Avautumista labratädeistä

Pitäisi pystyä tekemään työnsä ripeästi, ottamaan huomioon ihmiset, rauhoitella jännittäviä potilaita, käyttäytyä kohteliaasti jne...

viihdy työssään, ei siis ole asiakkaista kyse, vaan työn luonteesta nykyisin.



En koskaan ole kommentoinut ihmisen sairaushistoriaa tai sairautta. Se on epäammattimaista ja väärin. Vaikka kuinka monetta kertaa tulisi joku ukko sukupuolitautitestteihin. Ystävällisesti kohdellaan.



Vaikeat, piilossaolevat suonet ovat hankalia ammattilaisellekin. Vasta-alkajankin on opeteltava. Todella "lihavat", joilla "läskiä "käsivarsissa (anteeksi kielenkäyttöni), ovat hankalia. Samoin usein labrassa käyvät (marevan-potilaat, reumaatikot, anti-psykootteja syövät, diabeetikot jne), joilla paljon arpikudosta jo.



Labrassakin on kiire ja jatkuvat tehokkuuden vaatimukset. Jotkut eivät jaksa olla enää kilttejä ja lapsia pistellään liukuhihnalta...on toki niitäkin hysteerisiä äitejä, jotka ovat jo pelotelleet lapsensa ja itkevät yhdessä lapsen kanssa. Se on surullista ja vaikeuttaa työtämme...

Toisilla tuskin tuntee mitään, pieni pisto, mutta osa tökkää neulan jotenkin paljon enemmän suoraan eikä silleen lappeellaan hivuttaen. Sattuu muuten törkeän paljon enemmän!! Miksi pitää tehdä niin?

Minä otan aina kaikilta kokeen varovaisesti,huolellisesti ja parhaani tehden.Itseäni väsyttää työssä valittavat asiakkaat ja hirvittävä kiire.Voipi olla että kotihoidontuen päättyessä en enää palaa alalle-ainakaan kovin pitkäksi aikaa..Esim. vessassa käynnistä saa valituksia tyyliin "missä viivyit niin kauan" ja porukkaa tunkee ovista vaikka edellinen potilas on sisällä."minä vaan jättäisin tämä pissanäytteen".Joo mutta kun sitä ei voi jättää noin vain,vaan mun tarvitsee tarkistaa henkilötiedot ja onko teillä lähete,onko näyte otettu kuten pitää jne..että jos nyt sen verran odottaisitte,että saan tämän edellisen potilaan suonesta neulan ulos!Nämä on niitä rasittavimpia tilanteita ja niitä tulee melkein joka päivä.Esim. vessassa käynnistä ei saa joka päivä valitusta,mutta mulkoilua kylläkin kun menee tauolle ja tulee sieltä pois..

Hyviä puolia ovat ystävälliset ja hyväkäytöksiset potilaat ja ihanat lapset.Ja se onnistumisen tunne,kun tulee joku lapsi joka pelkää ja hänet saa rauhalliseksi puhumalla ja näytteenotto sujuu hienosti.

Muutama vuosi sitten sain toistuvasti kurkkuuni märkäpaiseet. Näihin ei yleensä tehonnut lääkekuuri ennen kuin ne puhkastiin ja opin itse tunnistamaan kurkkukivusta milloin paiseet olivat tulossa. Viimeisimpinä kertoina menin fiksuna heti seuraavana aamuna vastaaotolle puhkomaan jo hyvin noussutta paisetta. Lääkäri katto ja tuumas ettei ole nuin isoa koskaan nähnykään ja se oli minulle kokemuksena vielä pieni paise.



No suuntana oli toimenpidehuone ja tämä lääkäri tuumaa, että jos hän yrittää ensin neulalla vetää ruiskuun sitä märkää. Minä tuumaan siihen, että ei se sillä ole ennenkään tullu että ne on aina aukastu. Hän kuitenki päättää yrittää. Tätä yritästä jatkuu noin 15-minuuttia, minä yökin ja syljen verta. Lopulta lääkäri luovuttaa ja hakee toisen lääkärin, joka tekee alle minutissa viillot paiseisiin ja homma oli siinä.



Tämä siis esimerkkinä siitä että on sitä yrittämistä muissakin ammattiryhmissä ja itsekin olen hoitaja. Mutta liika on liikaa =)



Lopulta pääsin risojen poistoon ja vaivat loppu siihen. En olisikaan enää jaksanu sitä ainaista lääkekuuri ja puhkomisrumbaa.

minä menin yksityiselle ja sitä kautta risaleikkaukseen.Kunnallisella(erikoislääkäri) vaan ihmeteltiin,että onkohan nuo sun risat vaan tuon malliset..Olivat turvonneet ja ääni paksuna ja jatkuvasti antibioottikuuri päällä.Yksityislääkäri tuumasi saman tien,että nuohan pitää leikata..Itse pelkäsin,että saan jonkun reuman kohta kun aina tulehdus päällä..Mutta arvauskeskus on välillä ihan arvauskeskus..

just sen takia, että mua säälittää ne näytteenottajat. Varmaan kaikille olisi kivempaa, jos suoni löytyisi helposti. Vois sitten tehdä sen homman ihan rutiinilla helposti ja yksinkertaisesti. Nyt saan aina vähän jännittää, että miten ne suonet löytyy. Toisaalta vielä koskaan ei ole jäänyt ottamatta, vaikka toisinaan on vähän erikoisemmista paikoista otettu.



ap

minä menin yksityiselle ja sitä kautta risaleikkaukseen.Kunnallisella(erikoislääkäri) vaan ihmeteltiin,että onkohan nuo sun risat vaan tuon malliset..Olivat turvonneet ja ääni paksuna ja jatkuvasti antibioottikuuri päällä.Yksityislääkäri tuumasi saman tien,että nuohan pitää leikata..Itse pelkäsin,että saan jonkun reuman kohta kun aina tulehdus päällä..Mutta arvauskeskus on välillä ihan arvauskeskus..

erilainen koulutus vai mista johtuvat nama erot?

ääneen, niin että muut vuoroaan odottavat kuulevat, millaisiin veri-tai pissakokeisiin olen tulossa, samoin minun nimeni.

Tänään aamulla taas tuntui mitta täyttyvän yli äyräidensä. Menen verikokeisiin ja laboratoriohoitaja kaivaa koneelta tehtävät kokeet ja katsottuaan listaa kysyy ihan asiallisesti "onko nää jotain reumakokeita". Vastaan siihen myöntävästi ja sitten alkaa kauhistelu "sinä olet vielä noin nuori", "miten sun elämänkin käy". Ja sitten suonta etsiessään "ja vielä tälläiset suonet ja tuollainen tauti, ei taida elämä sulle kauheesti hymyillä". Tätä samaa koko näytteenotto...

ja päätin, että teen sen, jos kyseinen hoitaja vielä toistamiseen käyttäytyy vastaavasti. Luulen, ettei hän millään pahalla asiaa tarkoittanut ja nyt jälkeen päin jopa hieman naurattaa...



ap

mutta mulla ei ole yhtään epämielyttävää kokemusta verikokeista, eikä lapsillakaan. Ja tuolta vanhemmalta on otettu verikokeita pahimmillaan kerran viikossa. Hyviä tätejä on sattunut näytteitä ottamaan (ja se setäkin on ihan kiva, kunhan poika pääsi alkujännityksestä). Poika oikein odottaa, että pääsee taas verikokeisiin ja labrojen jälkeen kirjastoon.

Itsekin käyn 2 viikon välein ja koskaan kukaan hoitaja ei ole mitenkään kommentoinut sanallakaan.



Suonet minulta kyllä löytyy aina heti.



Ihmeen asiattomia hoitajia olet kohdannut. Miten sunkin elämän käy-tyyppiset tokaisut ei todellakaan ammatti-ihmisen suusta kuulu kuulua!



Tsemppiä ja toivotaan, että pian olet siellä niin tuttu, että eivät jaksa päivitellä!

nuorella imisellä voi olla kuin reuma. Siihen on hyvät lääkkeet nykyisin.

Vastedes voit toivoa, että opiskelijat eivät hoida sinua ja sanoa, ettet keskustele tautihistoriastasi. Pakko sanoa myös, että kuulostat nimenomaan reumaatikolta. Ovat kovia kitisemään, ihan oma potilasryhmänsä.

lisäksi anestesia lääkäri pisti molempiin kämmenselkiini ainakin 7 kertaa ennen kuin sai tipan menemään johonkin suuntaan (ei kuitenkaan ihan kohdalleen) yritin keventää tilannetta vitsillä, mutta anestesia lääkäri oli tosi hermona :) murisi mulle vaan ja sanoi, että onpa vaikeat suonet... onneksi tuohon tottuu ja pyydän terkkarissa kyllä suosiolla jotain hyvää ottajaa ottamaan, joskus tädit kitiseen vastaan ja joskun ottavat asian hyvin vastaan...

sanoi, että on vaikeeta ottaa verenpainetta, kun on niin paljon massaa... Joo, se massa oli vatsan kohdalla, kun olin raskaana, muuten olin hyvinkin hoikka. Ope ilmeisesti luuli, että olen kokonaisvaltaisesti lihava. Tyhmiä löytyy joka lähtöön.

ja kun tiedän, että minulla on vaikeat suonet, et oikein osaa hätkähtää siitä, jos joku sanoo, että onpa vaikeat suonet, siihen on jo tottunut. Mutta se, että sanotaan, että tässä on hyvä suoni ja sitten pistetään huti ja toistetaan tätä vielä monta kertaa niin rupeaa risomaan. Seuraavalla kerralla taatusti pyydän jo aikaisemmin toista näytteenottajaa, jos homma näyttää menevän tuohon.



Ja tuosta sairaushistoriasta: voin kyllä siitä tosiaan keskustella, mutta tuollaista voivottelua ja säälimistä en kaipaa. Ikävä tautihan se on, mutta minulla ainakin toistaiseksi niin lievä, ettei esim. työkykyä toivottavasti vuosiin uhkaa. Mutta silti sen verran uusi diagnoosi, etten ainakaan vielä kaipaa yhtään voivottelijaa, koska oman päänkin selvittämisessä on riittävästi tekemistä.



ap

kävi niin, että vein reseptin uusittavaksi ja sitten hakemaan. täti siinä tiskin takana alkoi suosittelemaan luontaistuotetta. sanoin, että jaa-a. ei meinannut millään ottaa sitä reseptiä, jankkasi vaan ja kai se odotti, että sanon



"selvä, lopetan lääkkeen syönnin ja menen ostamaan suosittelemaanne tuotetta"



Siis ihan oikeasti. Ei antanut sitä reseptiä mulle vaikka käsi ojossa odotin!

ja kun tiedän, että minulla on vaikeat suonet, et oikein osaa hätkähtää siitä, jos joku sanoo, että onpa vaikeat suonet, siihen on jo tottunut. Mutta se, että sanotaan, että tässä on hyvä suoni ja sitten pistetään huti ja toistetaan tätä vielä monta kertaa niin rupeaa risomaan.

Vaikka joku suoni näyttää etukäteen ajatellen hyvältä eli erottuu selvästi niin se saattaakin oikeasti olla "karkulainen" eli lähteä neulan kärjen alta karkuun kun yrittää pistää. Kokemuksen myötä nämä karkulaiset oppii paremmin saamaan "kiinni" ja siksi ei kannata antaa periksi heti ensimmäisestä hudista. Potilaalle tuo on tietysti tosi kurjaa, siksi pidän itse rajana että yritän kolme kertaa ja jos en sittenkään onnistu joku toinen saa jatkaa.

t. sh joka muun työnsä ohella ottaa myös verikokeita