Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selätän marttyyrin itsestäni? Auttakaa!
09.07.2010 |
Olen kahden pienen lapsen äiti. Hoidan lapset käytännössä yksin. Lisäksi teen vaativaa työtä (nyt onneksi lomalla).
Mies myös töissä. Mutta kaikki tehdään hänen ehdoillaan. Minä kärsin tilanteesta, mutta reagoin siihen vain murjottamalla tai itsekseni puhisemalla. En nosta meteliä. Näin olen toiminut myös aiemmin, esim. työelämässä. Osoitan mielipiteeni lähinnä ilmeillä. Siinä kaikki.
Jelpatkaa ystävät! Miten voin parantaa elämänlaatuani. En haluaisi selittää yksinkertaisia asioita aikuiselle ihmiselle (miehelleni) vai voiko olla, ettei hän näe todellisuutta? Tai voihan olla, että hän käyttää kyvyttömyyttäni kommunikointiin hyväkseen?
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mulle aina ajoittain uhkaa iskeä marttyyrivaihe, toisinaan syystä toisinaan turhaan.
Siinä vaiheessa pyrin aina miettimään, että mitä hyötyä marttyroinnistani on. Mitä iloa on mökötyksestä ja niskojen nakkelusta? Ei mitään.
Niinpä on syytä avata suunsa. Vaikka vääntää sitä rautalankaa. Toisinaan sitten käy ilmi, että mielestäni aivan selkeä tosiasia ei miehen mielestä olekaan yhtä selkeä. Tai hänen hänen mielestään tosiasia on ollut asia A ja minusta taas B.
Ei siis kannata pitää mitään itsestäänselvyytenä. Eikä mies välttämättä pahalla tai ilkeyttään käyttäydy kuten käyttäytyy.
Huomaan joskus itsestäni, että tuppaan pitämään miestä ajatusteni lukijana. Ei se kumminkaan niin suju. Suunsa avaamalla pääsee helpommalla.