Miten suhtautuisit miehesi aviorikoksesta syntyneeseen lapseen?

erään miehen aviorikoksesta syntynyt. Olin jo raskaana, kun sain kuulla, että miehellä olikin jo vaimo ja lapsi. Hups! Oli unohtanut kertoa! Mutta lapsi on erittäin haluttu ja rakastettu, vaikka vahinko onkin. ja isänsä ei häntä ole halunnut tavata :(



Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä lapseni isän vaimo tuumisi, jos saisi tietää lapsesta...

vaikka kaikkeahan sitä voi sattua. Oikea tapa olisi yrittää suhtautua objektiivisesti asiaan. Lapsen vikahan tuo ei ole.



Monista eri seikoista riippuisi jatkuisiko yhteiselämä petturimiehen kanssa vaiko ei. Jos ero tulisi, niin luultavasti lapsi vaikuttaisi elämääni hyvin vähän. Ehkä myöhemmin yhteisten lasten kautta, jos he olisivat tekemisissä keskenään.



Mikäli liitto jatkuisi (hyvin epätodennäköinen vaihtoehto) ja lapsi olisi osa elämääni, olisi yritettävä luoda häneen jonkinlainen suhde. Luultavasti lapsella olisi myös jonkinlaista taloudellista vaikutusta perhe-elämäämme.



Ylipäätään pettäminen, syntyi siitä lapsi tai ei, vaikuttaisi itsetuntoon aivan järkyttävän paljon. Uskottomuus olisi kaikin puolin todella kova kolaus, minkä anteeksi antamisessa saisi tosissaan tehdä töitä. Toivoisin kuitenkin voivani suhtautua lapseen asiallisesti.

Mieheni petti minua 8v sitten ja kyseinen nainen tuli raskaaksi. Oli aikamoinen koetinkivi meidän parisuhteelle, mutta päätimme jatkaa yhdessä ja että mies tapaa lastaan tai lapsi tulee meille asumaan. Päädyimme siihen, että lapsi tulee meille asumaan, en jaksa syistä nyt kertoa ja että äiti tapaa lastaan. Kaikki on sujunut olosuhteisiin nähden hyvin ja nyt voin rehellisesti sanoa, että miehen au-lapsi on melkeinpä yhtä rakas kun meidän yhteiset.

Voisi olla viikon äidillään ja viikon meillä. Kyllä tänne aina yksi lapsi lisää mahtuu.

Tietysti lapsi pitää saada osaksi meidän perheen elämää! Äidilleen voi olla aika kamala tilanne antaa lapsi ihan tuntemattomille, mutta ei se minua sureta. Yksi käsipari lisää töitä tekemään, täällä ei laiskoja katsota. Saman kohtelun saa kuin omatkin lapset eli paljon töitä, ei harrastuksia.