Koska kummiudesta saa kieltäytyä?

voi kieltäytyä koska vain. Ei ainakaan minun mielestäni ole mikään pakko ottaa tehtävää vastaan, jos ei halua/kykene.

Itselläni raja menisi ehkä jo kolmessa (eli neljättä en ottaisi).



Tietenkin riippuu vähän lasten iästäkin. Jos vanhin kummilapsista olisi jo rippi-iässä ja kaksi muuta koululaisia niin kyllä siihen voisi passata minulle vielä neljäs.



Teoreettista tämä ajattelu minulla koska kummilapsia on vain yksi. ;)

tehtävästä.

tai halu tms. ei riitä.

En haluaisi lapselle nimellistä kummia, jota ei oikeasti kiinnosta lapsen asiat.

reilumpaa siis kieltäytyä.

Mutta pyytäjälle se on tosi kova loukkaus.



Pyysin lapsellemme kummiksi ystävääni, jonka kanssa olimme tosi läheisiä. Hänellä oli yksi kummilapsi, joka on jo nyt täysi-ikäinen. Ja omatkin lapset jo isoja.



Mutta hän kieltäytyi. Ja vaikka sanoin että ymmärrän, niin silti loukkaannuin. Ja pahasti. En sitä koskaan ole näyttänyt, mutta kyllä se sattui. Kun tarjoat rakkaintasi ja se ei kelpaa, se sattuu. Näin kärjistäen.



Välimme eivät ole enää entisensä.

Pyysin lapsellemme kummiksi ystävääni, jonka kanssa olimme tosi läheisiä. Hänellä oli yksi kummilapsi, joka on jo nyt täysi-ikäinen. Ja omat

Pyysin kummiksi ystävääni, joka kieltäytyi tehtävästä. Olen erittäin kiitollinen, ettei hän ryhtynyt kummiksi, jos itse koki, ettei hänellä ollut aikaa uudelle kummilapselle. Lapsen parastahan hän tarkoitti. Pyysin sitten toista, ei niin läheistä ystävää, joka on osoittautunut erittäin mukavaksi kummiksi lapselleni (en tarkoita materiaa, vaan aikaa).

Kieltäydy ihan rauhassa ap. Jos kummiksi pyytävä loukkaantuu, olisi hän todennäköisesti loukkaantunut, jos olisit kummiksi ruvennut tyyliin: Liian vähän aikaa kummilapselle, liian halvat lahjat jne.

Mutta pyytäjälle se on tosi kova loukkaus.

Pyysin lapsellemme kummiksi ystävääni, jonka kanssa olimme tosi läheisiä. Hänellä oli yksi kummilapsi, joka on jo nyt täysi-ikäinen. Ja omatkin lapset jo isoja.

Mutta hän kieltäytyi. Ja vaikka sanoin että ymmärrän, niin silti loukkaannuin. Ja pahasti. En sitä koskaan ole näyttänyt, mutta kyllä se sattui. Kun tarjoat rakkaintasi ja se ei kelpaa, se sattuu. Näin kärjistäen.

Välimme eivät ole enää entisensä.

Itsellä tosiaan on jo neljä kummilasta, joista tosin yksi täytti juuri 18v, mutta tiedän että ainakin kaksi olisi tulossa lähiaikoina lisää ja todellakin mietin, miten pystyn..en oikein kehtaisi kieltäytyä, mutta en tiedä jaksanko olla täysipainoinen kummi kaikille kuudelle!

Kannattaa kieltäytyä! Ei kukaan voi loukkaantua! kaikki toivoo kuitenkin sellaista kummia, joka todella välittäisi lapsesta. Jos oma aika ei riitä enemmälle sen voi suoraan sanoa.

Itsellä vain yksi kummilapsi.

Meidän lasten kohdalla paeri kieltäytyi kunniasta eikä se vaikuttanut mitenkäään sen jälkeisiin suhteisiin. parempi, että kieltäytyivät.

nimen annosta ja hautaan kannosta ei ole sopivaa kieltäytyä!

Sanotaanhan sitä niinkin, että "aateluus velvoittaa", eli jos olet niin läheinen jollekin, että sinut pyydetään kummiksi, suostu ihmeessä.

Itse olen viiden kummilapsen kummitäti, kaikkien elämässä olen jollakin tavalla mukana, joidenkin enemmän, joidenkin vähemmän. Suomessa on tavana ottaa kaikki aina niin jumalattoman velvollisuudentuntoisesti ja pelätään ihan turhaan, että ei pysty muistamaan kummilapsia. Onko se niin vaikeaa lähetellä kortteja ja kirjeitä, joskus pieniä lahjoja, olla tekemisissä lapsen vanhempien kanssa, mukana heidän elämässään ainakin jollain tavalla?

ettei sitten osta lahjoja eikä muuten muista. Sanoin, että kelpaa meille.



Mahtaakohan hänellä olla sama periaate nyt, kun hänellä omia lapsia. En tiedä, mutta lähetin vauvalle lahjan ja sain kauniin kiitoskirjeen.

itse en ole kieltäytynyt, 5 kummilasta. mutta aion kieltäytyä, jos minua pyytää kummiksi eräs hulttiosukulainen, joka ei pidä huolta itsestään, eikä perheestään..en siis avoimestikkaan halua olla tekemisissä heidän kanssaan.ja tämän aion myös heille sanoa, jos asia joskus tulee eteen.



meillä kolme lasta itsellä. yksi kummiehdokas on kieltäytynyt, lähisukulainen vieläpä, enkä hänelle siitä suuttunut/loukkaantunut! itse tiedän varsin hyvin, että kummius ei kaikille sovi, toiset vaativat liikaa ja toiset ei vaan halua. miksi tästä pitäisi tehdä ongelma. sehän siinä on idea: kysytään että haluatko ruveta kummiksi. jos ei kysyttäs, asia menisi niin että kummit vaan määrätään ja siihen olisi tyydyttävä!

Ja kun sen tekee kauniisti, niin ihan turhaa on suuttua.



Eihän monet nykyään edes kuulu kirkkoon, siinäkin muuten yksi varsin hyvä syy.