Käsitys lapsuudesta eroaa yhteiskuntaluokittain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Minusta ainakin Suomessa moni ns. työväenluokkaan kuuluva on tukevasti keskiluokkaan kuuluvia.

On jotenkin hämmästyttävää miten paljon edelleen mm. koulutusvalinnat tuntuvat seuraavan kotitaustaa, Suomen kaltaisessa "hyvinvointi" valtiossakin.

Sinkkumies

Tämä. Suomessa hihasta heitettynä varmaan joku 95 % ihmisistä kuuluu keskiluokkaan. Sen lisäksi on sitten moniongelmaiset ja superrikkaat. Kaikki muut on hyvin lähellä toisiaan, vaikka kuinka haluaisi kuulua eri luokkaan.

Miten muka kuuluu samaan luokkaan, jos ei jaeta edes samoja arvoja tai elämäntapoja? Oletko niin barbaari, että ajattelet yhteiskuntaluokankin pelkästään rahassa?

Mitä arvoja? Oikeus elää - check. Oikeus kohtuulliseen elintuloon - check. Oikeus päättää omista asioistaan - check. Oikeus edetä elämässään haluamaansa suuntaan - check. Halu pitää Suomi hyvinvoivana yhteiskuntana - check.

Mitkä ne on ne arvot jotka erottaa suomalaiset 'yhteiskuntaluokat'?

Oikeudet ja arvot ovat hyvin eri asioita. Kannattaa pohtia asiaa ihan ajatuksella.

Okei, eli sinun mielestäsi ei ole arvo että suomalaiset kansakuntanana haluavat nämä oikeudet jotka mainitsin. Minun mielestäni se on merkittävä osa suomalaisten arvomaailmaa.

Oikeus elää, hei camoon. Puhut perustarpeista. Arvoja ovat esim. koulutuksen arvostus, sivistyksen arvostus, tasa-arvo, ahkeruus.

Sinun mielestäsi mainitsemani asiat ovat perustarpeita, minun mielestäni ne ovat suomalaisten arvojen tuottamia oikeuksia maamme kansalaisille, eivätkä todellakaan ole perustarpeita kaikkialla maailmassa.

Pidän silti arvioni siitä, etä ainakin 95 % suomalaisista kuuluu keskiluokkaan jotka ovat sitä mieltä, että mainitsemasi arvot kuten koulutus, sivistys, tasa-arvo ja ahkeruus ovat tärkeitä.

Koulutus ja sivistys ei todellakaa ole arvoja, joita 95% suomalaisista kannattaa. Kannattaa katsoa vaikkapa persujen puheita, siellä ei koulutuksen ja sivistyksen arvostus kuki.

Tutkitusti SDP kannattaja ovat heikoimmin tai ei ollenkaan koulutettuja. 

PS kannattaja ovat suureksi osaksi keskiasteen tai amk koulutuksen saaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Olipa omahyväinen kirjoitus. Meillä kaksi poikaa harrastaa sekä jääkiekkoa että musiikkia. Molemmat yläkoulussa. Toisen keskiarvo viimeisessä todistuksessa 9,8, toisella 9.4. Tavoitteena ei ole NHL. Meillä ollaan realisteja. Tavoitteena on hyvä terveyttä tukeva harrastus, loistava kunto ja se, että oppii tekemään töitä. Treeneihin si mennä, jos ei ole ehtinyt lukea kokeisiin. Musiikista tykkäävät, ovat musikaalisia ja tavoitteellinen harrastus opettaa pitkäjänteisyyttä. Muusikoksikaan ei tähdätä. Pojat haaveilevat aivan muista ammateista. Ja harrastamisesta huolimatta jää vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nyt täytyy kysyä, mihin perustuu väite korkeakoulutetuista nuorista maanviljelijöistä? Entä niiden vähänkouluttautuneitten yli 45-vuotiaitten lapset?

Sen olen kyllä huomannut, että jos vuosikymmeniä sitten kaikki vanhemmat eivät halunneet laittaa lapsiaan sellaiseen harrastukseen tai edes lasten juhlaan, jossa ei ollut ohjattua ohjelmaa. Nyt kun samat lapset ovat aikuisia, ne itseohjautuneet ovat niitä, jotka ovat järjestämässä vastuuhenkilöinä ohjelmaa muillekin

Ihan tilastoihin tuon tiedon perustan, Ruokavirasto, OPH jne., sieltä voit itsekin katsoa ja yhdistellä asioita. Vähänkouluttautuneiden yli 45v ikäisten maanviljelijöiden alakouluikäiset lapset ovat yhtä harvinaisia kuin varuskunnan komentajan lapset.

Ok. Tässä sitä sitten ollaan harvinaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nyt täytyy kysyä, mihin perustuu väite korkeakoulutetuista nuorista maanviljelijöistä? Entä niiden vähänkouluttautuneitten yli 45-vuotiaitten lapset?

Sen olen kyllä huomannut, että jos vuosikymmeniä sitten kaikki vanhemmat eivät halunneet laittaa lapsiaan sellaiseen harrastukseen tai edes lasten juhlaan, jossa ei ollut ohjattua ohjelmaa. Nyt kun samat lapset ovat aikuisia, ne itseohjautuneet ovat niitä, jotka ovat järjestämässä vastuuhenkilöinä ohjelmaa muillekin

Ihan tilastoihin tuon tiedon perustan, Ruokavirasto, OPH jne., sieltä voit itsekin katsoa ja yhdistellä asioita. Vähänkouluttautuneiden yli 45v ikäisten maanviljelijöiden alakouluikäiset lapset ovat yhtä harvinaisia kuin varuskunnan komentajan lapset.

Ok. Tässä sitä sitten ollaan harvinaisuus.

Heikommin koulutetut tekee lapsensa yleensä nuorempana kuin akateemiset. Neli-viisikymppiset pikkulasten vanhemmat ovat yleensä aina akateemisia.

Höpö höpö ei voi yleistää. Tiedän tohtorin lapset jotka ei harrastaneet mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nuorisoseura, temppukoulu ja näytelmäpiiri ovat ohjattuja harrastuksia. Tavoitteelliset harrastukset ovat erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nyt täytyy kysyä, mihin perustuu väite korkeakoulutetuista nuorista maanviljelijöistä? Entä niiden vähänkouluttautuneitten yli 45-vuotiaitten lapset?

Sen olen kyllä huomannut, että jos vuosikymmeniä sitten kaikki vanhemmat eivät halunneet laittaa lapsiaan sellaiseen harrastukseen tai edes lasten juhlaan, jossa ei ollut ohjattua ohjelmaa. Nyt kun samat lapset ovat aikuisia, ne itseohjautuneet ovat niitä, jotka ovat järjestämässä vastuuhenkilöinä ohjelmaa muillekin

Ihan tilastoihin tuon tiedon perustan, Ruokavirasto, OPH jne., sieltä voit itsekin katsoa ja yhdistellä asioita. Vähänkouluttautuneiden yli 45v ikäisten maanviljelijöiden alakouluikäiset lapset ovat yhtä harvinaisia kuin varuskunnan komentajan lapset.

Ok. Tässä sitä sitten ollaan harvinaisuus.

Heikommin koulutetut tekee lapsensa yleensä nuorempana kuin akateemiset. Neli-viisikymppiset pikkulasten vanhemmat ovat yleensä aina akateemisia.

Viisikymppinen pikkulapsen äiti on kyllä luonnonoikku.

Vierailija kirjoitti:

Onpa silmiä avaava keskustelu. Onneksi asun alueella, jossa ihmiset vielä arvostavat vapaata leikkiä, ulkoilua, omatoimisuutta. Meillä lapset tosiaan ovat ulkona, pyöräilevät, laskevat mäkeä kavereiden kanssa ja tekevät mitä milloinkin. Useampana iltana viikossa ja viikonloppuisin myös, jos olemme kotona.

Olemme autoton humanistiperhe. Lapset kyllä toki harrastavat myös soittoa, partiota ja kuvista, mutta ovat silti ulkona kavereiden kanssa paljon, ja se on minusta tärkeää ja ihanaa.

Kuulostaa siltä, että lapsillasi on ihana lapsuus.

Keskiluokan lapset on siis suorittavia lampaita jo lapsesta saakka. 

Jääkiakko on ihan helvetin proleharrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nyt täytyy kysyä, mihin perustuu väite korkeakoulutetuista nuorista maanviljelijöistä? Entä niiden vähänkouluttautuneitten yli 45-vuotiaitten lapset?

Sen olen kyllä huomannut, että jos vuosikymmeniä sitten kaikki vanhemmat eivät halunneet laittaa lapsiaan sellaiseen harrastukseen tai edes lasten juhlaan, jossa ei ollut ohjattua ohjelmaa. Nyt kun samat lapset ovat aikuisia, ne itseohjautuneet ovat niitä, jotka ovat järjestämässä vastuuhenkilöinä ohjelmaa muillekin

Ihan tilastoihin tuon tiedon perustan, Ruokavirasto, OPH jne., sieltä voit itsekin katsoa ja yhdistellä asioita. Vähänkouluttautuneiden yli 45v ikäisten maanviljelijöiden alakouluikäiset lapset ovat yhtä harvinaisia kuin varuskunnan komentajan lapset.

Ok. Tässä sitä sitten ollaan harvinaisuus.

Heikommin koulutetut tekee lapsensa yleensä nuorempana kuin akateemiset. Neli-viisikymppiset pikkulasten vanhemmat ovat yleensä aina akateemisia.

Tämä pitää paikkansa. Meillä lapset hankittiin vanhempi kesken yliopisto-opintojeni ja nuorempi heti valmistumisen jälkeen alle kolmekymppisenä, mies tosin on minua vanhempi ja silloin tukevasti työelämässä. Terveydellisistä syistä ei haluttu jäädä odottelemaan ja jo tuolloin kävimme lapsettomuushoidoissa. Nyt kun omat lapset alkavat olla teinejä, suurimmalla osalla opiskelukavereista on vasta pienet lapset tai vauva tulossa. Tässä iässä olisi varmasti ollut paremmat taloudelliset puitteet lapsille, mutta vaikka olisin voinut muuten odotella, toisaalta en ehkä enää jaksaisi valvoa vauvan kanssa. Uraakin on ollut helpompi rakentaa ilman äitiysvapaita.

Ja kyllä, meillä lapset harrastavat tavoitteellisesti musiikkia musiikkiopistossa, tanssia ym., mutta myös lukemista ja muuta vapaampaa. Oma havaintoni on, että harrastuksissa tukemisessa on iso ero eri yhteiskuntaluokkien välillä. Duunaritaustaisen kaverini lapset lopettivat aika nopeasti soittoharrastuksen kun ei huvittanut harjoitella ja siirtyivät hakkaamaan pelikonsolia, meillä taas patistetaan harjoittelemaan, motivoidaan lapselle sopivalla tavalla ja tuodaan esille harrastukseen sitoutumisen hyötyjä pitkällä aikavälillä keskustelemalla ja omalla esimerkillä. Harrastuksen voi totta kai lopettaa jos oikeasti haluaa, mutta aina tähän saakka ovat halunneet jatkaa vaikkei esim. soittoharjoittelu joka päivä niin kauheasti kiinnostakaan. En todellakaan tiedä kumpi todellisuudessa on parempi tai oikeampi tapa lapsen kannalta, mutta koska koen omista lapsuuden harrastuksista saaneeni hyviä eväitä elämään, jatkan samalla tavalla omien lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nyt täytyy kysyä, mihin perustuu väite korkeakoulutetuista nuorista maanviljelijöistä? Entä niiden vähänkouluttautuneitten yli 45-vuotiaitten lapset?

Sen olen kyllä huomannut, että jos vuosikymmeniä sitten kaikki vanhemmat eivät halunneet laittaa lapsiaan sellaiseen harrastukseen tai edes lasten juhlaan, jossa ei ollut ohjattua ohjelmaa. Nyt kun samat lapset ovat aikuisia, ne itseohjautuneet ovat niitä, jotka ovat järjestämässä vastuuhenkilöinä ohjelmaa muillekin

Ihan tilastoihin tuon tiedon perustan, Ruokavirasto, OPH jne., sieltä voit itsekin katsoa ja yhdistellä asioita. Vähänkouluttautuneiden yli 45v ikäisten maanviljelijöiden alakouluikäiset lapset ovat yhtä harvinaisia kuin varuskunnan komentajan lapset.

Ok. Tässä sitä sitten ollaan harvinaisuus.

Heikommin koulutetut tekee lapsensa yleensä nuorempana kuin akateemiset. Neli-viisikymppiset pikkulasten vanhemmat ovat yleensä aina akateemisia.

Tämä pitää paikkansa. Meillä lapset hankittiin vanhempi kesken yliopisto-opintojeni ja nuorempi heti valmistumisen jälkeen alle kolmekymppisenä, mies tosin on minua vanhempi ja silloin tukevasti työelämässä. Terveydellisistä syistä ei haluttu jäädä odottelemaan ja jo tuolloin kävimme lapsettomuushoidoissa. Nyt kun omat lapset alkavat olla teinejä, suurimmalla osalla opiskelukavereista on vasta pienet lapset tai vauva tulossa. Tässä iässä olisi varmasti ollut paremmat taloudelliset puitteet lapsille, mutta vaikka olisin voinut muuten odotella, toisaalta en ehkä enää jaksaisi valvoa vauvan kanssa. Uraakin on ollut helpompi rakentaa ilman äitiysvapaita.

Ja kyllä, meillä lapset harrastavat tavoitteellisesti musiikkia musiikkiopistossa, tanssia ym., mutta myös lukemista ja muuta vapaampaa. Oma havaintoni on, että harrastuksissa tukemisessa on iso ero eri yhteiskuntaluokkien välillä. Duunaritaustaisen kaverini lapset lopettivat aika nopeasti soittoharrastuksen kun ei huvittanut harjoitella ja siirtyivät hakkaamaan pelikonsolia, meillä taas patistetaan harjoittelemaan, motivoidaan lapselle sopivalla tavalla ja tuodaan esille harrastukseen sitoutumisen hyötyjä pitkällä aikavälillä keskustelemalla ja omalla esimerkillä. Harrastuksen voi totta kai lopettaa jos oikeasti haluaa, mutta aina tähän saakka ovat halunneet jatkaa vaikkei esim. soittoharjoittelu joka päivä niin kauheasti kiinnostakaan. En todellakaan tiedä kumpi todellisuudessa on parempi tai oikeampi tapa lapsen kannalta, mutta koska koen omista lapsuuden harrastuksista saaneeni hyviä eväitä elämään, jatkan samalla tavalla omien lasten kanssa.

Työväenluokassa on lasten harrastuksiin sama suhtautuminen kuin lasten kouluihinkin. Lapsi itse hoitaa ja tekee asiassa päätökset. Vanhemmat eivät suuremmin ohjaa tai motivoi. Joillain lapsilla ja nuorilla tämä vapaus toimii, vielä useammalla ei ja elämä jää sinne pelikoneeseen. Keskiluokassa lapsia aktiivisesti motivoidaan ja kannustetaan jatkamaan vaikka välillä väsyttäisikin tai ei kiinnostusta riittäisi. Samoin alle kouluikäisillä keskiluokassa lapsia aktiivisesti kuljetellaan muskareissa ja museoissa. Työväenluokassa uskotaan vapaaseen leikkiin ja siihen, että aikuiset eivät paljoa puutu lasten tekemisiin muuta kuin katsovat perään, että pysytään hengissä ja suht ehjinä.

Olen ylemmän keskiluokan lapsi ja omille lapsilleni en haluaisi yhtä suorittavaa lapsuutta. Vapaa leikki metsässä kuulostaa upealta ja maailmalla matkustaneen silmissä valtavalta luksukselta. Joku pitempiaikainen harrastus olisi hyvä olla lapsen vahvuuksien mukaan. Joukkueurheilu tai joku instrumentti tms. Mutta vain yksi.

Vierailija kirjoitti:

Jääkiakko on ihan helvetin proleharrastus.

Kyllä. Lätkää harrastavat yleensä duunari/alemman keskiluokan lapset ja uusrikkaat. Ylemmässä keskiluokassa harrastukset painottuvat kulttuuriin. Omassa lapsuudenkodissa liikuntaharrastukset olivat ratsastusta, murtomaahiihtoa ja luontoretkeilyä, jääkiekkoa ja jalkapalloa pidettiin junttien harrastuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nyt täytyy kysyä, mihin perustuu väite korkeakoulutetuista nuorista maanviljelijöistä? Entä niiden vähänkouluttautuneitten yli 45-vuotiaitten lapset?

Sen olen kyllä huomannut, että jos vuosikymmeniä sitten kaikki vanhemmat eivät halunneet laittaa lapsiaan sellaiseen harrastukseen tai edes lasten juhlaan, jossa ei ollut ohjattua ohjelmaa. Nyt kun samat lapset ovat aikuisia, ne itseohjautuneet ovat niitä, jotka ovat järjestämässä vastuuhenkilöinä ohjelmaa muillekin

Ihan tilastoihin tuon tiedon perustan, Ruokavirasto, OPH jne., sieltä voit itsekin katsoa ja yhdistellä asioita. Vähänkouluttautuneiden yli 45v ikäisten maanviljelijöiden alakouluikäiset lapset ovat yhtä harvinaisia kuin varuskunnan komentajan lapset.

Ok. Tässä sitä sitten ollaan harvinaisuus.

Heikommin koulutetut tekee lapsensa yleensä nuorempana kuin akateemiset. Neli-viisikymppiset pikkulasten vanhemmat ovat yleensä aina akateemisia.

Viisikymppinen pikkulapsen äiti on kyllä luonnonoikku.

Tunnen useita, itsekin olen sellainen. Kaikki tuntemani ikä-äidit ovat akateemisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy myös siinä, että heikommin koulutetut ihannoivat maalaiselämää, jossa lapset voi heittää pihalle oman onnensa nojaan. Kaupungin koulutetut pitävät sitä lähinnä kasvattamattomuutena ja heitteillejättönä.

Tää oli uutta. Siellä oman onnensa nojassa nuo nytkin rakentavat majoja ja joutuvat miettimään, miten homma saadaan toimimaan.

Entä maaseudun koulutetut? Ajatellaan nyt vaikka varuskunnan komentajan, käräjätuomarin, kirkkoherran ja lukion rehtorin lapsia näin pienen maaseutukirkonkylän korkeimmin koulutettujen kphdalla? Siellä ne temmeltävät keskenään varuskunnan siivooja, työttömän pummin ja kouluttautumattoman maajussin lasten kanssa.

Maanviljelijät ovat ei-koulutusvaatimuksia ryhmän korkeimmin koulutettu ammattiryhmä, käytännössä taitaa kaikilla alle 45v viljelijöillä olla vähintään AMK-tutkinto.

Meillä on tohtoriäiti ja maisteri-isä, lapsilla ei ole mitään ohjattua, tiettyihin tavoitteisiin tähtäävää harrastusta. Tuolla ne käy nuorisoseurassa pelaamassa sählyä tai jalkapalloa, temppukoulussa tai näytelmäpiirissä. Viikonloppuisin ei ole harkkoja, rakensivat aamulla majoja pihametsään (siellä piti miettiä, miten ilman nauloja saadaan laudat ja hirret puihin kiinni) enkä huomannut kysellä, että oliko teillä riittävän sivistynyttä seuraa. Lounaan jälkeen menevät töihin, siellä on rehuvarastossa 8v ja 10v tekijälle parin tunnin työrupeama varattuna.

Arvostan vanhempia, jotka vievät lapsensa tavoitteellisen harrastuksen piiriin, mutta toisaalta tiedostan sen, että ryhmäytyminen, muiden huomioonottaminen ja omilla aivoilla ajattelu eivät edellytä sitä, että tähtäimessä on NHL.

Nyt täytyy kysyä, mihin perustuu väite korkeakoulutetuista nuorista maanviljelijöistä? Entä niiden vähänkouluttautuneitten yli 45-vuotiaitten lapset?

Sen olen kyllä huomannut, että jos vuosikymmeniä sitten kaikki vanhemmat eivät halunneet laittaa lapsiaan sellaiseen harrastukseen tai edes lasten juhlaan, jossa ei ollut ohjattua ohjelmaa. Nyt kun samat lapset ovat aikuisia, ne itseohjautuneet ovat niitä, jotka ovat järjestämässä vastuuhenkilöinä ohjelmaa muillekin

Ihan tilastoihin tuon tiedon perustan, Ruokavirasto, OPH jne., sieltä voit itsekin katsoa ja yhdistellä asioita. Vähänkouluttautuneiden yli 45v ikäisten maanviljelijöiden alakouluikäiset lapset ovat yhtä harvinaisia kuin varuskunnan komentajan lapset.

Ok. Tässä sitä sitten ollaan harvinaisuus.

Heikommin koulutetut tekee lapsensa yleensä nuorempana kuin akateemiset. Neli-viisikymppiset pikkulasten vanhemmat ovat yleensä aina akateemisia.

Viisikymppinen pikkulapsen äiti on kyllä luonnonoikku.

Tunnen useita, itsekin olen sellainen. Kaikki tuntemani ikä-äidit ovat akateemisia.

Kumma juttu, sillä akateemisuus ei pidennä munasolujen käyttöaikaa. Omassa akateemisessa kaveripiirissäni ei ole yhtään viisikymppistå pikkulasten äitiä.

Kaikki ovat saaneet nuorimpana viimeistään vähän yli nelikymppisenä, useimmat toki sitä ennen. 40 vuotta täyttäneille äideille syntyy vain muutama prosentti kaikista syntyneistä lapsista Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jääkiakko on ihan helvetin proleharrastus.

Kyllä. Lätkää harrastavat yleensä duunari/alemman keskiluokan lapset ja uusrikkaat. Ylemmässä keskiluokassa harrastukset painottuvat kulttuuriin. Omassa lapsuudenkodissa liikuntaharrastukset olivat ratsastusta, murtomaahiihtoa ja luontoretkeilyä, jääkiekkoa ja jalkapalloa pidettiin junttien harrastuksena.

Lapsuuteni Itä-Helsingissä jalkapallo oli tavallinen harrastus kaikenlaisille lapsille. Sillä ei ollut mitään keskiluokkaista leimaa kuten nykyään.

Omassa jalkapallojoukkueessani yleisin ammatti on juristi ja puhutaan kuitenkin höntsätasosta. Myös lääkiksessä potkitaan innolla palloa. Jalkapallo on siitä hieno laji, että se on ihan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi tehdä kun keskiluokkaiset lapset ei haluaisi harrastaa mitään? Kuitenkin näin keskiluokkaisena koulutettuna ihmisenä olen antanut itseni ymmärtää että se lapsen oma tahto olisi tässä tärkeä?

Statussymbolihan se on, vanhemmille... miksi lapsen pitäisi pelata tavoitteellisesti illat pitkät jotain lätkää ja vanhempien vielä maksaa 8000e/v siitä lystistä? Ei mitään järkeä. Turha tuollaisten edes käydä töissä kun eivät osaa rahaa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jääkiakko on ihan helvetin proleharrastus.

Kyllä. Lätkää harrastavat yleensä duunari/alemman keskiluokan lapset ja uusrikkaat. Ylemmässä keskiluokassa harrastukset painottuvat kulttuuriin. Omassa lapsuudenkodissa liikuntaharrastukset olivat ratsastusta, murtomaahiihtoa ja luontoretkeilyä, jääkiekkoa ja jalkapalloa pidettiin junttien harrastuksena.

Lapsuuteni Itä-Helsingissä jalkapallo oli tavallinen harrastus kaikenlaisille lapsille. Sillä ei ollut mitään keskiluokkaista leimaa kuten nykyään.

Itä-Helsinki on varmaan tässä se määrittävä tekijä, tai sitten olemme aivan eri yhteiskuntaluokista. Minun lapsuudessani Länsi-Helsingissä jalkapalloa harrastettiin vain duunariperheissä. Vanhempana kavereina oli myös itähelsinkiläisiä kulttuuri- ja musiikkiperheiden lapsia, enkä muista heistä kenenkään harrastaneen jalkapalloa.