Ei se vain tule kyseeseen, että lapseni luokalla
olisi yläkoulunkin aikana katutappelijoita, veitsiä kouluun tuovia, kiusaajia, energiajuomia, nuuskaa, alkoholia, mieltä muokkaavia lääkkeitä yms aineita käyttäviä, levottomia, tunneilla häiriköiviä ja ei ollenkaan keskittyviä, kännykällään tunnit pelaavia tai pornoa katsovia, käteen vet.... Paljon myös lastensuojelun asiakkaita. Opettaja jopa pyysi meitä tekemään lastensuojeluilmoituksia, jotta niitä tulisi useammalta taholta, ei vain koulusta ja lapset saisivat siten ehkä apua ja kouluun palautettua rauhaa.
En lisännyt mitään omasta päästäni, vaan kaikkia näitä oli 5. ja 6. luokilla! Haimme painotettuun opetukseen pois lähikoulusta ja saimme opiskelurauhan lapsellemme. Uudessa koulussakin oli varmasti samoja ongelmia, mutta niitä ei ollut siellä painotetulla luokalla ja kaveripiiristä muodostui läpensä samanhenkinen ja myös turvallinen ja hyvä.
Terveisin, Keskiluokkainen perhe, ei mielestään koulushoppaileva, sillä emme shopanneet alakoulua, vaan keskustelimme lapsemme kanssa näistä kokemuksista aktiivisesti ja preppasimme koulun vaihtoon 7. luokalta. Yläkoulua ei vain voinut olla tuollaisessa kouluympäristössä!
Ps. S2 osuus koulussa oli himpun alle 30% ja ongelmista en syytä S2 oppilaita. Erityisopetusryhmät takaisin! Eikä lastensuojelu pysty ratkaisemaan yksin koulurauhaongeĺmia! Painotetut on säilytettävä turvapaikkoina niitä tarvitseville, ellei tavallisilla luokilla ole heille turvallista. Monesti on tarpeen vaihtaa myös koulua, jotta pääsee eroon esikoulusta asti seuranneista "kavereista", ei niistä parhaista ystävistä tietenkään. Toki kaikille olisi saatava turvallinen koulu, mutta lahjakkaammat oppilaat joutuvat helpoiten ulkopuolisiksi ja kiusatuiksi nykykoulussa, niin heille on siksi tarpeen vaihtaa koulua! Kaunan kantajilla on veitset yms ja heistä tahtoo eroon ennen kuin joutuu itse uhittelun kohteeksi. Sosiaaliset taidot ovat tässä viidakossa kehittyneet ehdottomasti jo alakoulun loppuun mennessä riittävästi.
Kommentit (5)
Et minunkaan mielestäni ole koulushoppaaja vaan lapsesi turvallisuuden takaaja. Kokeilitte ja koitte tilanteen sietämättömäksi. Ei siinä ole mitään koulushoppaamista. Koulushoppaajat eivät tiedä asiasta omakohtaisesti vaan shoppailevat tilastojen ja kertomusten perusteella. En näe siinäkään kyllä mitään väärää. Kuka haluaa laittaa lapsensa tuollaiseen kouluun?
Aah, tulee mieleen ihan oma ala-asteaika. Luokka puoliksi täynnä tulevia sosiopaatteja, seksirikollisia, murhamiehiä... kunnon vankilaolosuhteet kaikkien lapsille.
Näistä kokekemuksista olisi tärkeätä, että vanhemmat ja lapset puhuisivat enemmän julkisesti. Ihmisillä ei ole muuten hajuakaan missä mennään.
Aloittajan lapsen luokka kuulostaa ihan oman lapseni luokalta. Yli 20 oppilasta ja diagnooseja vajaalla puolella ja pahoja käytöshäiriöitä. Mietipä siinä opettajan resursseja.
Kuuden vuoden aikana opettajia pitkä liuta kun opettajienkaan mielenterveys ei tunnu kestävän luokkaa, mutta oppilailla ei ole vaihtoehtoja. Pahimmillaan opettajat vaihtuivat puolen vuoden välein, ensin ne jää saikulle ja sen jälkeen ope vaihtuu.
Rehtorille valitettu luokasta ja aina sama liibalaaba vastaus "luokka on mennyt niin paljon eteenpäin, ollaan tehty jo niin paljon". Ja paskat sanon minä.
Jotkin tunnit ovat niin levottomia, että rauhallisimmat oppilaat eivät kestä olla tunneilla.
Valitettavasti täällä pohjoisessa ei ole hirveästi vaihtoehtoja. Jos olisi yksityiskoulu niin maksaisin mitä vain, jotta lapseni pääsisi sinne.
Osa porukasta on niin heikkoa tasoa, että kevään he ovat jo useana vuotena viettäneet erityisopettajan kanssa, joka tekohengittää heidät seuravalle luokalle. Siinä on sitten erityisopettajan resurssit ja muut apua tarvitsevat jäävät vaille tukea.
Kova oli lapseni alakoulu. Nyt menee hyvin. Ymmärrän, että kaikilla ei ole yhtä karmaisevia kokemuksia koulusta. Sitä toivoi, että fyysistä pahaa ei vain ehtisi tapahtua, siltikin, vaikka lapseni ei itse hakeutunut ongelmiin.
Viimeisenä keväänä hän joutui kuitenkin puolustautumaan fyysisesti. Onneksi hän oli vahva ja hyvähermoinen. Lapseni otti mittaa asenteella, ei väkivallalla vahingoittamalla, mutta puolustautumalla väkivallalta kyllä ihan voimalla.
Vaati pitkiä hermoja lapselta ja välillä kävin hakemassa hänet koulusta kotiin, jollain tekosyyllä, että ehtii lähteä ennen uhkailijaa. Laskimme kuukausia ja viikkoja. Joku oli uhannut hakata koulumatkalla. Nopeat jalat olivat tärkeät, mutta jos perään lähti joku, niin soitti heti minut apuun. Onneksi olin lähellä.
ap