Lue keskustelun säännöt.
Mummi suosii vanhinta lastenlasta
11.03.2023 |
Joo, aiheesta on varmaan jo sata keskustelua. Toivoisin kokemuksia, miten päästä yli tästä, varsinkin kokemuksia niiltä, joille asian hyväksyminen oli hyvin vaikeaa. Äidilläni on 4 lastenlasta, joista suosii ja rakastaa vanhinta vaikka kaikki ovat siis syntyneet 2,5 vuoden sisällä eli ikäeroa ei lapsilla juurikaan ole. Lienee sanomattakin selvää, että oma lapseni ei ole suosimisen kohde. En vain pääse asian yli, vaikka yritän kuinka sitä käsitellä.
Kommentit (67)
Näin se menee. Molemmat isovanhemmat sen teki. T. Kuopus joka ei koskaan päässyt mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äitisi suosinut myös omaa esikoislastaan? Ainakin ennen esikoislapsen asema on ollut hyvin vahva, muut sisarukset ovat jääneet esikoislapsen varjoon.
Äitsi saattaa huomaamattaan toistaa tuota perinnettä.
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi suosinut myös omaa esikoislastaan? Ainakin ennen esikoislapsen asema on ollut hyvin vahva, muut sisarukset ovat jääneet esikoislapsen varjoon.
Äitsi saattaa huomaamattaan toistaa tuota perinnettä.
En osaa sanoa, mikäli on niin ei ainakaan yhtä räikeästi kuin tätä esikoisensa ensimmäistä lasta 🤔 Kyllä useasti on muistellut, kuinka kärsivät isäni kanssa lapsettomuudesta ja ensimmäisen lapsen syntymä oli heille ihme.
Tuli mieleen tästä, että äitini suorastaan painosti meitä lapsia "hankkimaan hänelle lapsenlapsia". Syyllisti, kuinka väärin on, että suurimmalla osalla hänen ystävistään on jo lapsenlapsia ja hänellä ei! Itsehän sai vanhemmalla iällä lapset (lapsettomuudesta johtuen), joka selittää ainakin osittain, me olimme liian nuoria lisääntymään kun hänen ystävänsä lapset olivat jo aikuisia. Joten kun isoveljeni sai lapsen, oli se jotain aivan maagista, mikä mullisti äitini koko elämän.
Ketään muita lapsenlapsistaan ei ole ikinä(!) suostunut hoitamaan. Veljeni lapsi oli vuoden ajan hänellä ns päivähoidossa, koska mummin kultaa ei saanut laittaa niin nuorena päiväkotiin. Edelleen lähes viikoittain mummi käy hakemassa hänet hoitoon. Tälle lapselle on myös nimetty oma huone mummilassa, mihin tietenkin sisältää oma nimetty sänky ja ruokapöydän ääressä oma tuoli. Muut lapset saavat varastosta varatuolin, jos ovat kylässä. Hulluinta kaikesta: muille lapsille ei myöskään ole ruokatarjoilua ikinä mummilassa ja tuomme itse mukanamme eväät, mikäli vierailulla käymme, kun mummi häärää ruokaa ja tarjottavaa itselleen ja silmäterälleen! Ja huom, asumme kaikki noin 15km säteellä toisistamme, välimatka tai harvemmat tapaamisvälit eivät ole syynä.
Olen joskus ottanut tämän käytöksen puheeksi, mutta se ei johda mihinkään. Mummi ei ääneen kehtaa myöntää mutta ei myöskään pysty kieltämään törkeää eriarvoistamista. Plääh, pääsisinpä tästä yli.
Ap
No ensimmäinen on aina ensimmäinen, jonka kanssa kaikki on uutta ja jännittävää. Muiden kohdalla kaikki on koettu jo
Mieti nyt vaikka ristiäisiä, synttäreitä, rippijuhlia, valmistujaisia jne. Niin suurin osa on jo kyllästynyt kun pitää mennä tyyliin kuudennen lapsenlapsen juhliin kun niitä jo ollut monena vuotena.
Hyvät vanhemmat/isovanhemmat sitä ei näytä. Muut näyttävät vahingossa
Mummi saa ihan itse päättää suosiiko jotakin lapsenlasta vai. Kukaan ei tykkää tuollaisista ruikuttajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi suosinut myös omaa esikoislastaan? Ainakin ennen esikoislapsen asema on ollut hyvin vahva, muut sisarukset ovat jääneet esikoislapsen varjoon.
Äitsi saattaa huomaamattaan toistaa tuota perinnettä.
En osaa sanoa, mikäli on niin ei ainakaan yhtä räikeästi kuin tätä esikoisensa ensimmäistä lasta 🤔 Kyllä useasti on muistellut, kuinka kärsivät isäni kanssa lapsettomuudesta ja ensimmäisen lapsen syntymä oli heille ihme.
Tuli mieleen tästä, että äitini suorastaan painosti meitä lapsia "hankkimaan hänelle lapsenlapsia". Syyllisti, kuinka väärin on, että suurimmalla osalla hänen ystävistään on jo lapsenlapsia ja hänellä ei! Itsehän sai vanhemmalla iällä lapset (lapsettomuudesta johtuen), joka selittää ainakin osittain, me olimme liian nuoria lisääntymään kun hänen ystävänsä lapset olivat jo aikuisia. Joten kun isoveljeni sai lapsen, oli se jotain aivan maagista, mikä mullisti äitini koko elämän.
Ketään muita lapsenlapsistaan ei ole ikinä(!) suostunut hoitamaan. Veljeni lapsi oli vuoden ajan hänellä ns päivähoidossa, koska mummin kultaa ei saanut laittaa niin nuorena päiväkotiin. Edelleen lähes viikoittain mummi käy hakemassa hänet hoitoon. Tälle lapselle on myös nimetty oma huone mummilassa, mihin tietenkin sisältää oma nimetty sänky ja ruokapöydän ääressä oma tuoli. Muut lapset saavat varastosta varatuolin, jos ovat kylässä. Hulluinta kaikesta: muille lapsille ei myöskään ole ruokatarjoilua ikinä mummilassa ja tuomme itse mukanamme eväät, mikäli vierailulla käymme, kun mummi häärää ruokaa ja tarjottavaa itselleen ja silmäterälleen! Ja huom, asumme kaikki noin 15km säteellä toisistamme, välimatka tai harvemmat tapaamisvälit eivät ole syynä.
Olen joskus ottanut tämän käytöksen puheeksi, mutta se ei johda mihinkään. Mummi ei ääneen kehtaa myöntää mutta ei myöskään pysty kieltämään törkeää eriarvoistamista. Plääh, pääsisinpä tästä yli.
Ap
No niin minullakin oli siellä oma huone jne.
Ja ikävä kyllä sun täytyy vaan päästä tästä yli. Katsos silläkin on merkitystä miten lapsensa kasvattaa jne. Toiset käyttää tätä pojat on poikia lausetta eikä kanna vastuuta kasvattamisesta. Ei sellaisia kukaan halua hoitaa ja paapoa.
Osa ihmisistä miellyttää enemmän kuin toiset.
Mummini piti minusta, isoäiti suosi sisartani.
Monilla vanhemmillakin on suosikkilapsi.
Ihmiset eivät ole reiluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi toimii väärin ja sinä äitinä tietenkin pidät omien lapsiesi puolia. ON ymmärrettävää, että asia on kipeä ja siitä on vaikea päästä yli.
Sinulta on erittäin kypsää, että olet yrittänyt ottaa asian puheeksi. Valitettavasti se ei ole auttanut, eikä toisen käytöstä voi muuttaa.
Mitä, jos kysyisit asiaa toisin päin: miksi äitisi hankki enemmän kuin yhden lapsen, jos vain sillä esikoisen lapsella on tärkeä merkitys. Ehkä tämäkään ei saa äitiäsi ymmärtämään asiaa.
Asia varmaan tasaantuu ajan kanssa, kun et enää odota äitisi muuttuvan. Kun lapset kasvavat, heillä onneksi on menoa myös kaveriensa kanssa, jne. Eli tehkää myös muuta, että saatte muuta ja uutta ajateltavaa.
Onko se ensimmäinen lapsenlapsi poika? Ja onno äitisi sitä ikäluokkaa, jolle tietyt sukupuoliroolit ovat tärkeitä. Tämän kyllä valitettavasti yleensa huomaa vasta lastenlasten kohdalla
Minä olen ensimmäinen lapsenlapsi - tyttö. Ja siten suuri pettymys isäni vanhemmille. Veljeni on saanut täysin erilaisen kohtelun heiltä = saanut kaiken, mitä vaan keksi pyytää.
Onneksi äidin puolelta isovanhemmat olivat tasapuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi suosinut myös omaa esikoislastaan? Ainakin ennen esikoislapsen asema on ollut hyvin vahva, muut sisarukset ovat jääneet esikoislapsen varjoon.
Äitsi saattaa huomaamattaan toistaa tuota perinnettä.
Minun kokemukseni mukaan äitien suosikki on yleensä aina kuopus, eikä esikoinen.
Ja isovanhemmilla usein sitten ensimmäinen poika-lapsenlapsi.
Sun äiti on typerä ja tuo mitä luettelit on suorastaan sairasta. Muistahan tämä sitten kun se makaa vanhainkodissa, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En ainakaan tuollaista ihmistä kävisi katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi tekee samaa. Hänellä vain kaksi lastenlasta jotka ovat minun ja mieheni. Esikoisen otti hoitoon jo heti vauvana, vienyt tätä pienestä pitäen reissuihin jne jne, nuorempi nyt 5 v eikä kertaakaan ole ottanut yöksi hoitoon. Isompi 11 v ottaa mukaan joka paikkaan. Vähän kummallista.
Niin ja meillä molemmat lapset tyttöjä. T.13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkilökemia
Jos näin ollut ihan vauvasta asti? Tuskin henkilökemia siihen niin paljoa vaikuttaa.
Meillä äitini suosii selvimmin poikia. Ei onneksi mitenkään räikeästi.
Olen mummi, en suosi ketään. Mutta jos toisen lapsenlapsen perhe pitää minuun yhteyttä ja toinen ei-niin minkäs teet. En tuppaudu väkisin. Ja aina menen ilolla kun kutsutaan kummankin luokse.
Oletko huomannut, että toista mummia suositaan enemmän?
Mun äiti (olen vanhin lapsi) suosii nuorimman sisarukseni lapsia. Mun lapset ovat mummon ensimmäiset lapsenlapset. Mun lapset ovat jo aikuisia, mutta pahoittavat mielensä edelleen mummon eriarvoistamisesta. Se on niin räikeää. Mä en voi muuta lapsilleni sanoa kuin että oon pahoillani että mummo on tommoinen.
Minun äitini viettää paljon aikaa yhden lapsistani (1/3) kanssa. Veljeni perheen on vaikea hyväksyä sitä. He eivät vaan näe sitä eroa, että olen antanut isoäidin ja lapsen luoda ja rakentaa itse suhteensa. Kun mummi hoiti veljen lapsia, hän sai aina moitteita mitä tehty väärin ja miten olisi pitänyt toimia. Palaute ei myöskään ollut rakentavaa. Noissa olosuhteissa mummin on ollut aika hankala luoda itsenäistä suhdetta veljen lapsiin. Lapseni, joka viettää aikaa mummin kanssa, on myös itse aktiivinen ja säännöllisesti mummin yhteydessä ja ylläpitää suhdetta omalta osaltaan. Minä en päsmäröi välissä. Kaksi muuta lastani ovat myös hyvissä väleissä mummin kanssa, mutta he eivät itse ole samalla lailla aktiivisia mummin suhteen.
Mainittakoon vielä, että itse en kovin pitkään viihdy äitini seurassa. Meillä on asialliset ja ihan ok välit, mutta historia on ollut vaikea. Olen kaikintavoin pyrkinyt olla sotkematta omia kipujani lasten ja isoäidin suhteeseen. Vaikka äitini ei ole minulle kovin läheinen, tiedän, että hän on vakaa ja turvallinen lasten kanssa.
Suosiolahjaa pitää vaatia perinnönjaossa.
Ihan normaalia. Terveisin se suosikki. Ja kyllä huomasin ja nautin siitä.