Itsekuri alkaa siitä mihin motivaatio loppuu.
Itsekuri tarkoittaa oman käytöksensä hallitsemista ja päämäärätietoista työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsekuria harjoittava ihminen pystyy kieltäytymään hetkellisistä haluista ja mielihyvän hankkimisesta korkeamman päämäärän vuoksi, mitä kutsutaan lykätyksi tarpeiden tyydytykseksi. Itsekurista on löydettävissä monia yhtymäkohtia itsehillintään, jota usein vaaditaan yksilöltä sosiaalisessa kanssakäymisessä tämän haluaman lopputuleman saavuttamiseksi, ja joka on näin eräs itsekurin tyyppi. Persoonallisuuspsykologiaan kuuluvassa piirreteoriassa tunnollisuutta ja itsekuria pidetään oleellisena ihmisluonnetta määrittävänä tekijänä.
Äärimmäiseen itsekuriin pyrkivää elämäntapaa kutsutaan asketismiksi. Monet maailman uskonnoista painottavat itsekurin merkitystä paheiden välttämisessä, ja itsekurin ihannoimisella ja asketismilla on ollut sijansa lähes kaikissa kulttuuripiireissä aina antiikin Kreikasta kristinuskoon ja sen luostaritoimintaan.
Antiikin maailmassa Spartan kaupunkivaltiossa kansalaisista koulittiin ns. spartalaisen kasvatuksen avulla sotureita. Itsekuri oli yhteiskuntaa määrittävä piirre, mistä kertoo tunnettu legenda ketun varastaneesta spartalaisnuorukaisesta, joka piilottaa eläimen vaippaansa muita sotureita tavatessaan ja antaa sen raadella sisäelimensä välttääkseen kasvojenmenetyksen ja säilyttääkseen kunniansa. Myöhemmin historiassa itsekuri on ollut arvossaan esimerkiksi brittiläisessä kulttuurissa viktoriaanisena aikakautena.
Kommentit (23)
Minusta itsekuri on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Onko muut samaa mieltä?
Näen itsekurin kapasiteettina, jos sitä ei harjoita tai siihen keskity itsekurin kapasiteetti on hyvin matala. Jos itsekurin kapasiteettia on vain vähän ei pysty hallitsemaan useita elämänalueita samaan aikaan, vaan jossain vaiheessa ns napsahtaa.
Itsekurihan on loppujenlopuksi yritys olla primitiiviseen halujen (mukavuus, ruoka, seksi, dopamiinipiikit ym) herra. Weberin protestanttinen etiikka on aika hyvä teos avaamaan itsekurin tärkeyttä ja itsekurin arvostuksen syitä nyky-yhteiskunnassamme.
Itsekuria ei voi määritellä, jokaisella omat rajansa. Nykymaailmassa ihmiset on niin tyhmiä et niitä pitäis rajottaa. Kosmos on ääretön, samoin elämäntavat.
Jokainen päättäköön, miten ainokaisen elämänsä elää. Kukin tyylillään. Yksi tapa ei sovi kaikille. En osaisi suositella kovin kurinalaista elämää esim. adhd-piirteiselle, siinä menisi hyvä kapasiteetti hukkaan (intuitiot, visiot, inspiraatiot).
Ja miten kävikään antiikissa? Irstailut sun muut pilasivat yhteiskunnan, vaikka miten oltiin spartalaisia ;)
Musta se on tärkein ominaisuus ihmisessä, ja myös väylä henkiseen kasvuun.
Tuo oli täysin ja joka osaltaan pelkkää teoriaa. Pelkkä teoria ei auta ketään.
Itsekurin harjoittaminen tuottaa ääretöntä mielihyvää ja onnistumisen tunnetta.
Motivaatio on lyhytaikaista, itsekuri on ikuista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta itsekuri on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Onko muut samaa mieltä?
Aika lailla.
Kunnianhimo on toinen millä voi saavuttaa jotain. Mut kunhan on jompaakumpaa niin tulos voi olla hyvä.
Jos elät joka päivä ikään kuin se olisi viimeinen, jonain päivänä olet varmasti oikeassa.
En usko itsekuriin. Ne jotka vaikuttavat omistavan vahvan itsekurin eivät itsekuria varsinaisesti harjoita, vaan se käytös tulee heille luonnostaan, ilman henkistä panostusta. Olen huomannut tämän päästyäni eroon riippuvuudesta. Kaikki kehittävä tekeminen onkin yhtäkkiä helppoa.
Ihmeitä tapahtuu, kun niitä tehdään.
Itsekuri on tärkein ominaisuus mitä aikanaan etsin potentiaalisesta kumppanista, yritän sitä jatkuvasti kehittää itsessäni vaikka koenkin olevani tässä suhteessa vahvaa keskitasoa. Tärkeä asia myös lasten kasvatuksessa, joskin itsekurin vastapainoksi täytyy myös kehittää lepäämisen taito.
Ilman itsekuria ei oikeastaan voi saavuttaa yhtään mitään.
Hedonismin paradoksi on hedonismiin liittyvä paradoksi, jonka mukaan ne, jotka pyrkivät nautintoon, saavat sitä vähemmän. Nautintoa ei siis voi saavuttaa pyrkimällä siihen suoraan. Nautinto ja onnellisuus ovat ilmiöitä, jotka eivät noudata mitään tiettyä kaavaa. Toisen hedonistisen paradoksin mukaan itseään täytyy rajoittaa saadakseen vahvemman nautinnon.
Liiallinen itsekuri sen sijaan on erittäin vaarallista ja ajaa ihmisen hallitsemattomiin tekoihin, kuten vaikka katoliset papit hyväksikäyttämään pikkupoikia, dalai laman pyytämään lasta imemään kieltänsä tai nunnien tappamaan salaisen lapsensa ja polttamaan sen uunissa. Tai laihduttajan anoreksiaan tai muuhun syömishäiriöön.
Itsekuria on myös syömisen lopettaminen yhteen suklaalevyn vaikka motivaatiota olisi syödä kolme . Tai baari-illan päätteksi housujen pitäminen jalassa vaikka olisikin motivaatiota vaikka ryhmäseksiin jatkoilla sekä ryyppämisen lopettaminen ajoissa .
Menestyminen vaatii työtä ja vaivannäköä. Elämässä tapahtuu myös asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Menestys on monimutkainen yhdistelmä omia ponnisteluja ja ulkoisia tekijöitä, kuten sattumaa ja ympäristötekijöitä. Tärkeää onkin tehdä parhaansa omalla osuudellaan ja sopeutua muuttuviin tilanteisiin.
Hatunnostot kuka ikinä tekikään aloituksen, täyttä asiaa ja 100% totta. Itse olen jo vuosia pyrkinyt tähän ja harjoitellut omaa itsekuria myöskin todella pitkään. Mun mielestä se määrittää kaiken ihmisessä.
Valitettavasti ei ole enää muodissa. Taitaa olla lähes tuntematon käsite, varsinkin nuoremmissa ikäluokissa.