Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vielä Aspergerista ja yhteiskuntaan sopeutumisesta.
16.02.2023 |
Kun oli puhetta siitä, että entä jos assi on esim. työkyvyttömyyseläkkeellä tai etätyössä, niin kyllä elämässä ja arjessa silti vain on asioita, jotka pitää hoitaa, esim. ostokset ja lääkärissä tai parturissa käynti. Hyvin harvalla ihmisellä on mahdollisuus elää totaalierakkona omien kiinnostuksenkohteidensa parissa ilman minkäänlaisia aistiärsykkeitä.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä nykyään kovin helposti. Pitää olla todella painavat perusteet sekä useampi työkokeilu, joiden kautta käy ilmi, ettei tosiaan pysty olemaan minkäänlaisessa työssä.
Toisaalta, ei käytännössä eroa työmarkkina- tt- ja asumistukien kombosta.
Henkisesti eläke on täysin toinen universumi, vaikka rahallisesti olisi plusmiinusnolla.
Eläkkeellä ei työkkärin täti koko ajan soittele ja vaadi "keskustelemaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aspergerin syndrooma, mutta ei mulla ole mitään ongelmia aistiärsykkeiden kanssa. Ei mitään ongelmia käydä kaupassa, lääkärillä, parturissa tms. Töissä en avokonttorissa viihdy, mutta siksipä teen työni etänä kotoa. Eikä minua kiinnosta ihmissuhteet, viihdyn aika erakkomaisessa elämässäni. Mutta ei ole millään tavalla vaikeaa tai raskasta tämä minun elämä aspergerin takia.
Kiitos sinulle kirjoituksestasi. Annat toivoa meille, joiden läheinen nuori on aspergernuori.
Mun miehellä on Asperger, mutta hän on koulutuksen ja työn suhteen pärjännyt hyvin, mikä toki on vaatinut häneltä sopeutumista ja yritystä. Ja sopivan kumppaninkin on löytänyt itselleen, vaikka itse sanonkin, ja olemme valtavan onnellisia kun meillä on toisemme (en voisi parempaa puolisoa itselleni toivoa).
Tottakai hänellä on omat ongelmansa sosiaalisen kuormituksen ja sen aiheuttaman ahdistuksen kanssa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Olen assi jolla on lisäksi todettu monen eri psykiatrin toimesta vaikea persoonallisuushäiriö.
En ole erakko. Olen esimerkiksi kiertänyt Suomea rokkibändissä. Hyvin sosiaalista touhua oli se.
Tykkään kyllä olla yksin, mutta en minä ihmisiä mitenkään välttele. Yleensä se on vain niin päin että minä en kiinnosta ihmisiä.
Silti syyllistetään niitä jotka eivät heiluta häntää samaan tahtiin kuin mitä itse osaa.
Katso silmiin ja jämäkkä kädenpuristus. Jos et tapita silmiin, puhut joskus päälle, joko puhut liikaa tai liian vähän, saattaa tulla diagnoosi.
Kaikilla asseilla ei ole aistiyliherkkyyksiä. Se on yleinen assioire, mutta ei mikään diagnoosikriteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tohtori no no kirjoitti:
Katso silmiin ja jämäkkä kädenpuristus. Jos et tapita silmiin, puhut joskus päälle, joko puhut liikaa tai liian vähän, saattaa tulla diagnoosi.
Apua useat tuntemani ihmiset käyttäytyy noin. Onko niillä asperger? Pelkkä päälle puhuminen on kyllä niin häiritsevää, että sen perusteella jo lähtisin diagnoosiin. Joku lääkitys päälle ja heti.
Aspergerit voisivat edesauttaa asemaansa sillä että ei jatkuvasti verrattaisi toisiin, siis että millä tavoin ovat erilaisia ulkopuolisten silmin, koska jos ei itse koe olevansa, niin miksi siitä pitää tehdä numero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereilla on hyvin erilaiset valmiudet pärjätä elämässä. Minulla on lähipiirissä 7 autismin kirjolla olevaa / aspergeria. Näistä henkilöistä yhdellä on suuria mielenterveydellisiä haasteita, muut ovat löytäneet paikkansa ja mm. pärjänneet työelämässä itselleen sopivassa tehtävässä hyvin.
Heillä on sattunut osumaan asiat hyvin kohdalleen. Nimittäin Autismiliiton mukaan kirjon aikuisista vain 10-25 prosenttia on työelämässä:
On monia kirjon ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia ja joista kaikki eivät itsekään tiedä olevansa kirjolla. Monet arjessa täysin sujuvasti pärjäävät ovat päättäneet olla hakematta diagnoosia, kun minkäänlaista tuen tai kuntoutuksen tarvetta ei ole ollut.
Eikä sitä nykyisin saisikaan. Diagnoosia, tai edes piirteitä ei aseteta, jos ei ole tuen tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereilla on hyvin erilaiset valmiudet pärjätä elämässä. Minulla on lähipiirissä 7 autismin kirjolla olevaa / aspergeria. Näistä henkilöistä yhdellä on suuria mielenterveydellisiä haasteita, muut ovat löytäneet paikkansa ja mm. pärjänneet työelämässä itselleen sopivassa tehtävässä hyvin.
Heillä on sattunut osumaan asiat hyvin kohdalleen. Nimittäin Autismiliiton mukaan kirjon aikuisista vain 10-25 prosenttia on työelämässä:
On monia kirjon ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia ja joista kaikki eivät itsekään tiedä olevansa kirjolla. Monet arjessa täysin sujuvasti pärjäävät ovat päättäneet olla hakematta diagnoosia, kun minkäänlaista tuen tai kuntoutuksen tarvetta ei ole ollut.
Eikä sitä nykyisin saisikaan. Diagnoosia, tai edes piirteitä ei aseteta, jos ei ole tuen tarvetta.
Jos ei ole diagnoosia, ei ole Aspergeriakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asperger on huuhaata ja sen keksijä lähetti diagnoosin saaneita leirille.
Tämä!
Se on oman aikansa puolueellisen tieteen aikana luotu, jonka voi helposti debunkata tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger on huuhaata ja sen keksijä lähetti diagnoosin saaneita leirille.
Tämä!
Se on oman aikansa puolueellisen tieteen aikana luotu, jonka voi helposti debunkata tänä päivänä.
Ja kuinkahan monta vertaisarvioitua tutkimusta olette aiheesta lukeneet, kun asiantuntijoina esiinnytte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitelkaa tämä ärsyttävällä naisen nasaaliäänellä: "Se kun tässä yhteikuskunnassa pitäisi olla sosiaslinen ja sopeutuva ja pärjätä vähän muiden ihmisten kanssa"
Missä vika, jos jonkun henkilön kanssa ei pärjää sellaiset, jotka eivät ole olleet edes tekemisissä ollenkaan ja jotkut jotka pärjäävät ovat olleet paljonkin tekemisissä ja tuntevat henkilön hyvin. Enemmän ei pärjääviä ja negatiivisia mielipiteitä, niiden joukossa, jotka eivät ole olleet tekemisissä. "Olla tekemisissä" tarkoitan enemmän kun pari murahdusta eli kunnon keskusteluja face to face ja normaalitilanteita, en sellaisia, missä tilanne jo alkujaan outo tai vähintäänkin kyseenalaista kohtelua esim. jos joutuu ihan aiheesta reklamoimaan tai valittamaan jostain, mistä ihan kuka tahansa valittaisi tai ihmettelisi.
Ha haa "järjestetään tahalleen joku ärsyttävä tilanne jotta tulee hankala luonne esiin" kuinka absurdia kun järjestäjä itsekin tietää, että se on järjestetty. Kyllä ne tietenkin typerimpiin menee läpi, mutta tuollaiset ei ihan pysy salassa kuitenkaan kaikilta.
Miksi Asperger ei tahdo kuntouttavaan työtoimintaan? Kuntouttava työtoiminta on siis sosiaalipalvelu, ei työllisyyspalvelu.
Harrastaminen, Ihmisten ilmoilla oleminen ja liikkuminen kiinnostaa, mutta ei kuitenkaan työtoiminta. Mistä johtuu? voiko aspergeria liioitella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut suurimman osan elämääni työnyvyttömyyseläkkeellä.
Pärjään näin ihan hyvin, kun ei tarvi kuormittua palkkatyöstä ja siihen liittyvästä kommunimaatiosta ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereilla on hyvin erilaiset valmiudet pärjätä elämässä. Minulla on lähipiirissä 7 autismin kirjolla olevaa / aspergeria. Näistä henkilöistä yhdellä on suuria mielenterveydellisiä haasteita, muut ovat löytäneet paikkansa ja mm. pärjänneet työelämässä itselleen sopivassa tehtävässä hyvin.
Heillä on sattunut osumaan asiat hyvin kohdalleen. Nimittäin Autismiliiton mukaan kirjon aikuisista vain 10-25 prosenttia on työelämässä:
Tähän taitaa tulla vieläkin näkyvämpi muutos nyt, kun tosiaan kaikki meni autismikirjon alle ja käpähoitosuositukset muuttui. Veikkaan, että aikuisia ei juurikaan enää diagnosoida, ja nuoremmillakin tarvitaan tukitarpeita jos diagnoosi asetetaan. Ihan hyvä asia; mitäpä ihminen tekee autismidiagnoosilla jos kerran ongelmia ei ole.
Ihminen, jolla ei ole ongelmia, ei yleensä hakeudu hoidon piiriin. Ei ketään kotoa haeta autismitutkimuksiin, vaikka olisi kuinka selvät oireet/piirteet. Diagnoosikriteereihin kuuluu, että autistiset piirteet aiheuttavat ongelmia.
Minä hakeuduin hoitoon mielenterveysongelmieni vuoksi. Psykiatri kertoi minulle 1 tunnin keskustelun päätteeksi, että minulla on autismin kirjon piirteitä, ja ehdotti tutkimuksia. No, tutkitaan nyt sitten. Olen sen ikäinen, että minulla on jo aikuisia lapsiakin.
Olen sanonut tutkimuksia tekevälle henkilölle, että minulle riittää se, että tiedän, mikä minussa on "erilaista". Se helpottaisi siltä osin, että tietäisin, miksi muut eivät aina ymmärrä minua. En tiedä, olisiko diagnoosista sinällään minulle mitään hyötyä. Tutkimuksista kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Asperger ei tahdo kuntouttavaan työtoimintaan? Kuntouttava työtoiminta on siis sosiaalipalvelu, ei työllisyyspalvelu.
Harrastaminen, Ihmisten ilmoilla oleminen ja liikkuminen kiinnostaa, mutta ei kuitenkaan työtoiminta. Mistä johtuu? voiko aspergeria liioitella?
Minä ahdistuin kuntouttavassa työtoiminnassa, koska suurin osa muista kuntoutujista oli niin tyhmiä ja/tai heillä oli vakavia mt-ongelmia.
t. asperger-nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä nykyään kovin helposti. Pitää olla todella painavat perusteet sekä useampi työkokeilu, joiden kautta käy ilmi, ettei tosiaan pysty olemaan minkäänlaisessa työssä.
Toisaalta, ei käytännössä eroa työmarkkina- tt- ja asumistukien kombosta.
Henkisesti eläke on täysin toinen universumi, vaikka rahallisesti olisi plusmiinusnolla.
Eläkkeellä ei työkkärin täti koko ajan soittele ja vaadi "keskustelemaan".
Olen itse työmarkkinatuen, toimeetulotuen ja asumistuen kombossa ja kukaan ei ole vaatinut minua hakemaan neljää paikkaa kuukaudessa, viimeinen yhteydenotto te-toimiston suunnalta oli noin vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Aspergerit voisivat edesauttaa asemaansa sillä että ei jatkuvasti verrattaisi toisiin, siis että millä tavoin ovat erilaisia ulkopuolisten silmin, koska jos ei itse koe olevansa, niin miksi siitä pitää tehdä numero.
Perustulo ja antaa ihmisten olla rauhassa ja puuhastella ja taiteilla menemään ketkä haluaa.
Raja "normaalin" ja aspergerin, adhd:n ja minkä vaan välillä on liukuva. Ei ole mitään selvää rajaa. Toisilla aivoissa on enemmän toista ja toisilla toista.
Myös "normaalien" aivot on erilaisia, joskin tietyt hermoradat ja välittäjäaineet aivoissa voivat toimia suurinpiirtein samalla tavoin. "Normaaleilla" voi olla muita ominaisuuksia, negatiivisiakin ja ne voi näkyä "normaalin" käytöksessä.
Mikä aiheuttaa itsekkyyttä, mikä ilkeyttä? Mikä empatiakykyä? Ehkä joskus tulevaisuudessa nämäkin voidaan diagnosoida.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta, ei käytännössä eroa työmarkkina- tt- ja asumistukien kombosta.