Kokemuksia rescue-eläimistä? Kissoista, koirista yms?

up

Kyllä niistä yleensä hyvä tulee

Meillä oli entinen viron kaduilta loukutettu kissa. Kävin katsomassa kissaa sen hoitokodissa ja kissa ikäänkuin valitsi minut. Ei ollut kuulemma ketään kohtaan käyttäytynyt samalla tavalla kuin minua.

Kissa eli terveenä vanhuuteen asti ja sopeutui hyvin joka paikkaan missä asuimme (kaksi paikkaa) ja yhteen hoitopaikkaan. Heti lähti tutkimaan paikkoja.

Ainoa ongelma oli ruoan antamisen yhteydessä tapahtuva pureminen. Oli perso ruoalle. Ei ollut sylikissa, mutta makoili mielellään ihan lähellä vieressä. Silityksistä tykkäsi kovasti. Vanhemmiten tuli hengitysoireita ja lopetimme sen niiden vuoksi.

Mulla on ollut sekä rescueita että kasvattajilta otettuja. Yksi rescue-kissa ja yksi rescue-koira. Lisäksi kaksi nk kodinvaihtajakissaa eli edellinen omistaja joutui luopumaan kissoistaan lapsen alelrgian vuoksi. En laske näitä rescue-kissoiksi, koska eivät olleet missään vaiheessa hylättyjä. 

Rescue-kissani oli löytynyt 1980-luvun puolivälissä Helsingin Kalliosta verille kivitettynä. Oli silloin vielä pentu ja viety Hesylle, josta siirtyi yhdelle nuorelle miehelle, joka piti kotonaan tilapäismajoitusta rescue-kissoille. Tarjosi siis väliaikaisen kodin useille kissoille siihen asti, että kissoille löytyi loppelämän koti. Kun menin hakemaan kissaa, mietin, miten ihmeessä pystyn valitsemaan kaikista suloisista kissoista vain yhden. Vaan ei mun tarvinnutkaan valita. Hetken aikaa tän miehen kanssa juteltuani pöydän alta hiippaili pieni, arka pikimusta kissa ja kiipesi farkunlahjettani pitkin suoraan syliini. Mies hämmästyi ja kertoi, että kyseinen kissa on niin arka - varmaankin taustansa vuoksi - ettei kissa tunnu luottavan oikein häneenkään. 

Niinpä Jasuksi nimeämäni kissa lähti mukaani. Oli aivan ihana kissa, mutta ei kaikista helpoin. Jasu ei suostunut lainkaan menemään ulos ja kun kahteen kertaan sen elinaikana muutin, kissa tarttui kynsillään mun kaulaani koko sen matkan, kun siirryttiin edellisestä kodista uuteen kotiin. Kissa ei myöskään oikein pitänyt ihmisistä. Aikoinaan tuli huoltoyhtiöltä ilmoitus jostain huoltomiehe käynnistä ja pyydettiin ilmoittamaan huoltoyhtiöön, jos asunnossa on koira eikä omistaja voi olla huoltomiehen käynnin aikana kotona. Mietin hetken, mutta soitin huoltoyhtiöön ja kerroin, että mulla on kissa, joka ei oikein tykkää ihmisistä. Asiakaspalvelija oli vähän huvittunut, mutta lupasi ilmoittaa asiasta huoltomiehelle. Nooh, kun tulin sitten huoltomiehen käynnin jälkeen töistä kotiin, postiluukusta oli tiputettu lappu. Jasu ei ollut pästänyt huoltomiestä sisälle. Kun huoltomies oli avannut yleisavaimella asuntoni oven, kissa oli ollut vastassa, selkä köyryssä, häntä paksuna ja sähissyt ja murissut raivokkaasti. Huoltomies oli katsonut paremmaksi olla kokeilematta onneaan. 

Yllättäen kyllä, kun sain esikoiseni, Jasu tulikin aivan loistavasti toimeen lapseni kanssa. Ihan vauvasta lähtien. Kaikki varoittelivat etukäteen, että ongelmia varmasti tulee. Ja niin uskoin itsekin, että tulee. Vaan ei tullutkaan, päinvastoin. Jasu ehti viettää 18-vuotissynttärinsä ennenkuin sille ilmestyi leukaluuhun kasvain, joka oli sellaisessa paikassa, ettei eläinlääkäri pitänyt järkevänä alkaa sitä poistamaan iäkkäältä kissalta. Melkein koko alaleuka olisi pitänyt poistaa ja se olisi vaikeuttanut kissan ruokailua. Katsoin parhaaksi päästää Jasun sateenkaarisillalle. 

Rescue- kissoja on niin monelaisia ja niistä ja niiden taustasta kerrotaan kuvauksessa tai lisätietoja voi pyytää. Osahan on kesyjä kodinvaihtajia esim, omistajan kuollessa. Itse kasvatin kerran yhden puolivillin emon poikueen, ei ne käytökseltään eronneet mitenkään muists kissanpennuists ja hyvää palautetta on tullut niiden kodeista.

https://www.youtube.com/shorts/2yA4jOCKIAU