perheväkivallasta lapsena kärsinyt /äiti ei myönnä
Äitini on persoona jolle ei sanota ei. Heittäytyy helposti marttyriksi ja loukkaantuu jos ei tehdä niinkuin hän haluaa. Lapsena löi minua usein jos en ollut mieliksi. Minulla oli oppimisvaikeuksia ja lukeminen oli vaikeaa. Hän saattoi tukistaa ja lyödä minua kun en ymmärtänyt jotain tehtävää. Huusi minulle että olen taakka eikä minusta tule ikinä mitään. Aikuisena olen tuonut asioita esille, niin hän on vähätellyt kokemuksiani. Olin kuulemma niin herkkä lapsi. Pahoitellut viileästi ettei ole pystynyt olemaan sellainen äiti kun olisin tarvinnut. Kiisti lyömiset ja kaiken henkisen väkivallan. Väitti että on joku muu joka on lyönyt vaikka muistan tilanteet selvästi. Laitoin välit poikki enkä halua että hän tapaa lapsiani. Onko vastaavia kokemuksia?
Kommentit (5)
Kiitos kokemuksesta. Olisin toivonut, että olisi vaan ollut aidosti katunut ja pyytänyt anteeksi sitä niin olisin voinut antaa anteeksi. En olisi halunnut kieltää lapsiltani mummia, mutta ei tässä näyttänyt olevan vaihtoehtoja.
Liian hauras ja haavoittuva sisin, estää myöntämästä virheet. Puolustusmekanismit aktivoituu ja tulee suojaamaan haurasta itsetuntoa.
Mulla tismalleen sama kokemus! Henkistä ja fyysistä väkivaltaa koko lapsuus. Oikeasti, sellainen ihminen, joka ei myönnä tai ota vastuuta virheistään, on sairas. Sellainen ihminen on myös sen ansainnut, että välit katkeavat. Itsekin katkaisin. Älä ikinä usko, että syy olisi sinussa itsessäsi, koska se ei ole!
Etäisyys on varmasti parasta. Et sinä lapsia voi sinne vorfährt, saatika jättää esim hoitoon.
Tommoset aina kiistää. Mun vanhemmat aivan samanlaisia. Vaikka mitä väkivaltaa, henkistä ja fyysistä oli, kaikki vaan kiristetään tyynesti.
Toisaalta täytyy olla aika paha ihminen että hakkaa pientä lasta tai haukkuu. Täytyy olla paha ihminen, että tyynesti valehtelee päin naamaa.