Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, että monien sinkkuvuosien jälkeen ei saa unta uuden kumppanin vieressä?
23.03.2023 |
Olen ollut todella pitkään sinkkuna, vuosia. Kun yksin nukkuu, siihen tottuu ja esim kavereiden/sisarusten tai heidän lapsen kanssa samassa huoneessa nukkuminen on tullut vaikeaksi ja nukun aina max. 2-4h.
Nyt olen tavannut miehen ja ollaan tapailtu ehkä vajaa kolmisen kuukautta. Vietetään öitä yhdessä 2-3 kertaa viikossa ja saan nukuttua koiran unta hänen vieressä sen 2-3h (normaali unentarpeeni on 7-8h, millä pärjään) ja tietenkin seuraava päivä menee yleensä aina pilalle. Liikunnat jää ja sovitut menot on yhtä haukottelua ja töissä tapahtuu virheitä.
Mies ei kuorsaa, ei oikeastaan edes kääntyile, sänky on hyvä ja iso ja olen tehnyt selväksi, että pidetään omat puolet ja mies on sanonut, että hänet saa keskellä yötäkin herättää, jos en saa unta ja haluan seuraa, häntä ei haittaa (no en tietenkään niin tee, haluan, että hän nukkuu) . Mulla on korvatulpat, melatoniini ja silmälaput ja huone on pimeä ja viileä.
Siitä huolimatta olen sellaisessa hälytystilassa kun nukkumaan käydään ja en vaan saa unta. Mies on turvallinen kuin nalle ja kelpaisin hänelle kuulemma zombinakin (ihanan jaloa), mutta itse en halua olla zombie ja elää vaan univajeessa.
Olen kokeillut nukkua hänen sohvallakin, mutta ei se auta asiaa.
Yksin omassa kodissa nukahdan kuin tukki. Onko kyseessä vaan tottumiskysymys, että kun aikaa kuluu, opin nukkumaan hänen vierellään. Olen kuitenkin vuositolkulla nukkunut itsekseni, tottuuko ihminen yhdessä nukkumiseen?
En usko, että unilääkkeitä määräävät tällaiseen vaivaankaan, kun yksin nukkuen ei ole ongelmia, mutta yhdessä nukkuminen laittaa hälytystilaan.
Asutaan toisistamme noin 1,5h ajomatkan päässä, ettei sekään ole kiva, että yömyöhällä pitää viskata toinen kotiin nukkumaan puolin tai toisin.
Kommentit (12)
Monihan ei saa nukuttua pitkäaikaisen kumppaninsakaan vieressä enää vanhemmalla iällä. Hyvin monilla tuntuu olevan omat sängyt, jopa huoneet, jos vain on resursseja siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan normaalia. Uusi tilanne, parisuhteen synnyttäminen on raastavaa ja tottuminen uuteen tilanteeseen kestää. Ehdottaisin, että jätä nuo korvatulpat ja silmälaput ja muut härpäkkeet pois. Herätä mies ja kerro, että et saa unta. Köperry mukavaan asentoon miehen vartaloon kiinni ja rentoudu.
Pelkäät jotain kun nukut muiden seurassa?! Onko sinulle tehty jotain ikävää nuoruudessa taikka lapsuudessa? Itselläni on vähän sama ongelma vaikka olenkin perheellinen. Mies nukkuu eri huoneessa kuorsauksen takia mutta tuskin "uskaltaisin" nukkua enää levollisesti samassa sängyssä. Itselläni luottamus ihmisiin kärsi pahoin ikävien tapahtumien vuoksi.
Mä elin nelikymppiseksi sinkkuna . Nyt asun miehen kanssa ja nukun parhaimmin kun hän kuorsaa vieressä .
Vierailija kirjoitti:
Sinua ahdistaa joku asia miehessä mitä et tiedosta itse.
En usko, koska en saa esim kavereidenkaan vieressä unta tai jos joku sisko/kaveri tulee yöksi. Sama käy silloin.
Mies on oikeastaan todella turvallinen ja kiltti. Ei mitään pahaa sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei oo koskaan tehty mitään pahaa nukkuessa tai luottamus sillä lailla heikentynyt keheenkään.
Itse pystyn nukkumaan omien lasten vieressä, ja ehkä samassa hotellihuoneessa jonkun kaverin kanssa, mutta ajatus, että nukkuisin jonkun miehen vieressä on ihan outo. Viisi vuotta olen nukkunut yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli et saa nukuttua omassa sängyssäkään hyvin, jos mies siinä vieressä? Voisiko mies siirtyä sohvalle nukkumaan?
Kontrollin menetys ahdistaa (et halua että mies näkee sinua tyyny kuolassa/jotenkin epäedullisen näköisenä/kuulee kun piereskelet unissasi tms?) Joku häpeä/hylkäämispelkojuttu? Nukkuessasihan et voi kontrolloida sitä minkälaisena mies sinut näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oltu yhdessä vuosi. Nyt kun olemme olleet viimeiset kolme kuukautta tilanteiden vuoksi saman katon alla (ei vakituisesti) niin olen oppinut nyt vasta viime viikkoina nukkumaan suht sikeästi ja käymään ajoissa nukkumaan. Mä en koskaan ole ollut vieressä nukkuja en siis ikinä. Tämä mies on toinen mies, jonka annan edes jäädä samaan asuntoon ja sänkyyn yöksi.
Mulla ei ole pahemmin traumoja nukkumisesta, mutta en vain osaa nukkua kun joku on samassa tilassa.
Seuraan tätä keskustelua. Itselläni prikuulleen sama ongelma. En edes halua alkaa seurustella kenenkään kanssa, koska en osaa nukkua yhdessä. E osaa rentoutua tarpeeksi, jotta voisin nukahtaa.
Erään ystäväni kanssa osaan nukkua, koska olemme tunteneet lähes koko ikämme ja viettäneet paljon aikaa yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Sinua ahdistaa joku asia miehessä mitä et tiedosta itse.