Jos nyt eroaisin, en enää ikinä haluaisi avopuolisoa!
Otsikossa tärkein jo tulikin. Todella raskasta kun ei saa hetkenkään rauhaa, ja kaikki kumppanit ja puolisot olleet aina jotenkin raskasta seuraa kun ollaan liikaa yhdessä - siis esimerkiksi nyt vaikka et nykyinen puoliso kitisee siitä että laitan hänen mielestään liikaa suolaa OMAAN RUOKAANI! Tai liikaa voita leivälle, tai kun en ota puhelinta mukaan kävelylle, syön liikaa kasviksia (jep).. Tuntuu kuin en vielä 31 vuotiaanakaan ole aikuinen, joka saa itse päättää asioista, vaan jatkuvasti saan huomauttelua typeristä! Ymmärtäisin edes hiukan jos olis veriarvoissa häikkää, joisin tms mutta olen täysin terve, raitis, savuton jne! Nii ja sellainen kans että maksan meidän yhteisen sähkölaskun, mutta en saisi pestä pyykkiä muuta kuin pikaohjelmalla, enkä käyttää muutenkaan sähköä omiin, kumppanin mielestä turhiin, asioihin. Kyse kuitenkinnvain muutamista kympeistä kuussa!! Oonko ainoa, joka on ihan kypsä tällaiseen.. Tavallaan pikkujuttuihin, mutta niin hermoja raastavaa! En IKINÄ ota enää uutta puolisoa, jos tästä päätän lähteä!!
Kommentit (87)
Minulla on ollut vain ihania suhteita. Johtuukohan sinusta, että sinua ei kohdella kuin prinsessaa? Minua on aina kohdeltu. 😊
😚💋
Niin ja onko ees normaalia tämmönen?? Tänäänkin paiskoi mikron ovea melkein hajottaen koko kapineen, ja raivosi että käytän liikaa mikroa vaikka alunperin hän sen edes meille halusi.
Ap
Otan osaa. Toivottavasti lähdet ja löydät vielä paremman. Tai jos et, niin parempi sitten varmasti olla yksin.
Olen myös 31, ja itselläni on ihan erilainen käsitys avoliitosta. Jos ero tulisi, olisin kyllä valmis uuteen suhteeseen. En jaksa uskoa, että mieheni on ainut maailmassa, joka ei pyri kontrolloimaan puolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja onko ees normaalia tämmönen?? Tänäänkin paiskoi mikron ovea melkein hajottaen koko kapineen, ja raivosi että käytän liikaa mikroa vaikka alunperin hän sen edes meille halusi.
Ap
Miksi kattelet moista?
Vierailija kirjoitti:
Mikset eroa?
Yhteinen talo ja lapsia, tuntuu typerältä "pikkujuttujen" takia miettiä eroa. Vaikka varmaan se on jossain vaiheessa edessä??
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset eroa?
Yhteinen talo ja lapsia, tuntuu typerältä "pikkujuttujen" takia miettiä eroa. Vaikka varmaan se on jossain vaiheessa edessä??
Ap
Ei nuo ole pikkujuttuja, vaan sairasta käytöstä.
Mä olen 50v ja mun mieheni käyttäytyy kuin olisi isäni. Niin mua on aina miehet kohdelleet.
Shirly-Elizabeth kirjoitti:
Minulla on ollut vain ihania suhteita. Johtuukohan sinusta, että sinua ei kohdella kuin prinsessaa? Minua on aina kohdeltu. 😊
En kaipaa mitään erityiskohtelua, ihan vain sitä että saan olla rauhassa omassa kotonani, tehdä omat elämänvalintani. Ehkä vedän puoleen sekopäisiä, kontrollifriikkejä naisia sitten??
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset eroa?
Yhteinen talo ja lapsia, tuntuu typerältä "pikkujuttujen" takia miettiä eroa. Vaikka varmaan se on jossain vaiheessa edessä??
Ap
Miksi teit tälle helmelle lapsia?
Asuin parikymppisenä jonkun aikaa "miehen kanssa". Kitisi myös ihan kaikesta.
Kastelin kukkia liikaa, jouluvalot oli kuulemma sähkösyöppöjä (mä maksoin sekä sähkön että vuokran ja tein ruuat). Joku asia oli aina väärässä paikassa. Hän ei tiennyt edes missä puhtaat pyyhkeet on ja ihmetteli, miksi lakanoitakin pitää vaihtaa. Joka ruuasta jotain sanomista mutta ei osallistunut ruuanlaittoon, kuin vain silloin kun oli vihainen ja halus makkaraa jota en voinut sietää 😁
Kerran laitoin sen putsaamaan vessasta hajulunon ja se oli oikeasti järkyttynyt mitä se kaikki pska on 😂
Päätin jo tuolloin ettei ikinä enää yhteen kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50v ja mun mieheni käyttäytyy kuin olisi isäni. Niin mua on aina miehet kohdelleet.
Eikö sinua kyllästytä sellainen??
Ap
Mun mies ei kommentoi eikä määräile, mutta siltikään en enää kestä tätä yhteiseloa. Asuin pitkään yksin ja nyt melkein 10 vuotta avoliitossa. Ei vaan ole mun juttu, nyt se on varmaa. Ärsyttää niin paljon toisen sotkut ja tavarat ja kolistelu ym. Haluan että voin olla kotonani täydessä hiljaisuudessa vaikka kynttilänvalossa ilman että tarvitsee "pelätä" että kohta joku tulee ryminällä ovesta sisään ja räpsäyttää kaikki valot päälle, alkaa sotkemaan keittiötä, pälpättää koko ajan ja laittaa vielä telkkarin huutamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset eroa?
Yhteinen talo ja lapsia, tuntuu typerältä "pikkujuttujen" takia miettiä eroa. Vaikka varmaan se on jossain vaiheessa edessä??
Ap
Miksi teit tälle helmelle lapsia?
Ennen oli asiat paremmin, kun kävi töissä ei mm. nähty niin usein. Hermot on nyt totaalisen kireenä kokoajan, kun vaimoni on myös kotona (tää homma jatkunu joku 2v vasta, oltu yhdes 10v). Itse oon aina tehny töitä kotoa käsin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei kommentoi eikä määräile, mutta siltikään en enää kestä tätä yhteiseloa. Asuin pitkään yksin ja nyt melkein 10 vuotta avoliitossa. Ei vaan ole mun juttu, nyt se on varmaa. Ärsyttää niin paljon toisen sotkut ja tavarat ja kolistelu ym. Haluan että voin olla kotonani täydessä hiljaisuudessa vaikka kynttilänvalossa ilman että tarvitsee "pelätä" että kohta joku tulee ryminällä ovesta sisään ja räpsäyttää kaikki valot päälle, alkaa sotkemaan keittiötä, pälpättää koko ajan ja laittaa vielä telkkarin huutamaan.
Samanlaiset asiat myös ärsyttää, mutta olen pyrkinyt ne hyväksymään. Esim haluaisin olla rauhassa, puoliso alkaa vaatimaan seuraa, tai tekemään jotain metelöivää, vaikka leipomaan koko illan. Todella raskasta. Siinä vaan mennyt nyt raja kun alkanut nalkuttaa asioista jotka koen henkilökohtaisiksi, aikuisen itse päätettäviksi!
Ap
"Kaikki kumppanit ja puolisot", eli kuinka monta sulla on oikein ehtinyt olla 31 vuoden ikään mennessä?
En minäkään. Kaipaan vaan sitä että saisi olla omassa kotonaan yksin hiljaisuudessa ja rauhassa.