Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avautumista labratädeistä
19.07.2010 |
Nyt on pakko päästä avautumaan, toivottavasti kukaan ei sitten ota näitä henkilökohtaisesti. Ottakaa verikokeisiin kyllästyneen valituksena ennemmin. Olen koko kesän käynyt verikokeissa 2 viikon välein ja joka kerta ärsyttää enemmän mennä sinne näytteen ottoon. Tänään aamulla taas tuntui mitta täyttyvän yli äyräidensä.
Menen verikokeisiin ja laboratoriohoitaja kaivaa koneelta tehtävät kokeet ja katsottuaan listaa kysyy ihan asiallisesti "onko nää jotain reumakokeita". Vastaan siihen myöntävästi ja sitten alkaa kauhistelu "sinä olet vielä noin nuori", "miten sun elämänkin käy". Ja sitten suonta etsiessään "ja vielä tälläiset suonet ja tuollainen tauti, ei taida elämä sulle kauheesti hymyillä". Tätä samaa koko näytteenotto...
Noin kuukausi sitten kävin toisessa paikassa verikokeissa ja silloin näytteitä oli ottamassa joku nuorehko henkilö, liekö ollut harjoittelija. Ensin kävi joltain kokeneemmalta kysymässä, että ottaahan näytteen oikeisiin putkiin. Sitten alkoi suonen etsiminen. Sanoi ennen pistoa "ompas tässä hyvä suoni", muttei löytänyt suonta ollenkaan. Kun hän oli pistänyt 5 kertaa, niin pyysin ystävällisesti, että voisiko joku muu tulla ottamaan näytteet. Haki sitten siihen kokeneemman hoitsun, joka joutui sitten ottamaan näytteet nilkasta, kun käsien suonet olivat jo niin piilossa. Ei ollut mukava kokemus minulle, muttei taatusti sille nuorelle hoitajallekaan. Miten ihmeessä voi olla niin vaikea sanoa, ettei löydä suonta, vaan pitää ihmistä pistellä turhaan?
Ja näitä tarinoitahan riittäisi lisääkin, mutta nyt on joudettava ruuanlaittoon...
Kommentit (23)
mulla vaan tyypillisenä ongelmana on, että suonet eivät tunnu, mutta pysyvät kyllä paikoillaan, kun niitä pistellään. Sen takia ihmetyttää tuo lausunto "tässä on hyvä suoni"...
Aina ei voi mennä putkeen ja kyllä minä sen ymmärrän, että joutuvat toisinaan pistämään uudelleen. Joku terkkari mulle joskus sanoi, että heillä on sääntönä, että sama ihminen pistää 2 kertaa ja sitten hakee toisen pistämään. Mutta tämä siis oli yksityisellä puolella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisiä.
Kiitos yhden labratädin, nuorempi lapsistani on vihannut verikokeen ottoa 4 vuotiaasta lähtien.
Rehellisesti selittämällä, että pikkuisen kirpaisee, kuten hyttysen pisto, mutta että menee äkkiä ohi jne. kaikki meni vanhemman lapsen kanssa puikkoon. Ei neulakammoa, ei mitään. Nuoremman lapsen kanssa labratäti vasten sopimustani ja kieltoani tökkäsi sen neulan lapseen kesken kaiken selitysten. Sensijaan, että olisi ennalta sopimamme mukaisesti odottanut sen minuutin kaksi asian selitystä lapselle. Itse varmaan luuli pääsevänsä helpolla "yllätysiskulla", mutta seurauksia ollaan nyt sitten siivottu vuositolkulla. Onneksi pahimmasta kammosta päästiin jo eroon. Mutta vieläkin on lapsella aivan toisella tapaa jännitystä, kuin yllätysiskun kokemattomalla isolla veljellään.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on rajana 2-3 pistosta, sen enempää en potilasta piikitä ;) Joskus ei vaan mene nappiin, ei voi mitään. Mutta se pitää osata myös tunnustaa!