Lue keskustelun säännöt.
Kun varallisuus ja sen kartuttaminen on elämän päätarkoitus.
02.03.2023 |
Minä haluaisin pienen ja stressittömän elämän, varallisuutta on riittävästi ihan hyvään elämiseen muttei niin paljon että siitä tulee stressi ja ongelma. Puolisoni elämän päätarkoitus tuntuu olevan raha, sijoitukset, osakkeet, osakekurssit.
Jos vaan lähtis meneen...
Kommentit (19)
Kai se puoliso nyt silloin tällöin ehtii sijoittamiseltaan piparia lipasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. IHmeen moni huomaa eron jälkeen, että varallisuus toi turvallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Aika perustavanlaatuinen eroavaisuus
En halua uutta autoa, en eläkkeellä Espanjaan, en halua ylellisyysjuttuja...
Vierailija kirjoitti:
Eroa. IHmeen moni huomaa eron jälkeen, että varallisuus toi turvallisuutta.
Luit varmaan että minulla on sitä tarpeeksi mukavaan, minua tyydyttävään elämään. Lisävarallisuus ei tuo yhtään enempää turvallisuutta.
Rahasta kiinnostuneet ihmiset ovat tylsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlainen elämänasenne. Myös minun puolisollani.
Hyvähän se on huolehtia taloudestaan, mutta en minäkään haluaisi perustaa koko elämääni rahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahasta kiinnostuneet ihmiset ovat tylsiä.
Paitsi Karl Marx jonka kiinnostus rahassa ja omaisuuden jakaantumisessa johti kapitalismin kritiikkiin ja kommunistisen utopian syntyyn: rahattomaan yhteiskuntaan.
Sijoittaminen voi olla joillekin ihan vaan harrastus siinä missä toiselle vaikka kuntosalilla käynti. Miten tuo eroavaisuutenne näkyy päivittäisessä elämässä? Tekeekö puolisosi pitkää päivää töissä, jolloin yhteistä aikaa ei ole mielestäsi tarpeeksi? Eli miksi koet, että puolisosi kiinnostus sijoittamiseen on jotenkin pois teidän yhteisestä elämästänne? Kannattaa miettiä, onko toisen sijoittamisessa sittenkään mitään sellaista, minkä vuoksi pitäis erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy siltä mitä se meinaa niillä sijoituksillaan ja rahoillaan tehdä? Ottaa hautaan mukaan?
M45
Laitoin tämän ketjun otsikon innoittamana ketjun vapaahenkilöksi hyppäämisestä 50+ iässä. Monella riittäisi rahat, mutta isoin kysymys onkin varmaan, että mitä sitten tekee. identiteetti rakentuu monella työhön. Osalle varmaan pelottava ajatus, että mitä sitten olen jos en ole (enää) ammatissa X.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä mitä se meinaa niillä sijoituksillaan ja rahoillaan tehdä? Ottaa hautaan mukaan?
M45
Hän antaa perintönä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoin tämän ketjun otsikon innoittamana ketjun vapaahenkilöksi hyppäämisestä 50+ iässä. Monella riittäisi rahat, mutta isoin kysymys onkin varmaan, että mitä sitten tekee. identiteetti rakentuu monella työhön. Osalle varmaan pelottava ajatus, että mitä sitten olen jos en ole (enää) ammatissa X.
Tuota tuttava (neitsyt ikuinen poikamies) suunnitteli ja vannoi jäävänsä pois töistä 50 vuotiaana. Nyt täytti 64v ja painaa entiseen malliin töissä. Rahat varmasti olisi riittänyt.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Sijoittaminen voi olla joillekin ihan vaan harrastus siinä missä toiselle vaikka kuntosalilla käynti. Miten tuo eroavaisuutenne näkyy päivittäisessä elämässä? Tekeekö puolisosi pitkää päivää töissä, jolloin yhteistä aikaa ei ole mielestäsi tarpeeksi? Eli miksi koet, että puolisosi kiinnostus sijoittamiseen on jotenkin pois teidän yhteisestä elämästänne? Kannattaa miettiä, onko toisen sijoittamisessa sittenkään mitään sellaista, minkä vuoksi pitäis erota.
Meillä ei ole enää yhteisiä kiinnostuksen kohteita, ahdistun sijoituksista jauhamisesta. Hän vaatii, että olisin kiinnostunut, sijoittaisin omaa varallisuuttani, seuraisin päivittäin kursseja ja olisin helvetin huolissani kun kurssit laskee. En halua. Pystyisin ehkä jollain tasolla olemaan kiinnostunut JOS häntä vastaavasti kiinnostaisi minun asiani... edes hiukan. Vaan kun ne on niin pieniä ja turhia.
Eihän sijoittaminen itsessään ole syy lähteä meneen,
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Sijoittaminen voi olla joillekin ihan vaan harrastus siinä missä toiselle vaikka kuntosalilla käynti. Miten tuo eroavaisuutenne näkyy päivittäisessä elämässä? Tekeekö puolisosi pitkää päivää töissä, jolloin yhteistä aikaa ei ole mielestäsi tarpeeksi? Eli miksi koet, että puolisosi kiinnostus sijoittamiseen on jotenkin pois teidän yhteisestä elämästänne? Kannattaa miettiä, onko toisen sijoittamisessa sittenkään mitään sellaista, minkä vuoksi pitäis erota.
Meillä ei ole enää yhteisiä kiinnostuksen kohteita, ahdistun sijoituksista jauhamisesta. Hän vaatii, että olisin kiinnostunut, sijoittaisin omaa varallisuuttani, seuraisin päivittäin kursseja ja olisin helvetin huolissani kun kurssit laskee. En halua. Pystyisin ehkä jollain tasolla olemaan kiinnostunut JOS häntä vastaavasti kiinnostaisi minun asiani... edes hiukan. Vaan kun ne on niin pieniä ja turhia.
Eihän sijoittaminen itsessään ole syy lähteä meneen,
Sitten ymmärrän ihan hyvin. Teillä ei ole enää yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja puolisosi haluaisi sinun kiinnostuvan asioista, joista hän itse on kiinnostunut. Olisi siis aika sama, mikä puolisosi intohimo olisi (vaikka moottoripyörät tai kitaroiden kerääminen), jos hän ei ole enää kiinnostunut mistään, mistä taas sinä olet kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. IHmeen moni huomaa eron jälkeen, että varallisuus toi turvallisuutta.
Luit varmaan että minulla on sitä tarpeeksi mukavaan, minua tyydyttävään elämään. Lisävarallisuus ei tuo yhtään enempää turvallisuutta.
Luin tuon ja muistutan, että ihmeen usein "minulla on tarpeeksi varallisuutta" -ihminen huomaa, että se turvallisuus syntyi nimenomaan puolison vielä suuremmasta varallisuudesta. Jos miehen varallisuus ei merkitse mitään, niin lähde ja elä mukava elämäsi.
Minä olen rahasta kiinnostunut ja tylsä.
Toisaalta tulen hyvin toimeen omillani vaikka talouttani on kohdannut pari katastrofia viime vuosina. Sekin ymmärrettävästi ärsyttää jotakuta.
Aika perustavanlaatuinen eroavaisuus