Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä on että keski-ikäiselle kaverit ovat todella tärkeitä?
03.03.2023 |
Puoliso etsi uudet tuttavuudet/kaverit harrastuksen kautta ja alkoi liikkua heidän kanssaan mm. matkoilla, tapailee heitä joka viikko muutamia kertoja 2-4 tuntia kerrallaan. Käytännössä viettää "omaa" aikaa poissa kotoa niin paljon että se alkaa jo häiritä perheen muuta toimintaa.
Ymmärrän että omiakin juttuja pitää suhteessa olla, ei kotiin pidä linnottautua. Mutta kun nyt alkaa näyttää ja tuntua siltä nämä uudet ihmiset ovat jo menneet perheen ohi tärkeysjärjestyksessä?! Sen ovat jo lapsetkin huomanneet. Ihmettelevät isänsä jatkuvaa kulkemista. Kun asian ottaa puheeksi niin suuttuu ja alkaa väittää että hän ei saa tehdä yhtään mitään. Että minähän en häntä ala komentelemaan. Hän saa tehdä mitä haluaa. Ei hän siihen lupaa tarvitse. En tajua? Ihan kuin olisi joku kiukutteleva teini!
Kommentit (108)
No juurikin teini-ikään jämähtäneille kaverit on edelleen nelikymppisenäkin tärkeämpiä kuin edes omat lapset. Mun miehen kavereissa on monia, jotka ei näe lapsiaan koskaan koska on niin kiire kiertää festarit, kavereiden synttärit, bändiharkat ja muut. Osa jopa asuu lastensa kanssa samoissa osoitteissa mutta kotona ei käydä kuin ehkä kerran kahdessa viikossa.
Sitä en osaa sanoa miksi osa ihmisistä siihen teini-ikäänsä jämähtää. Tuntemani eivät tosin ole ikinä siitä eteenpäin päässeetkään, eli onko omallasi vain joku keski-iän kriisi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämässä se käy kun noin suuttuu. Ei ole normaalia, paitsi sinkku ihmisillä. Niillä voi olla tuollaista menoa. Perheelliset ei etsimällä etsi kontakteja kotinsa ulkopuolelta ja ala niiden takia laiminlyödä perhettään. Syy on aina joko eron valmistelu tai pettäminen jos näin on.
Minulla ei ole aktiivisia kaverisuhteita enää kuin 2 henkilön kanssa, heidät olen tuntenut päiväkodista asti. Teininä ja parikymppisenä oli yli tusinan verran sellaista henkilöä jota viikoittain tapasin säännöllisesti. Kai se on jyvät akanoista sitten, tai kaikista kasvoi vain tylsimyksiä ettei harrastella tai liikuta missään. Voi kai se ollaettä sosiaalisen elämän tarve vähenee kun lähenee 30v
Mies ei ole ennen toiminut näin. Vuoden, kaksi tehnyt tätä. Sanoo että tarvitsee ihmisiä joiden kanssa jakaa asioita ja jutella. Että pitää olla laaja piiri ympärillä. Perhe ei enää jostain syystä riitä? Mielialat ovat myös olleet mitä sattuu. Todella usein vihoittelee koko perheelle täysin ilman syytä. ap
Vierailija kirjoitti:
No juurikin teini-ikään jämähtäneille kaverit on edelleen nelikymppisenäkin tärkeämpiä kuin edes omat lapset. Mun miehen kavereissa on monia, jotka ei näe lapsiaan koskaan koska on niin kiire kiertää festarit, kavereiden synttärit, bändiharkat ja muut. Osa jopa asuu lastensa kanssa samoissa osoitteissa mutta kotona ei käydä kuin ehkä kerran kahdessa viikossa.
Sitä en osaa sanoa miksi osa ihmisistä siihen teini-ikäänsä jämähtää. Tuntemani eivät tosin ole ikinä siitä eteenpäin päässeetkään, eli onko omallasi vain joku keski-iän kriisi sitten.
On se jännä miksi aikuinen ihminen haluaa viettää aikaa ikätovereidensa eikä lasten kanssa. Paitsi nythän oli juuri uutinen siitä aikuisesta naisesta, joka halusi viettää kunnolla aikaa lasten kanssa, mutta sekin oli palstan mielestä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juurikin teini-ikään jämähtäneille kaverit on edelleen nelikymppisenäkin tärkeämpiä kuin edes omat lapset. Mun miehen kavereissa on monia, jotka ei näe lapsiaan koskaan koska on niin kiire kiertää festarit, kavereiden synttärit, bändiharkat ja muut. Osa jopa asuu lastensa kanssa samoissa osoitteissa mutta kotona ei käydä kuin ehkä kerran kahdessa viikossa.
Sitä en osaa sanoa miksi osa ihmisistä siihen teini-ikäänsä jämähtää. Tuntemani eivät tosin ole ikinä siitä eteenpäin päässeetkään, eli onko omallasi vain joku keski-iän kriisi sitten.
On se jännä miksi aikuinen ihminen haluaa viettää aikaa ikätovereidensa eikä lasten kanssa. Paitsi nythän oli juuri uutinen siitä aikuisesta naisesta, joka halusi viettää kunnolla aikaa lasten kanssa, mutta sekin oli palstan mielestä väärin.
On eri asia viettää aikaa muiden aikuisten kanssa kuin laiminlyödä lapsiaan sen vuoksi, että nyt on Penan synttärit ja lähdetään porukalla Bulgariaan sitten kahdeksi viikoksi, minkä jälkeen onkin Turmion Kätilöiden keikka toisella puolen Suomea, mistä lähdetään Alen mökille jätkien kanssa juomaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole ennen toiminut näin. Vuoden, kaksi tehnyt tätä. Sanoo että tarvitsee ihmisiä joiden kanssa jakaa asioita ja jutella. Että pitää olla laaja piiri ympärillä. Perhe ei enää jostain syystä riitä? Mielialat ovat myös olleet mitä sattuu. Todella usein vihoittelee koko perheelle täysin ilman syytä. ap
Sinä et riitä siitä syystä, että et ole kiinnostunut samoista asioista kuin miehesi, vaan edellytät pelkästään, että miehesi on kiinnostunut samoista asioista kuin sinä. Oletettavasi et edes yritä olla kiinnostunut miehesi harrastuksesta, vaan arvostelet sitä hänelle päin naamaa ja haukut miestäsi siitä ja sitten ihmettelet, miksi miehesi ei jaksa katsella sinua. Parisuhde on kaksisuuntainen prosessi ja sinä et voi olla jatkuvasti pelkkä ottava osapuoli vaan välillä pitää antaakin.
Jos miehesi käy urheilemassa tai mitä ikinä harrastaakaan muutaman kerran viikossa, niin ei se kovin paljolta kuulosta. Niin tekevät kaikki itsestään huolehtivat ihmiset. Kokeilisit itsekin joskus nousta sohvalta sipsejä syömästä, niin olosi voisi parantua sekä fyysisesti että henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juurikin teini-ikään jämähtäneille kaverit on edelleen nelikymppisenäkin tärkeämpiä kuin edes omat lapset. Mun miehen kavereissa on monia, jotka ei näe lapsiaan koskaan koska on niin kiire kiertää festarit, kavereiden synttärit, bändiharkat ja muut. Osa jopa asuu lastensa kanssa samoissa osoitteissa mutta kotona ei käydä kuin ehkä kerran kahdessa viikossa.
Sitä en osaa sanoa miksi osa ihmisistä siihen teini-ikäänsä jämähtää. Tuntemani eivät tosin ole ikinä siitä eteenpäin päässeetkään, eli onko omallasi vain joku keski-iän kriisi sitten.
On se jännä miksi aikuinen ihminen haluaa viettää aikaa ikätovereidensa eikä lasten kanssa. Paitsi nythän oli juuri uutinen siitä aikuisesta naisesta, joka halusi viettää kunnolla aikaa lasten kanssa, mutta sekin oli palstan mielestä väärin.
On eri asia viettää aikaa muiden aikuisten kanssa kuin laiminlyödä lapsiaan sen vuoksi, että nyt on Penan synttärit ja lähdetään porukalla Bulgariaan sitten kahdeksi viikoksi, minkä jälkeen onkin Turmion Kätilöiden keikka toisella puolen Suomea, mistä lähdetään Alen mökille jätkien kanssa juomaan.
Toki mistään tällaisesta ei puhuttu vaan aloituksessa puhuttiin muutaman kerran viikossa harrastamisesta. Aika moni käy vaikkapa muutaman kerran viikossa lenkillä ja onko se niin katastrofi, jos sen tekee porukalla?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole ennen toiminut näin. Vuoden, kaksi tehnyt tätä. Sanoo että tarvitsee ihmisiä joiden kanssa jakaa asioita ja jutella. Että pitää olla laaja piiri ympärillä. Perhe ei enää jostain syystä riitä? Mielialat ovat myös olleet mitä sattuu. Todella usein vihoittelee koko perheelle täysin ilman syytä. ap
Onkohan se ollut täysin syyttä vai oletko taas mäkättänyt miehellesi puoli tuntia jostain ja lopulta hänellä on mennyt hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInusta miehesi menot ovat hyvin kohtuulliset ja täysin ymmärrettävät. Nyt kiinnostaisi enemmän tietää osaatko sinä itse lähteä mihinkään ja jääkö tunne, miten toinen menee "koko ajan jonnekin" ?
Lapsesi ovat jo sen verran isoja, jos kerran pystyt keskustelemaankin heidän kanssaan isän menoista, että pitääkö heitä vahtia ja holhota ihan samalla tavalla kuin ennen? Jääkö sinullenyt enemmän aikaa pitää huolta itsestäsi?
Eiköhän nyt pitäisi vaan keskustella miehesi kanssa ja purkaa omat tunteesi, miten koet perheen jäävän kakkoseksi kaikessa. Se on tosi syyllistävä asenne ja ei kovin viisastakaan, jos mietit miten voit itsekin siitä lähteä tekemään ihan muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juurikin teini-ikään jämähtäneille kaverit on edelleen nelikymppisenäkin tärkeämpiä kuin edes omat lapset. Mun miehen kavereissa on monia, jotka ei näe lapsiaan koskaan koska on niin kiire kiertää festarit, kavereiden synttärit, bändiharkat ja muut. Osa jopa asuu lastensa kanssa samoissa osoitteissa mutta kotona ei käydä kuin ehkä kerran kahdessa viikossa.
Sitä en osaa sanoa miksi osa ihmisistä siihen teini-ikäänsä jämähtää. Tuntemani eivät tosin ole ikinä siitä eteenpäin päässeetkään, eli onko omallasi vain joku keski-iän kriisi sitten.
On se jännä miksi aikuinen ihminen haluaa viettää aikaa ikätovereidensa eikä lasten kanssa. Paitsi nythän oli juuri uutinen siitä aikuisesta naisesta, joka halusi viettää kunnolla aikaa lasten kanssa, mutta sekin oli palstan mielestä väärin.
On eri asia viettää aikaa muiden aikuisten kanssa kuin laiminlyödä lapsiaan sen vuoksi, että nyt on Penan synttärit ja lähdetään porukalla Bulgariaan sitten kahdeksi viikoksi, minkä jälkeen onkin Turmion Kätilöiden keikka toisella puolen Suomea, mistä lähdetään Alen mökille jätkien kanssa juomaan.
Toki mistään tällaisesta ei puhuttu vaan aloituksessa puhuttiin muutaman kerran viikossa harrastamisesta. Aika moni käy vaikkapa muutaman kerran viikossa lenkillä ja onko se niin katastrofi, jos sen tekee porukalla?
Mielestäni tuo aapeen myöhempi kommentti toikin esille mitä hänen miehensä kaipaa: jonkun muunkin jonka kanssa puhua asioista kuin pelkästään vaimonsa. En minä ainakaan selviäisi täysjärkisenä, jos ei olisi yhtään omaa ystävää. Ja niiden kieltäminen toiselta ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä taitaa olla niin, että miehesi voi miettiä eroa. Hän kokee elämän kanssasi rasittavaksi ja pakenee sitä ja samalla myös lapsia, mikä on anteeksiantamatonta.
Täältä olen oppinut, että on olemassa jonkun verran pariskuntia, missä pidetään normaalina, että mies elää kuin teini-ikäinen tavaten kavereitaan, jolloin vaimo on kuin äiti, joka "nalkuttaa". Tuollaisessa suhteessa en itse viihtyisi päivääkään, koska odotan, että aikuinen vanhempi on aikuinen. En ole kiinnostunut teini-ikäisten kanssa riitelemisestä, edes omat teinit eivät saaneet aikaan tuollaista draamaa aikoinaan.
Sinun kohdallasi lienee kyse siitä, että miehellä on kiikarissa joku toinen. Olen pahoillani. Sinuna ottaisin asian esille ihan suoraan, että tahdotko erota. Ja itse miettisin samaa, että onko järkeä elää tuollaisessa kuviossa.
Homå? Piilohåmo? Kyllästynyt sinuun, tai masentunut muuten vaan. Lapsetkin ovat rasittavia monessa iässä ja niitä pitäisi päästä välillä irtaantumaan kunnolla. Yhden illan tai viikonlopunkaan irrottautuminen ei välttämättä riitä, vaan se vaatii pari viikkoa kunon rairaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos te olette jo keski-ikäisiä, niin lapsetkaan eivät varmaan ole enää ihan pieniä. Olisiko vähitellen aika katkaista napanuora ja alkaa etsimään vähän omaakin sisältöä elämään. Ei se teinien autonkuljettajana oleminen ole kuitenkaan ihan jokaisen suurin unelma elämässä.
Aika oleellinen tieto on, että onko teillä lapsia ja onko mahdolliset lapset jo aikuisia. Meillä ainakin kävi juuri päinvastoin. Nyt kun ei enää lapset ole pesässä, niin kavereita ollaan nähty paljon enemmän yhdessä ja erikseen.
Meille ystävät ovat todella tärkeitä, mutta meillä ei olekaan lapsia. Ja siis suurin osa kavereistamme on miehen ja minun yhteisiä, eli nähdään useimmiten isolla porukalla. Reissataan paljon kavereiden kanssa jne. ja ikää siis +/- /50 v.
Perhe ja parisuhde menevät yleensä edelle tuossa iässä. Ikävää, ettei ihminen halua viettää aikaa puolisonsa kanssa, vaan täyttää kalenterinsa kaikella muulla.
Mua ei enää 55v kiinnosta kavereiden seura, vaikka olen aina ollut tosi sosiaalinen. Mulla on yksi ystävä, siskoni, ja sitten muutaman tutun kanssa peliporukka. Siinä kaikki. Ennen kavereita ja ystäviä oli kymmeniä. Kun mulla oli vaikeaa niin suurin osa katosi, enkä häiritse enää " kuolleita".
Aikuinen ihminen ei todellakaan tarvitse lupaa käydä harrastamassa jotain pari kertaa viikossa. Ne teinit voivat kyllä raahata itsensä omiin treeneihinsä itsekin niinä iltoina. Tuskinpa sen ikäiset muuten isäänsä kaipailevat seurakseen ihan vain Unoa pelaamaan.
Ei ole normaalia.