Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vielä Aspergerista ja yhteiskuntaan sopeutumisesta.
16.02.2023 |
Kun oli puhetta siitä, että entä jos assi on esim. työkyvyttömyyseläkkeellä tai etätyössä, niin kyllä elämässä ja arjessa silti vain on asioita, jotka pitää hoitaa, esim. ostokset ja lääkärissä tai parturissa käynti. Hyvin harvalla ihmisellä on mahdollisuus elää totaalierakkona omien kiinnostuksenkohteidensa parissa ilman minkäänlaisia aistiärsykkeitä.
Kommentit (40)
Aspergereilla on hyvin erilaiset valmiudet pärjätä elämässä. Minulla on lähipiirissä 7 autismin kirjolla olevaa / aspergeria. Näistä henkilöistä yhdellä on suuria mielenterveydellisiä haasteita, muut ovat löytäneet paikkansa ja mm. pärjänneet työelämässä itselleen sopivassa tehtävässä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi ettei hoidettaisi asioitamme? Kyse ei ole aistiärsykkeiden puuttumisesta vaan niiden keston tai vaikuttavuuden rajoittamisesta. Se onnistuu eläkkeellä mainiosti.
Voi kuule, minulle eläkkeelle pääsy oli pelkästään helpotus. Nyt on voimia ja jaksamisia hoitaa asioita ja harrastaa.
Minulla on Asperger, ja voin rehellisesti myöntää, että onhan tämä ajoittain raskasta ja kuormittavaa olla valtaväestöstä poikkeava. Mutta siihen ja sen tuomaan ajoittaiseen ahdistukseen pitää vain tottua ja oppia elämään sen kanssa ja sen mukaisesti. En jaksa olla katkera, elämä on liian lyhyt sellaiseen, varsinkin kun kyseessä on vielä asia, jolle en itse voi mitään ja jota en ole itse valinnut.
En tiedä, mutta miksi sinä neurotyypillisenä käytät otsikon perässä pistettä, vaikka oletettavasti ainakin apukoulu on käytynä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se kenellekin kuuluu, miten kukin elää elämäänsä? Huolehtikoon jokainen vain omista asioistaan.
Mulla on aspergerin syndrooma, mutta ei mulla ole mitään ongelmia aistiärsykkeiden kanssa. Ei mitään ongelmia käydä kaupassa, lääkärillä, parturissa tms. Töissä en avokonttorissa viihdy, mutta siksipä teen työni etänä kotoa. Eikä minua kiinnosta ihmissuhteet, viihdyn aika erakkomaisessa elämässäni. Mutta ei ole millään tavalla vaikeaa tai raskasta tämä minun elämä aspergerin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger on huuhaata ja sen keksijä lähetti diagnoosin saaneita leirille.
Minulla ei ole ikinä ollut isompia ongelmia aistiärsykkeiden kanssa. Ihmissuhteita ei juuri ole sukulaisia lukuun ottamatta, mutta en minä sellaisia kaipaakaan. Olen erakkoluonne ja viihdyn itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aspergereilla on hyvin erilaiset valmiudet pärjätä elämässä. Minulla on lähipiirissä 7 autismin kirjolla olevaa / aspergeria. Näistä henkilöistä yhdellä on suuria mielenterveydellisiä haasteita, muut ovat löytäneet paikkansa ja mm. pärjänneet työelämässä itselleen sopivassa tehtävässä hyvin.
Heillä on sattunut osumaan asiat hyvin kohdalleen. Nimittäin Autismiliiton mukaan kirjon aikuisista vain 10-25 prosenttia on työelämässä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereilla on hyvin erilaiset valmiudet pärjätä elämässä. Minulla on lähipiirissä 7 autismin kirjolla olevaa / aspergeria. Näistä henkilöistä yhdellä on suuria mielenterveydellisiä haasteita, muut ovat löytäneet paikkansa ja mm. pärjänneet työelämässä itselleen sopivassa tehtävässä hyvin.
Heillä on sattunut osumaan asiat hyvin kohdalleen. Nimittäin Autismiliiton mukaan kirjon aikuisista vain 10-25 prosenttia on työelämässä:
Tähän taitaa tulla vieläkin näkyvämpi muutos nyt, kun tosiaan kaikki meni autismikirjon alle ja käpähoitosuositukset muuttui. Veikkaan, että aikuisia ei juurikaan enää diagnosoida, ja nuoremmillakin tarvitaan tukitarpeita jos diagnoosi asetetaan. Ihan hyvä asia; mitäpä ihminen tekee autismidiagnoosilla jos kerran ongelmia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse käydä kaupassa eikä parturissa.
Ei myöskään elellä totaalierakkona vaikka niinkin saa tehdä oli asperger tai ei.
Ei Suomessa ole muuta pakkoa kuin käydä peruskoulu ja nykyään myös toinen aste. Sen jälkeen elämäänsä saa elää ihan niin kuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aspergerin syndrooma, mutta ei mulla ole mitään ongelmia aistiärsykkeiden kanssa. Ei mitään ongelmia käydä kaupassa, lääkärillä, parturissa tms. Töissä en avokonttorissa viihdy, mutta siksipä teen työni etänä kotoa. Eikä minua kiinnosta ihmissuhteet, viihdyn aika erakkomaisessa elämässäni. Mutta ei ole millään tavalla vaikeaa tai raskasta tämä minun elämä aspergerin takia.
Sama minulla. Olen työssä, jossa ei tarvitse olla juurikaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä (jaan postia). Mikäli muut eivät hyväksy minua juuri tällaisena, on ongelma kokonaan heidän, ei minun.
Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä nykyään kovin helposti. Pitää olla todella painavat perusteet sekä useampi työkokeilu, joiden kautta käy ilmi, ettei tosiaan pysty olemaan minkäänlaisessa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aspergerin syndrooma, mutta ei mulla ole mitään ongelmia aistiärsykkeiden kanssa. Ei mitään ongelmia käydä kaupassa, lääkärillä, parturissa tms. Töissä en avokonttorissa viihdy, mutta siksipä teen työni etänä kotoa. Eikä minua kiinnosta ihmissuhteet, viihdyn aika erakkomaisessa elämässäni. Mutta ei ole millään tavalla vaikeaa tai raskasta tämä minun elämä aspergerin takia.
Kiitos sinulle kirjoituksestasi. Annat toivoa meille, joiden läheinen nuori on aspergernuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereilla on hyvin erilaiset valmiudet pärjätä elämässä. Minulla on lähipiirissä 7 autismin kirjolla olevaa / aspergeria. Näistä henkilöistä yhdellä on suuria mielenterveydellisiä haasteita, muut ovat löytäneet paikkansa ja mm. pärjänneet työelämässä itselleen sopivassa tehtävässä hyvin.
Heillä on sattunut osumaan asiat hyvin kohdalleen. Nimittäin Autismiliiton mukaan kirjon aikuisista vain 10-25 prosenttia on työelämässä:
On monia kirjon ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia ja joista kaikki eivät itsekään tiedä olevansa kirjolla. Monet arjessa täysin sujuvasti pärjäävät ovat päättäneet olla hakematta diagnoosia, kun minkäänlaista tuen tai kuntoutuksen tarvetta ei ole ollut.
Olen assi jolla on lisäksi todettu monen eri psykiatrin toimesta vaikea persoonallisuushäiriö.
En ole erakko. Olen esimerkiksi kiertänyt Suomea rokkibändissä. Hyvin sosiaalista touhua oli se.
Tykkään kyllä olla yksin, mutta en minä ihmisiä mitenkään välttele. Yleensä se on vain niin päin että minä en kiinnosta ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta miksi sinä neurotyypillisenä käytät otsikon perässä pistettä, vaikka oletettavasti ainakin apukoulu on käytynä?
Kiitos infosta,, Alampa käyttämään pistettä jatkossakin
Alue: Aihe vapaa
En tiedä mihin tämä aloitus on jatkumoa, mutta ei ole sinun asiasi huolehtia toisten asioista.
Jouduin itse lopettamaan kuntoutuksen kesken kun ohjaajani ei kunnioittanut rajojani.
Hän halusi näyttää minun kustannuksella sen kuinka hyvä ja pätevä ihminen hän on.
Onneksi ymmärsin perääntyä ennen kuin olin itse täysin solmussa.
Tämä riensi "auttamaan" kun voin niin huonosti.. Järkytyin kyllä hieman tuosta. Hän siis itse kiusasi jotta voisin huonosti ja se näkyisi ja sitten koitti vielä kertoa kuinka huonosti voin muutenkin ja ettei se johdu hänestä.
En kuulemma poistu kotoani juuri ollenkaan ym. Niinkin olisi voinut käydä. Traumatisoidun kyllä hänen käytöksestään, mutta onneksi en voinut niin huonosti kuin hän yritti kaikille vakuutella. Uhkailikin etten jättäisi häntä.
Kun me ihmiset ollaan mitä ollaan eikä mikään diagnoosi/muukaan lokero kerro millaisia me ollaan ihmisinä.
Esim. Vanhukselle ei kannata varmuuden vuoksi puhua huutamalla. "sokea" on yleensä näkövammainen eli näkee muutakin kuin pimeää.