Käsitys lapsuudesta eroaa yhteiskuntaluokittain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Asuin lapsuuteni ison kaupungin ympäryskunnassa, ja ala-asteella luokallani oli tasan yksi tyttö joka kävi kunnan keskustassa pelaamassa pesistä. Yläasteella heitä oli ehkä viisi. Kotikylällä ohjattuja harrastusmahdollisuuksia oli tasan kaksi, seurakunnan ilmainen askartelukerho ala-asteikäisille, ja pianonsoitonopettajalla oli pääsy iltaisin ja viikonloppuisin koulun tiloihin. Lähin kaupunki oli puolen tunnin päässä ja isomman kunnan keskusta 15 minuutin päässä, joten ei se matkojen puolesta mitenkään poissuljettua olisi ollut.

Nyt olen töissä valkokaulusammatissa kaupungissa, ja joka ikisellä työkaverilla jolla on yli vauvaikäisiä lapsia, heillä on vähintään yksi säännöllinen harrastus jossain seurassa, plus mahdollinen musiikkiharrastus. Ja äidit ja isät kuskaavat toisiin kaupunkeihin kilpailuihin ja ompelevat esiintymismekkoja.

Luin joskus jonkun jutun lapsiperheköyhyydestä, jossa selitettiin että joillakin perheillä ei ole varaa "edes" lasten harrastuksiin. Ikäänkuin vain maksulliset harrastukset ovat oikeita harrastuksia.

Juuri sinä luettelit harrastuksia, joista maksetaan esiintymismekkoja ja kuskataan toisiin kaupunkeihin. Partion, kansalaisopistojen ym. maksut ovat yleensä aika kohtuulliset.

Lapsi voi harrastaa vaikka lukemista tai jotain sellaista, joka ei maksa paljon ja voi harrastaa kotona. Maalaislapsella voi olla kotona hevosia tai muita eläimiä, joiden kanssa voi harrastaa hyvinkin tavoitteellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nyt täytyy kysyä, mihin perustuu väite korkeakoulutetuista nuorista maanviljelijöistä? Entä niiden vähänkouluttautuneitten yli 45-vuotiaitten lapset?

Sen olen kyllä huomannut, että jos vuosikymmeniä sitten kaikki vanhemmat eivät halunneet laittaa lapsiaan sellaiseen harrastukseen tai edes lasten juhlaan, jossa ei ollut ohjattua ohjelmaa. Nyt kun samat lapset ovat aikuisia, ne itseohjautuneet ovat niitä, jotka ovat järjestämässä vastuuhenkilöinä ohjelmaa muillekin

Mielestäni harrastusten pitää olla lasten mielestä kivoja eikä mitään pakkoa. Saa olla tavoitteellista jos lapsi nauttii siitä mutta itkien ja väsyneenä ei tarvi harrastamaan ikinä lähteä.

Meillä on kokeiltu kaikkea ja vaihdettu sillä hetkellä kiinnostavampaan. Lapset myös opetetaan perushommiin omien töitten ohessa ilman että viedään harrastelemaan samoja asioita.

Maatila, yritystoimintaa, vanhemmat töissä myös tilan ulkopuolella kokopäiväisesti.

Lapset tyttö ja poika opetettu tilan töihin, hevoshommiin, kouluttamaan koiria, ruuvaamaan moottoreita, ajamaan erilaisilla koneilla, liikkumaan luonnossa, kalastamaan.

Kodin ulkopuolisia maksettuja pitkäaikaisia harrastuksia kuvataidekoulu, jalkapallo.

Mitä pitäisi tehdä kun keskiluokkaiset lapset ei haluaisi harrastaa mitään? Kuitenkin näin keskiluokkaisena koulutettuna ihmisenä olen antanut itseni ymmärtää että se lapsen oma tahto olisi tässä tärkeä?

Iso osa teinipojista tässä maassa ei opi kunnolla lukemaan. Viidesosa Itä-Suomessa ja Kainuussa ja vauraassa Espoossakin alle puolella neljäsluokkalaisella on ikätasoinen lukutaito. Ja puhutaan äidinkieleltään suomenkielisistä lapsista. Väittäisin, että näissä pojissa ei ole niitä poikia, jotka kulkevat jääkiekkotreeneissä tai luontokerhoissa. Nämä ovat niitä tylväenluokan poikia, joita ei vapaalla haluta ohjata lainkaan ja tekeminen jää sitten pelikoneen hakkaamiseen. Miksi se lasten ja nuorten ohjaaminen on työväenluokassa niin myrkkyä? Päiväkodissakaan ei saisi opettaa, vaan pitäisi saada vaan vapaana temmeltää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvat keskiluokkaisten lapset harrastaa tavoitteellisesti

Ei vielä päiväkoti-iässä tai vasta alakoulussakaan, mutta yläkouluiässä ja teineinä ne harrastaa poikkeuksetta.

Jätit vastauksesta pois sanan 'tavoitteellisesti'. Se on kuitenkin erittäin merkitsevä kontekstissa, jota AP tahtoo kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Minusta ainakin Suomessa moni ns. työväenluokkaan kuuluva on tukevasti keskiluokkaan kuuluvia.

On jotenkin hämmästyttävää miten paljon edelleen mm. koulutusvalinnat tuntuvat seuraavan kotitaustaa, Suomen kaltaisessa "hyvinvointi" valtiossakin.

Sinkkumies

Tämä. Suomessa hihasta heitettynä varmaan joku 95 % ihmisistä kuuluu keskiluokkaan. Sen lisäksi on sitten moniongelmaiset ja superrikkaat. Kaikki muut on hyvin lähellä toisiaan, vaikka kuinka haluaisi kuulua eri luokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Asuin lapsuuteni ison kaupungin ympäryskunnassa, ja ala-asteella luokallani oli tasan yksi tyttö joka kävi kunnan keskustassa pelaamassa pesistä. Yläasteella heitä oli ehkä viisi. Kotikylällä ohjattuja harrastusmahdollisuuksia oli tasan kaksi, seurakunnan ilmainen askartelukerho ala-asteikäisille, ja pianonsoitonopettajalla oli pääsy iltaisin ja viikonloppuisin koulun tiloihin. Lähin kaupunki oli puolen tunnin päässä ja isomman kunnan keskusta 15 minuutin päässä, joten ei se matkojen puolesta mitenkään poissuljettua olisi ollut.

Nyt olen töissä valkokaulusammatissa kaupungissa, ja joka ikisellä työkaverilla jolla on yli vauvaikäisiä lapsia, heillä on vähintään yksi säännöllinen harrastus jossain seurassa, plus mahdollinen musiikkiharrastus. Ja äidit ja isät kuskaavat toisiin kaupunkeihin kilpailuihin ja ompelevat esiintymismekkoja.

Luin joskus jonkun jutun lapsiperheköyhyydestä, jossa selitettiin että joillakin perheillä ei ole varaa "edes" lasten harrastuksiin. Ikäänkuin vain maksulliset harrastukset ovat oikeita harrastuksia.

Onko ero kuitenkin ympäristössä? Pienessä kaupungissa saa mennä ulkona ja tehdä mitä huvittaa, mutta isossa kaupungissa se ei ole mahdollista ja täytyy olla ohjattuja harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Minusta ainakin Suomessa moni ns. työväenluokkaan kuuluva on tukevasti keskiluokkaan kuuluvia.

On jotenkin hämmästyttävää miten paljon edelleen mm. koulutusvalinnat tuntuvat seuraavan kotitaustaa, Suomen kaltaisessa "hyvinvointi" valtiossakin.

Sinkkumies

Tämä. Suomessa hihasta heitettynä varmaan joku 95 % ihmisistä kuuluu keskiluokkaan. Sen lisäksi on sitten moniongelmaiset ja superrikkaat. Kaikki muut on hyvin lähellä toisiaan, vaikka kuinka haluaisi kuulua eri luokkaan.

Miten muka kuuluu samaan luokkaan, jos ei jaeta edes samoja arvoja tai elämäntapoja? Oletko niin barbaari, että ajattelet yhteiskuntaluokankin pelkästään rahassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nyt täytyy kysyä, mihin perustuu väite korkeakoulutetuista nuorista maanviljelijöistä? Entä niiden vähänkouluttautuneitten yli 45-vuotiaitten lapset?

Sen olen kyllä huomannut, että jos vuosikymmeniä sitten kaikki vanhemmat eivät halunneet laittaa lapsiaan sellaiseen harrastukseen tai edes lasten juhlaan, jossa ei ollut ohjattua ohjelmaa. Nyt kun samat lapset ovat aikuisia, ne itseohjautuneet ovat niitä, jotka ovat järjestämässä vastuuhenkilöinä ohjelmaa muillekin

Ihan tilastoihin tuon tiedon perustan, Ruokavirasto, OPH jne., sieltä voit itsekin katsoa ja yhdistellä asioita. Vähänkouluttautuneiden yli 45v ikäisten maanviljelijöiden alakouluikäiset lapset ovat yhtä harvinaisia kuin varuskunnan komentajan lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvat keskiluokkaisten lapset harrastaa tavoitteellisesti

Missä maassa sinä asut? Täällä Suomessa on mm. kansalaisopistoissa taiteen perusopetusta, jonka avulla voi päätyä vaikka ammattimuusikoksi ja edistää opiskelemaan pääsyä johonkin taideoppilaitokseen. Liikuntaa harrastetaan myös monella tavalla kaikissa yhteiskuntaluokissa ja vielä tänäkin päivänä suuri osa suomalaisista huippu-urheilijoista on lähtöisin tavallisesta perheestä. 

Mainitaan nyt mm. metsästys, joka on jossakin eliittiharrastus, mutta Suomessa tavallinen maalaislasten harrastus.

"Harrastaa tavoitteellisesti" tahtoo menestyä ja olla lajissaan parhaassa 0.01 % luokassa. Kyllä kansalaisopistoista voi tulla ammattimuusikoita, mutta ei se tarkoita että kaikilla siellä käyvillä on tavoitteena ja tarkoituksena päästä ammattimuusikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Minusta ainakin Suomessa moni ns. työväenluokkaan kuuluva on tukevasti keskiluokkaan kuuluvia.

On jotenkin hämmästyttävää miten paljon edelleen mm. koulutusvalinnat tuntuvat seuraavan kotitaustaa, Suomen kaltaisessa "hyvinvointi" valtiossakin.

Sinkkumies

Tämä. Suomessa hihasta heitettynä varmaan joku 95 % ihmisistä kuuluu keskiluokkaan. Sen lisäksi on sitten moniongelmaiset ja superrikkaat. Kaikki muut on hyvin lähellä toisiaan, vaikka kuinka haluaisi kuulua eri luokkaan.

Miten muka kuuluu samaan luokkaan, jos ei jaeta edes samoja arvoja tai elämäntapoja? Oletko niin barbaari, että ajattelet yhteiskuntaluokankin pelkästään rahassa?

Mitä arvoja? Oikeus elää - check. Oikeus kohtuulliseen elintuloon - check. Oikeus päättää omista asioistaan - check. Oikeus edetä elämässään haluamaansa suuntaan - check. Halu pitää Suomi hyvinvoivana yhteiskuntana - check.

Mitkä ne on ne arvot jotka erottaa suomalaiset 'yhteiskuntaluokat'?

"Varhaiskasvatus" on vaan byrokratiaa missä hoitaja istuu toimistossa paperien ääressä sen sijaan, että huolehtisi lapsesta.

Mitä harrastuksiin tulee, niin on ihan älytöntä, että lapsi ei saa rauhassa harrastaa mitään, vaan kaikkeen lasten harrastamiseen pitää tunkea mukaan se kilpailukeskeisyys ja valmennus. Esim. jos lapsi tykkää uimisesta niin miksi lapsi ei voi vaan käydä uimassa, vaan uintiharrastuksen pitää olla sitä, että kauhotaan veren maku suussa valmentajan pillinvihellysten mukaan?

Tuo on uusi ilmiö. Omassa lapsuudessa ei pidetty mitenkään tärkeänä harrastaa missään seuroissa ja kenenkään johdolla.

Ihan itsekseen sai harrastaa liikuntaa, lukemista, kuvataiteita tai mitä hyvänsä, jos niin hakusi.

Tärkeintä oli hoitaa koulutyö ja oma osuus kotitöistä.

En ymmärrä, kuinka nykyajan ihmiset jaksavat elämää, jossa kalenterissa on "pakollisia" menoja vapaa-ajallakin.

Toisella vanhemmallani oli kuitenkin korkeakoulututkinto ja hyväpalkkainen työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Minusta ainakin Suomessa moni ns. työväenluokkaan kuuluva on tukevasti keskiluokkaan kuuluvia.

On jotenkin hämmästyttävää miten paljon edelleen mm. koulutusvalinnat tuntuvat seuraavan kotitaustaa, Suomen kaltaisessa "hyvinvointi" valtiossakin.

Sinkkumies

Tämä. Suomessa hihasta heitettynä varmaan joku 95 % ihmisistä kuuluu keskiluokkaan. Sen lisäksi on sitten moniongelmaiset ja superrikkaat. Kaikki muut on hyvin lähellä toisiaan, vaikka kuinka haluaisi kuulua eri luokkaan.

Miten muka kuuluu samaan luokkaan, jos ei jaeta edes samoja arvoja tai elämäntapoja? Oletko niin barbaari, että ajattelet yhteiskuntaluokankin pelkästään rahassa?

Mitä arvoja? Oikeus elää - check. Oikeus kohtuulliseen elintuloon - check. Oikeus päättää omista asioistaan - check. Oikeus edetä elämässään haluamaansa suuntaan - check. Halu pitää Suomi hyvinvoivana yhteiskuntana - check.

Mitkä ne on ne arvot jotka erottaa suomalaiset 'yhteiskuntaluokat'?

Tässä juuri keskustellaan siitä lapsuudesta. Että onko se vapaata temmellyskenttää vai voiko lapsia ohjata jo varhaislapsuudessa, opettaa. Keskiluokka haluaa, että lapsia oettaa jo päiväkodissa akateeminen opettaja ja vapaalla käydään satutanssit ja uimakoulut. Vähän vanhempana lähdetään pianotunneille ja jääkiekkotreeneihin. Työväenluokalle riittää, että lapset saavat olla vapaana ja leikkiä keskenään ja opitaan sitten vasta koulussa esim. lukemaan, jos opitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Minusta ainakin Suomessa moni ns. työväenluokkaan kuuluva on tukevasti keskiluokkaan kuuluvia.

On jotenkin hämmästyttävää miten paljon edelleen mm. koulutusvalinnat tuntuvat seuraavan kotitaustaa, Suomen kaltaisessa "hyvinvointi" valtiossakin.

Sinkkumies

Tämä. Suomessa hihasta heitettynä varmaan joku 95 % ihmisistä kuuluu keskiluokkaan. Sen lisäksi on sitten moniongelmaiset ja superrikkaat. Kaikki muut on hyvin lähellä toisiaan, vaikka kuinka haluaisi kuulua eri luokkaan.

Miten muka kuuluu samaan luokkaan, jos ei jaeta edes samoja arvoja tai elämäntapoja? Oletko niin barbaari, että ajattelet yhteiskuntaluokankin pelkästään rahassa?

Mitä arvoja? Oikeus elää - check. Oikeus kohtuulliseen elintuloon - check. Oikeus päättää omista asioistaan - check. Oikeus edetä elämässään haluamaansa suuntaan - check. Halu pitää Suomi hyvinvoivana yhteiskuntana - check.

Mitkä ne on ne arvot jotka erottaa suomalaiset 'yhteiskuntaluokat'?

Oikeudet ja arvot ovat hyvin eri asioita. Kannattaa pohtia asiaa ihan ajatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Minusta ainakin Suomessa moni ns. työväenluokkaan kuuluva on tukevasti keskiluokkaan kuuluvia.

On jotenkin hämmästyttävää miten paljon edelleen mm. koulutusvalinnat tuntuvat seuraavan kotitaustaa, Suomen kaltaisessa "hyvinvointi" valtiossakin.

Sinkkumies

Tämä. Suomessa hihasta heitettynä varmaan joku 95 % ihmisistä kuuluu keskiluokkaan. Sen lisäksi on sitten moniongelmaiset ja superrikkaat. Kaikki muut on hyvin lähellä toisiaan, vaikka kuinka haluaisi kuulua eri luokkaan.

Miten muka kuuluu samaan luokkaan, jos ei jaeta edes samoja arvoja tai elämäntapoja? Oletko niin barbaari, että ajattelet yhteiskuntaluokankin pelkästään rahassa?

Mitä arvoja? Oikeus elää - check. Oikeus kohtuulliseen elintuloon - check. Oikeus päättää omista asioistaan - check. Oikeus edetä elämässään haluamaansa suuntaan - check. Halu pitää Suomi hyvinvoivana yhteiskuntana - check.

Mitkä ne on ne arvot jotka erottaa suomalaiset 'yhteiskuntaluokat'?

Oikeudet ja arvot ovat hyvin eri asioita. Kannattaa pohtia asiaa ihan ajatuksella.

Okei, eli sinun mielestäsi ei ole arvo että suomalaiset kansakuntanana haluavat nämä oikeudet jotka mainitsin. Minun mielestäni se on merkittävä osa suomalaisten arvomaailmaa.

Itse asiassa vapaa leikki on tärkeä osa lapsen oppimista ja kehitystä. Nykyajan ongelma on, että sille ei jää tilaa. Siksi esimerkiksi päiväkodissa tulisi olla joka päivä siihen aikaa ohjatun toiminnan lisäksi.

Varsinkin lasten ja nuorten spontaanit pihapelit ja leikit (kirkonrotta, hyppynaru, ruudun hyppääminen, pihajalkapallo ym.) ovat historiaa. Ohjatut harrastukset eivät yksin riitä siihen liinuntamääröön, mitä lapsille päivittäin suositellaan. Suurin osa siitä tulee helpoiten arkiliikunnalla, joka on korvautunut vanhempien autokyydeillä ja paikallaan istumisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Minusta ainakin Suomessa moni ns. työväenluokkaan kuuluva on tukevasti keskiluokkaan kuuluvia.

On jotenkin hämmästyttävää miten paljon edelleen mm. koulutusvalinnat tuntuvat seuraavan kotitaustaa, Suomen kaltaisessa "hyvinvointi" valtiossakin.

Sinkkumies

Tämä. Suomessa hihasta heitettynä varmaan joku 95 % ihmisistä kuuluu keskiluokkaan. Sen lisäksi on sitten moniongelmaiset ja superrikkaat. Kaikki muut on hyvin lähellä toisiaan, vaikka kuinka haluaisi kuulua eri luokkaan.

Miten muka kuuluu samaan luokkaan, jos ei jaeta edes samoja arvoja tai elämäntapoja? Oletko niin barbaari, että ajattelet yhteiskuntaluokankin pelkästään rahassa?

Mitä arvoja? Oikeus elää - check. Oikeus kohtuulliseen elintuloon - check. Oikeus päättää omista asioistaan - check. Oikeus edetä elämässään haluamaansa suuntaan - check. Halu pitää Suomi hyvinvoivana yhteiskuntana - check.

Mitkä ne on ne arvot jotka erottaa suomalaiset 'yhteiskuntaluokat'?

Tässä juuri keskustellaan siitä lapsuudesta. Että onko se vapaata temmellyskenttää vai voiko lapsia ohjata jo varhaislapsuudessa, opettaa. Keskiluokka haluaa, että lapsia oettaa jo päiväkodissa akateeminen opettaja ja vapaalla käydään satutanssit ja uimakoulut. Vähän vanhempana lähdetään pianotunneille ja jääkiekkotreeneihin. Työväenluokalle riittää, että lapset saavat olla vapaana ja leikkiä keskenään ja opitaan sitten vasta koulussa esim. lukemaan, jos opitaan.

Ja jostain syystä tämä keskustelu on haluttu ohjata yhteiskuntaluokkiin, mutta eikö kyse ole enemmän saatavilla olevista mahdollisuuksista?

Maaseudulla pystyy edelleenkin vapaasti temmeltämään pihalla ja leikkimään naapurin penskojen kanssa iltamyöhään. Kaupunkiympäristössä tämä on haastavaa, kaikki paikat on täynnä betonikuutioita ja järkevän tekemisen puutteessa toimet kulminoituu bussipysäkin pleksien tuhoamiseen.

Kaupungissa on paljon ohjattua toimintaa eri lajeista, ja lasten on mahdollista valita itseään kiinnostava harrastus. Maaseudulla valikoima on pieni, jos sitä edes on.

Minusta tämä ei ole luokkaero, vaan eri paikoilla on erilaista tarjottavaa.