Käsitys lapsuudesta eroaa yhteiskuntaluokittain
Keskiluokkaisten lapsuuskäsitys eroaa mielestäni erittäin paljon työväenluokkaisten ja syrjäytyneiden käsityksestä. Sen näkee etenkin noissa päivähoitokeskusteluissa. Duunareille lapsuus on jotain vapaata temmellystä, jota välilla katkaisee sylittely ja pullantuoksu. Asenteet varhaiskasvatusta, lasten harrastuksia kohtaan ovat jyrkät. Keskiluokassa taas lapsuus nähdään aikana, jossa on myös mahdollista oppia ja kehittyä. Kaivataan opetusta sinne päiväkotipäivän sisälle, vapaalla lapsia viedään balettitunneille, luisteluharjoituksiin, pianotunneille. Teini-ikäkin eroaa ihan jo tutkitusti. Keskiluokan lapset harrastavat tavoitteellisesti vapaalla, työväenluokan lapset harrastavat vapaata oleilua, hengaavat kauppakeskuksissa ja hakkaavat pelikoneita.
Kommentit (96)
Kyllä duunaritkin perinteisesti lapsensa opettaa hiihtämään ja luistelemaan jne
Saa ne lapset piirtää ja soittaa jotain jos haluaa
Toki jos oot Lähi-idästä niin ehkä sitten se luistelu ei oo niin mielessä ekana
Harvat keskiluokkaisten lapset harrastaa tavoitteellisesti
Vierailija kirjoitti:
Harvat keskiluokkaisten lapset harrastaa tavoitteellisesti
Ei vielä päiväkoti-iässä tai vasta alakoulussakaan, mutta yläkouluiässä ja teineinä ne harrastaa poikkeuksetta.
Vierailija kirjoitti:
Harvat keskiluokkaisten lapset harrastaa tavoitteellisesti
Me asutaan tosi keskiluokkaisella okt-alueella enkä tiedä yhtään yli 7-vuotiasta jolla ei olisi tavoitteellista harrastusta.
Meidän lapset käy mm. soittotunneilla, tanssitunneilla, uinnissa (tekniikkatunnit) ja kuvataidekerhossa.
Vierailija kirjoitti:
Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.
Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.
Miksi mä menisin kouluikäisten lasten (omat ja naapurin 8-10 v) kanssa mukaan pihalle? En oikein usko että ne edes haluaa mua niiden leikkeihin ja peleihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.
Miksi mä menisin kouluikäisten lasten (omat ja naapurin 8-10 v) kanssa mukaan pihalle? En oikein usko että ne edes haluaa mua niiden leikkeihin ja peleihin mukaan.
Mitä sun lapset harrastaa?
Mistä sinä näitä yhteiskuntaluokkia revit?
Suomessa sosioekonominen asema olisi parempi käsite, mutta sinulle varmaan aivan liian vaikeasti ymmärrettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.
Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.
Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä näitä yhteiskuntaluokkia revit?
Suomessa sosioekonominen asema olisi parempi käsite, mutta sinulle varmaan aivan liian vaikeasti ymmärrettävä.
Sieltä se tietäjä vasta saapuikin. Totta hemmetissä Suomessa on yhteiskuntaluokkia ihan kuten kaikkialla muuallakin maailmassa. Se näkyy juurikin arvoissa, asenteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.
Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.
Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.
Tuskin. Hiihtolomalla ne käräjätuomarin lapset ovat Lapissa laskettelemassa ja tiistaisin ja torstaisin lätkäharrastuksissa. Siivoojan lapsilla ei ole noihin asiaa.
kun kerran ap luettelee faktoja, niin olisi kiva jos olisi laittanut joitain lähteitä asiaan.
Ohis. Minusta ainakin Suomessa moni ns. työväenluokkaan kuuluva on tukevasti keskiluokkaan kuuluvia.
On jotenkin hämmästyttävää miten paljon edelleen mm. koulutusvalinnat tuntuvat seuraavan kotitaustaa, Suomen kaltaisessa "hyvinvointi" valtiossakin.
Sinkkumies
Olen huomannut saman. Asuin lapsuuteni ison kaupungin ympäryskunnassa, ja ala-asteella luokallani oli tasan yksi tyttö joka kävi kunnan keskustassa pelaamassa pesistä. Yläasteella heitä oli ehkä viisi. Kotikylällä ohjattuja harrastusmahdollisuuksia oli tasan kaksi, seurakunnan ilmainen askartelukerho ala-asteikäisille, ja pianonsoitonopettajalla oli pääsy iltaisin ja viikonloppuisin koulun tiloihin. Lähin kaupunki oli puolen tunnin päässä ja isomman kunnan keskusta 15 minuutin päässä, joten ei se matkojen puolesta mitenkään poissuljettua olisi ollut.
Nyt olen töissä valkokaulusammatissa kaupungissa, ja joka ikisellä työkaverilla jolla on yli vauvaikäisiä lapsia, heillä on vähintään yksi säännöllinen harrastus jossain seurassa, plus mahdollinen musiikkiharrastus. Ja äidit ja isät kuskaavat toisiin kaupunkeihin kilpailuihin ja ompelevat esiintymismekkoja.
Luin joskus jonkun jutun lapsiperheköyhyydestä, jossa selitettiin että joillakin perheillä ei ole varaa "edes" lasten harrastuksiin. Ikäänkuin vain maksulliset harrastukset ovat oikeita harrastuksia.
Hohhoijaa. Taas näitä juttuja, että maaseudulla ei ole kouluja käyneitä. Aika paljonkin nykyään, koska etätyöt. Lapset voi jäädä suoraan koulusta harkkoihin ja haetaan sitten iltapäivällä. Koulun jälkeen voi olla ensin liikuntakerho ja sen jälkeen pianotunti tmv. Eväät on mukana, että jaksaa. Ja jos joka paikkaan vanhemmat kuskaa autolla oven taakse, niin kuinka ne lapset oppii ikinä itsenäisiksi? Täällä ei tarvitse pelätä kaiken maailman hulluja puukkojensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.
Miksi mä menisin kouluikäisten lasten (omat ja naapurin 8-10 v) kanssa mukaan pihalle? En oikein usko että ne edes haluaa mua niiden leikkeihin ja peleihin mukaan.
Mitä sun lapset harrastaa?
Soittavat pianoa musiikkiopistossa ja käyvät partiossa. Ulkona leikkiminen ei varmaan estä harrastamista, vai kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Harvat keskiluokkaisten lapset harrastaa tavoitteellisesti
Missä maassa sinä asut? Täällä Suomessa on mm. kansalaisopistoissa taiteen perusopetusta, jonka avulla voi päätyä vaikka ammattimuusikoksi ja edistää opiskelemaan pääsyä johonkin taideoppilaitokseen. Liikuntaa harrastetaan myös monella tavalla kaikissa yhteiskuntaluokissa ja vielä tänäkin päivänä suuri osa suomalaisista huippu-urheilijoista on lähtöisin tavallisesta perheestä.
Mainitaan nyt mm. metsästys, joka on jossakin eliittiharrastus, mutta Suomessa tavallinen maalaislasten harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Asuin lapsuuteni ison kaupungin ympäryskunnassa, ja ala-asteella luokallani oli tasan yksi tyttö joka kävi kunnan keskustassa pelaamassa pesistä. Yläasteella heitä oli ehkä viisi. Kotikylällä ohjattuja harrastusmahdollisuuksia oli tasan kaksi, seurakunnan ilmainen askartelukerho ala-asteikäisille, ja pianonsoitonopettajalla oli pääsy iltaisin ja viikonloppuisin koulun tiloihin. Lähin kaupunki oli puolen tunnin päässä ja isomman kunnan keskusta 15 minuutin päässä, joten ei se matkojen puolesta mitenkään poissuljettua olisi ollut.
Nyt olen töissä valkokaulusammatissa kaupungissa, ja joka ikisellä työkaverilla jolla on yli vauvaikäisiä lapsia, heillä on vähintään yksi säännöllinen harrastus jossain seurassa, plus mahdollinen musiikkiharrastus. Ja äidit ja isät kuskaavat toisiin kaupunkeihin kilpailuihin ja ompelevat esiintymismekkoja.
Luin joskus jonkun jutun lapsiperheköyhyydestä, jossa selitettiin että joillakin perheillä ei ole varaa "edes" lasten harrastuksiin. Ikäänkuin vain maksulliset harrastukset ovat oikeita harrastuksia.
Et sä oikein voi omaa lapsuuttasi verrata nykypäivään. Harrastaminen lapsiudessa on ylipäätään lisääntynyt valtavasti niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.
Taidetaan sitten olla se maailman tai Suomen ainoa perhe, jonka lapset eivät harrasta tavoitteellisesti. Ja nyt on jo myöhäistä, kun täysi-ikäisyys lähestyy 😯 Lasten tulevaisuus pilalla kai.
Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.