Seksiä vai kaikki muu?
Haaveilen seksistä eksän kanssa. Molemmat ollaan sinkkuja. Suhde oli pitkähkö, tulinen ja vaikea, koska pitäisi ihmisten muutenkin sopia yhteen kuin sängyssä.
Meillä ei toiminut lopulta oikeastaan kuin seksi. Se onkin aina ollut aivan täydellistä kummankin mielestä. Orgasmeja, kiimaa, yllätyksellisyyttä, täydellisesti yhteensopivat kehot.
Huono seksi on turhauttavaa. Kun tiedän nyt, mitä se voi olla, en viitsi alkaa käymään miehiä läpi ja etsimään vastaavaa rakastajaa. Tai kouluttamaan jotain seksissä itsekästä. Ei kiitos.
Monella on liian pieni muna eikä he edes kompensoi sitä. En ole saanut toisten kanssa orgasmia, en halua sellaisten kanssa edes seksiä.
Miksi haluaisin sellaista että miehet vaan hetken panevat, saavat itse ja se oli siinä? Omista tarpeista ja orgasmista puhuminen ei näiden kanssa ole auttanut.
Ex taas tulisi taas viemään mut taivaisiin ihan heti jos kysyn, tiedän sen ja tunnen hänet. Ei tarvisi kuin vähän vihjata. Aina seisoo, aina jaksaa, kestää, ihan täydellinen paksu ja pitkä muna ja kaikki muutkin taidot.
Hänelle riittäisi meidän suhde semmoisenaan ja se että ainakin seksi sujuu. Sitä olisi hänelle kerrankin riittävästi, olisi halukas nainen ja se olisi hänellekin todella hyvää.
Itsellä vain muutenkin odotuksia suhteeseen. Haluaisin yhteisen kodin, perheen ja naimisiin ja lapsiakin joskus. Tähän en exän kanssa lähtisi, koska meillä on niin erilainen arvomaailma.
Mutta jos alan panemaan hänen kanssaan taas niin sitten en kiinnostu kenestäkään vähemmän himottavasta miehestä, jonka kanssa voisi olla paljon muutakin.
Elämä on valintoja joten kysyn, onko muilla vastaavaa tilannetta ollut?
Kommentit (6)
Ap lienee sellainen moniongelmainen tapaus.
Parisuhde on aina enemmän ja vähemmän monista eri ominaisuuksista ja arvoista koostuva kompromissi.
On yksilökohtaista, minkälaisen painoarvon itsekukin millekin ominaisuudelle antaa.
Yksin seksin varassa toimivan parisuhteen kestoa epäilen vankasti. Tai en epäile vaan tiedän ettei toimi pidemmän päälle, kyllä siinä pitää muutakin olla että kykenee sietämään toista edes jollakin lailla.
Valitsisin hyvän seksin sellaisen naisen kanssa ja koittaisin sopiva kompromisseja, keskustella asioista ja ymmärtää hänenkin tekemisiä. Sitä paitsi lapsien jälkeen yleensä ihminen kasvaa ihmisenä ja käytös muuttuu, kun pitää ottaa lapsetkin huomioon. Palava rakkaus ja intohimoinen seksi on kuitenkin elämän suola. Arvomaailmosta ei tartte aina olla samaa mieltä, kunhan vain arvostaa toisenkin mielipidettä. Puolisossa saa olla mielummin vähän enemmän särmää ja haastetta, kuin mitäänsanomaton. Siitä se kemia hyvään seksiinkin tulee. Oma vaimo ollut alusta lähtien vähän vikuri ja tulinen, joten joutunut kesyttämään. Ap:lla ilmeisesti vastakkainen tilanne.
Vähän riippuu siitä onko sille miehelle seksi taivaallista muidenkin kuin sun kanssa. Että rakastaako sua vai jopa jotain toista. Se että seksi on surkeaa kaikkien muiden kanssa vihjaa musta vähän että et itse ole kaikista karismaattisin nainen myöskään. Jos mies taas on niin hänellä voi olla muistakin hyviä kokemuksia. En koittaisi neuvotella sitoutumisesta miehen kanssa, mielestäni sellaiseen aloitteen pitää tulla mieheltä, joka on rakastunut. Muuten siitä seuraa nyyhkytarina kun kuviteltiin itsestään liikoja ihan kuin yksipuolinen rakkaus tai omistushalu riittäisi loppu elämäksi. Yhteisellä lapsella sitoutuminen on aika iso juttu enkä tekisi lasta epämääräiseen tilanteeseen vain koska tahdon itse lapsen. Ei kannata sulkea silmiään ja selitellä asioita parhain päin, että kyllähän meidän seksi on niin maailman parasta vaikka mies ei halua samaa kuin minä, niin puhun sen tekemään lapsen kanssani... millainen isä se sitten on, nähty noita naistenmiehiä jotka ei oikeasti rakasta lapsen äitiä. Yh-äidin kanssa kasvaa sitten se lapsi ja se mies kelpaa kyllä muillekin naisille.
Naisella se valta on. Seksi on juuri sitä mitä hän haluaa. Suhde myös. Tasa arvo my ass.
On kokemusta siitä että pelkkä hyvin tai erinomaisesti toimiva seksi ei yksin kanna.
Naimisiin, perhe, lapsi ja molempien kaipaamanlainen yhteinen koti pihoineen mutta kokonaisuus ei vaan toiminut. Kun viestintä ei toiminut niin en tiedä kuinka isoja poikkeavuuksia oli lopulta arvomaailmoissa.
Erohan siitä tuli, onneksi lapseen liittyvistä asioista onnistuttiin sopimaan, Lapsi on sukkuloinut vuoroviikoin vajaa 10 vuotta.