onko 27v liian vanha aloittamaan uutta alaa yliopistossa?

Ite en halunnut enää pitkittää yhtään. Valmistun ensi vuonna 28v maisteriksi ja kyllä tympii jo.

No ei todellakaan.

Olen itse juurikin 32 valmistuessani yliopistosta. Ei ole kyllä tullut tuollainen ajatus mieleenkään :D

Vierailija kirjoitti:

Ite en halunnut enää pitkittää yhtään. Valmistun ensi vuonna 28v maisteriksi ja kyllä tympii jo.

Niin ja lisään vielä että koen olevani väärällä alalla.

Älä mieti vaan mene, ettet kadu sitten viisikymppisenä! (Ja silloinkin voi mennä, mutta nuorempana hankitusta koulituksesta ehtii hyötyä pidempään)

27-vuotias on todella nuori ja voi aloittaa vielä melkein mitä tahansa. Yhdellä luennolla juuri katselin, että siellä oli yli 5-kymppisiä varmaan puolet. Osa toki väitöskirjaa tekeviä, mutta osa juuri alanvaihtajia.

On.

Itse olen nelikymppisenä vaihtamassa uraa.

Kolmekymppinen on jo liian vanha aloittaan parisuhdetta.

Varmaan riippuu alasta. Itse valmistuin matemaattis-luonnontieteellisestä 35 vuotiaana. Ei opettajan pätevyyttä, mutta silti ainoat millään tavalla omaa alaani sivuavat työt ovat olleet opettajan töitä.

32 vuotiaalla on vielä sellaiset 35 vuotta aikaa olla työelämässä. Olis aika surkeita, jos se juna olis mennyt jo, kun on 30+ vastavalmistunut.

Mun puoliso muuten on valmistumassa 42 vuotiaana. Toki hänellä on jo se yksi tutkinto sieltä vuosien takaa, mutta halusi sitten tehdä vielä jotain muuta.

Ei ole liian vanha, mutta verkostoitumiseen kannattaa panostaa opettajien ja harjoittelujen kautta, koska todennäkösiesti bile-opiskelijaelämä ei tuossa vaiheessa enää automaattisesti hoida hommaa.

Täytän 53, ja aloitin taas yhden tutkinnon tekemisen. 

Eiköhän se ole parempi, että ap, jättää nuo koulutuspaikat nuoremmille, jos kerran tavoitteena on vain rötväillä yhteiskunnan elätettävänä. Olet jo tullut maksamaan yhteiskunnalle aivan tarpeeksi, yritäppä nyt vaan keskittyä siihen takaisinmaksuun (veroihin).

Olen nyt valmistumassa, olen 42. Kai tässä on työikää vielä reilut 20 vuotta jäljellä.

Ihminen elää noin yhdeksänkymppiseksi ja työelämässä pitää jaksaa seitsenkymppiseksi, joten sanoisin, että hyvin ehtii aloittaa uuden alan vielä alle kolmikymppisenä.

Ei ollenkaan liian vanha. Mutta kannattaa samalla panostaa myös työkokemuksen kartuttamiseen jo ennen valmistumista. Jos ei ensimmäistäkään työpaikkaa ole, ja ikää on 32 vuotta, niin voi olla vaikea saada töitä. 

Menet ahtaajaksi niin tienaat kaksi tonnia paremmin.

Vältä ainakin kasvatustieteitä ja valtiotieteitä.

Vierailija kirjoitti:

Ite en halunnut enää pitkittää yhtään. Valmistun ensi vuonna 28v maisteriksi ja kyllä tympii jo.

Kuinka lauseesi pitäisi ymmärtää? Olet 28 vuotta opiskellut maisteriksi vai valmistut 28-vuotiaana maisteriksi? Jos ensimmäinen, olet kyllä pitkään pakertanut tutkintoasi ja valmistuessasi sun tutkinto on auttamatta todella vanha. Jos valmistut 28-vuotiaana et todellakaan ole vanha maisteriksi, Suomen mittapuulla. Itse valmistun keväällä maisteriksi, valmistuin kandiksi kahdeksan vuotta sitten, 32-vuotiaana ja täytyy sanoa, että mulla on ura ainakin vasta edessä. Olen noin 15-vuotta ollut työelämässä ja tällä hetkellä senioritason työtehtävissä, mutta silti tuntuu, että olen ihan vasta ihmettelemässä työelämää. Kun saan tutkinnon kasaan niin pyrin vihdoin johtaja tehtäviin ja sen voin tehdä kun olen saanut nuo maisterin paperit. Ilman niitä ei kannata edes yrittää. Niin ja siis työskentelen ulkomailla. Suomen työllistymisjuttuja en tiedä tai sitä, kuinka siellä edetään managerin positioihin.

Nuorihan tuo on.

Itse aloitin inssiopinnot 30 vuotiaana.

Sieltä kun valmistuin, menin yliopistoon organisaatiojohtamisen kurssille, ihan vain huomatakseni kuinka helpolla sieltä tulee vitonen.