Mikä mielen sairaus ja mikä tähän auttaa?

Auttaa jos ymmärrät että ajatukset ei ole totta. Keskity niihin mihin voit itse vaikuttaa.

Ahdistus. Neuroosi.

Tulivat ensimmäisenä mieleen.

Ja vielä. Ei ole sairaus. Olet ihminen kuten me muutkin.

Jätä uutisten lukeminen kokonaan pois. Vietä paljon aikaa luonnossa, erityisesti vesistöjen läheisyydellä on rauhoittava vaikutus.

Pelko on kontrollin väline jolla ihmisiä ohjataan karjan tavoin

Sulla on liikaa ajatella itseäsi ja lastasi.

Mitä enemmän tekemistä, työtä, touhua, harrastuksia, kiireitäkin, ei ehdi aattelemaan tuollaisia asioita.

Päivät vain vilahtavat ohi, ja odottelee vkonloppua tai vapaapäiviö, että saa levähtää.

Jonkinlaista itsekyyttäkin, ettp juuri minulle, minun lapselle, läheiselle sattuu jotain.

Miksi se juuri teille sattuu?

Ja sattuuhan sitä kaikenlaista, jatkuvasti monille ihmisille.

Tietenkin. Semmosta se tämä on.

Epävarmuus tietyiltä osin kuuluu elämään.

Jotkut pelkää että töistä lomautetaan tai irtisanotaan, pelkäävät etteivät rahat riitä asuntolainan maksuun, tai ettei joku tentti mene.

Ja ovat huolestuneita iäkkäistä vanhemmustaan ja nuun edespäin.

Pelko ja huolestuneisuus on myös osattava erottaa toisistaan.

Jatkuva syvä pelko on sairasta, jotakin sinun mielenmaailmassa on vinksallaan.

Terapia saattaisi auttaa, jos pelko on niin kovaa, ettei enää selviä tavallisesta arjesta.

Oletko työelämässä?

Muuten tämä SAMA ALOITUS on ollut täällä ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Pelko on kontrollin väline jolla ihmisiä ohjataan karjan tavoin

Tuo kuulostaa mielenterveys ongelmalta.

Ahdistus, mulla auttoi lääkitys noihin oireisiin.

Käynti päätohtorilla voisi auttaa.

Minulla oli pakko-oireinen häiriö, johon liittyi HIVin pelko. On siis OCD yhä, mutta ei HIVin pelkoa enää. Kaikki pelkää jonkun verran HIViä, eihän sitä kukaan halua, mutta kaikki päivät ei enää mene HIVin miettimiseen. Nyt on muut oireet.

Oireili niin, että pesin käsiä koko ajan, pidin ulkona eri vaatteita kuin kotona ja myös laitoin ulkona pidetyt vaatteet kauas nurkkaan jossa ne ei ole kosketuksessa mihinkään, käytin samoja aina ulkona kuitenkin. Ulkoa tullessa suihkuun ("vaatteissa voisi olla HIV"), avasin ovia talouspaperilla ("ovenkahvassa voisi olla HI-virusta").

Teetkö ylikorostuneesti asioita välttääksesi noita erilaisia sairauksia ja loukkaantumisia, vai onko se vaan, että pelottaa? Luetko päivittäin juttuja verenmyrkytyksestä ja aivoverenvuodosta, perehtyäksesi niihin tai välttääksesi niitä?

GAD eli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on käsittääkseni enemmän sellainen, että ahdistaa lähinnä tavanomaiset asiat, ne samat asiat kuin muitakin, mutta paljon enemmän. Ne ahdistuksen aiheet voisi olla vaikka korona ja sodan syttyminen, ruoan hintojen nousu.

Mulla auttoi lääkitys, Opamox, suunnilleen vastaavaan tilanteeseen. Olin tosin myös fyysisesti sairas, ja kun paranin jaksoin(?) taas pitää nuo liiat tunteet kurissa, sain todellisuudentajuni takaisin.

Tulee mieleen yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Voimia ja tsemppiä!

OCD?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pakko-oireinen häiriö, johon liittyi HIVin pelko. On siis OCD yhä, mutta ei HIVin pelkoa enää. Kaikki pelkää jonkun verran HIViä, eihän sitä kukaan halua, mutta kaikki päivät ei enää mene HIVin miettimiseen. Nyt on muut oireet.

Oireili niin, että pesin käsiä koko ajan, pidin ulkona eri vaatteita kuin kotona ja myös laitoin ulkona pidetyt vaatteet kauas nurkkaan jossa ne ei ole kosketuksessa mihinkään, käytin samoja aina ulkona kuitenkin. Ulkoa tullessa suihkuun ("vaatteissa voisi olla HIV"), avasin ovia talouspaperilla ("ovenkahvassa voisi olla HI-virusta").

Teetkö ylikorostuneesti asioita välttääksesi noita erilaisia sairauksia ja loukkaantumisia, vai onko se vaan, että pelottaa? Luetko päivittäin juttuja verenmyrkytyksestä ja aivoverenvuodosta, perehtyäksesi niihin tai välttääksesi niitä?

GAD eli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on käsittääkseni enemmän sellainen, että ahdistaa lähinnä tavanomaiset asiat, ne samat asiat kuin muitakin, mutta paljon enemmän. Ne ahdistuksen aiheet voisi olla vaikka korona ja sodan syttyminen, ruoan hintojen nousu.

Ahdistuneisuus ja masennus on hyvin yleisiä päällekkäin. Oikeastaan vaikea masennus on juuri sellainen jossa mikään ei tunnu eikä siis ahdistakaan, ajatukset ovat sitäkin mustempia ja elämä tuntuu totaalisen turhalta. 

Sehän noissa mt-taakoissa on kamalaa kun ne voivat olla niin monella tavalla hajottavia ja elämää kaventavia. Pakko-oireisuus sitoo valtavasti luovuutta. Tarmo menee  järjettömiin toistoihin ja hyödyttömiin tekemisiin.

Pakkooireinen ahdistusneuroosi. Yleensä se helpottaa iän karttuessa ja oireilee hankalissa eläntilanteissa tai kun on stressiä. Kannattaa ainakin harrastaa liikuntaa ja välttää alkoholia.

Ihmisten seura tekee välillä ihan hyvää. Juttelu tuttujen kanssa.

Media pelottelee joka päivä jollakin sairaudella tai pelolla. Pelkäävä ihminen on helpommin hallittavissa.

Just samanmoinen aloitus on ollut täällä, muutama kuukausi sitten.

Haiskahtaa trollailulta.

Tiedätkö että kuinka rasittavaa tuo on??

Biologinen "äitini" oli tuollainen.

En saanut mennä Lapsena ulos, en leikkimään kavereiden kanssa, suljettiin yhteen huoneeseen. Yhtenään rampattiin lääkärissä, kun minulla oli milloin mitäkin vaivaa, minkä hän oli aina keksinyt.

Lapsen paikka ei ole yhdessä huoneessa. Lapsen paikka on leikkiä, ja saada sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutusta.

Aikuisena katkaisin häneen välit, kun en olisi saanut käydä töissä, ajaa autolla, tai kävellä Edes työmatkoja.

Neuroottisuutta. Ei se ole sairaus.

Siihen löytyy kyllä helpotusta. Mene psykiatrille tai yleislääkärille ja pyydä päästä psykologille.

Nuo tulee usein jostain vanhoista jutuista. Ehkä lapsena ollut turvattomuutta.

Ovat niinkuin takaumia. Luulet, että olet nyt hädässä, vaikka olet nyt turvassa.

Jokin tilanteessa muistuttaa sinua siitä vanhasta.

Harhaisuutta