Lue keskustelun säännöt.
Kuuluko kamala menettämisenpelko kolmenkympin kriisiin?
07.07.2010 |
Vai muuten vaan elämäntilanteeseen. Vasta nyt kolmekymppisenä on jotenkin korostetusta alkanut jäytämään jumalaton menettämisenpelko. Minulla on kolme lasta, nuorin muutaman kuukauden ikäinen. Ikää 30v.
Kuvittelin, ettei mulle mitään kriisejä tule, kun kerran vauvakin juuri syntyi, mutta nyt tuntuu niin ahdistavalta kaikki. Lisäksi sellainen "tässäkö tämä nyt oli" -fiilis. Pystyykö sitä vielä nauttimaan elämästä? Nautinhan toisaalta nytkin, ne elämän pienet ilot on elämän suola, MUTTA tämä järkyttävä melankolisuus ottaa kohta vallan.
Kommentit (5)
synnytyksen jäljiltä. Kyllä se kohta helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 32 v. ja tuntuu että elämä on vasta alussa. Esim. valmistuin vasta vuosi sitten, ja ensi vuoden alusta lähtien on tiedossa mitä alan elääkseni tekemään. Lastenhankintaa mietitään kumppanin kanssa ja sekin aloitettaneen pikapuoliin.
Eli elämäntilanne vaikuttaa varmasti enemmän, ja varmasti tulee sinullekin vielä tilanteita joissa voit aloittaa uusia juttuja, kasvaa ihmisenä, oppia ja kehittyä. Sitten kun ihminen jämähtää paikoilleen ja lakkaa kehittymästä, olettaisin että voi alkaa tuntua pysyvästi tuollaiselta kuin kuvailit. Mutta jos sinullakin on vielä pieniä lapsia, niin varmasti saat heidän kanssaan kasvaa itsekin!
Surku pois, tilanteita tulee ja menee.
kuuostaa ihan maidonnousuhormonien aiheuttamilta fiiliksiltä. Mulla on tullut jok lapsesta noi fiilikset. Menee ohi ainakin osittain pian.
Onhan tässä elämässä tosiaan vielä vaikka mitä luvassa, töitäkin saa vielä paiskia vaikka kuinka ja kauan, mutta jotenkin on kauhea kriiseilyvaihe iskenyt päälle.
Toivottavasti menee äkkiä ohi, johtuu sitten hormoneista tai iästä.
-ap
Tsempit!