Lue keskustelun säännöt.
VAUVAKUUMETTA 3KK JÄLKEEN..
18.07.2010 |
Olen seurustellut mieheni kanssa 3kk ja meillä molemmilla on kamala vauvakuume. Mieheni asuu meillä minun ja 4v poikani kanssa ja meillä menee loistavasti ja kumpikin on niin vakavisaan tämän suhteen kanssa että meistä tuntuu luontevalle suunnitella tulevaisuutta pidemmälle.. Yritämme lasta ja olemme jopa käyneet ostamassa ovulaatio testin. Poikani tulee loistavasti toimeen mieheni kanssa ja toisinpäin. Onko muilla kokemusta näin nopeasta toiminnasta? Miten muilla mennyt vastaavassa tilanteessa? Miten perheenne suhtautui asiaanne ilmoittaessanne suunnitelmista (meillä kummankin perheet otti hyvin ja ilolla uutisemme vastaan)? Miten nopeasti teillä on tärpännyt, yritittekö lasta kauan?
Olisi mukava kuulla tai siis lukea muidenkin tarinoista :)
-Äinppä85-
Kommentit (6)
Muutimme silloin yhteenkin. Toinen yhteinen lapsi tuli heti perään ja olemme nyt yhdessä 7:ttä vuotta, toivottavasti loppuelämä. vm-70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka kauan seurustelit vanhemman lapsesi isän kanssa ennenkuin tulit raskaaksi? Oletkohan toistamassa samaa mallia?
Minusta ei ole mitään aikarajaa milloin saa alkaa lapsia tekemään. Kolme kuukautta on kyllä todella lyhyt aika. Toisaalta yhdessä asuessa toiseen tutustuu nopeammin kuin silloin tällöin tapaillessa.
Jos mies on vasta eronnut, tai muutti luoksesi suoraan toisesta parisuhteesta olisin enemmän huolissani kuin jos mies oli pidempään sinkku.
Sinä olet sen verran nuori, että ei teillä aika lopu kesken.
Onnea uudelle onnellenne...
olemme keskustelleet asian moneen otteeseen siitä mitä "mieheni haluaa" tai siis että onko hän täysin varma valinnoistaan perheemme suhteen ja hän on vähintäänkin yhtä vakavissaan kuin minä. Meillä "alkuhuuma" on mennyt jo ohi koska arki astui lähes samantien kuvioon lapseni takia, mikä on minusta hyvä asia koska silloin näkee sen millaista todellisuudessa elämä perheenä on. kumpikaan meistä ei nää itseään lähtemässä pois suhteesta.
seurustelin poikani isän kanssa 15vuotiaasta asti ja sain poikani täytettyäni 21vuotta. Kumpaakaan meistä uuden miheni kanssa ei kiinnosta enää mennä jatkuvasti viihteelle vaan haluamme olla ja viettää aikaa perheenä. olimme kummatkin uuden mieheni kanssa pidempään sinkkuja kunnes tapasimme ja meillä kolahti heti täysillä ja ajatusmaailmamme ovat niin yhtenevät että emme "osaa riidellä" mutta ei meilläkään aina ole elämä pelkkää hymyä vaan kyllä meilläkin joskus jotkut asiat hankaavat vastakkain, mutta olemme selvittäneet asiat puhumalla (olemme kummatkin hyviä puhumaan kaikista asioista)
Tosin meillä kummallakaan ei ollut ennestään lapsia. Mutta meille molemmille oli alusta asti selvää, että tässä ollaan tosissaan ja tulevaisuus on yhteinen. En silti sano, että kaikilla voisi toimia yhtä hienosti kuin meillä. Meillä molemmilla oli se tilanne, että oltiin oltu siinä jonkin aikaa sinkkuja ja mietitty tarkkaan, mitä tulevaisuudelta ja suhteelta halutaan. Toiveet sattuivat menemään loistavasti yhteen. Niin, ja lapsi sai alkunsa ensimmäisestä yrityskerrasta.
Kaikki edellytykset on sille, että olet tuleva yksinhuoltaja!