Kiukkuinen kipujen takia?
Yritän kyllä parhaani mukaan olla olematta ärtynyt ja kiukkuinen, ajatella positiivisesti jne. Mutta vaikeaa se on, jatkuvat aika kovat kivut tekee minut lyhytpinnaiseksi ja kiukkuiseksi. Pyydän kyllä anteeksi ja selitän miksi olen tällainen, mutta eihän se mitään hyödytä vaikka anteeksi pyytäisin, koska ymmärrän tietenkin, että en ole kiva kun olen niin hermostunut ja kiukkuinen. Perhe on kovilla, ymmärrän sen. Ystäviä välttelen kun en halua niiden näkevän minua tällaisena.
Sanokaa joku jotain hyödyllistä tähän. Tai edes viisasta.
Kommentit (9)
Mulla on kipuja, mutta ei ketään kenelle kiukutella, joten en kiukuttele..
Vierailija kirjoitti:
Ota lääkettä.
Joo otankin, ne vain ei auta kunnolla. Ap
Elän erakkona, ei tarvitse esittää mitään.
Onko sun lääkitys tarkistettu ap? Oisko vaihtoehtoa tai isompi annos? Kipu kyllä tekee kiukkua ja monesti muut joutuvat kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lääkitys tarkistettu ap? Oisko vaihtoehtoa tai isompi annos? Kipu kyllä tekee kiukkua ja monesti muut joutuvat kohteeksi.
On tarkistettu ja tällä kuulemma mennään. En siis ole varsinaisesti vihainen muille mistään, en vain kestä kipujen takia mitään ylimääräistä tai vaikkapa sitä, että mies mankuu jotain ihmeellistä tai että lapset tappelee pikkuasioista tms. Sietokykyni on olematon, koska sattuu.
Ap
Hyväksymis- ja omistautumisterapia voisi tarjota työkaluja hankalien tunteiden käsittelyyn.
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/unohda-pakkopositiivisuus-hot-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lääkitys tarkistettu ap? Oisko vaihtoehtoa tai isompi annos? Kipu kyllä tekee kiukkua ja monesti muut joutuvat kohteeksi.
On tarkistettu ja tällä kuulemma mennään. En siis ole varsinaisesti vihainen muille mistään, en vain kestä kipujen takia mitään ylimääräistä tai vaikkapa sitä, että mies mankuu jotain ihmeellistä tai että lapset tappelee pikkuasioista tms. Sietokykyni on olematon, koska sattuu.
Ap
Sitten uudestaan apua hakemaan. Miehellä tosi pahat selkäkivut ja joutui etsimään ja kyselemään. Viimeisin lääkäri kirjoitti muuta kun edelliset ja nyt se ei oo kipeä.
Tosi kurja kuulla. Olen pahoillani puolestasi.
Tuli mieleeni kaksi asiaa.
1) Jos olet sosiaalinen ihminen ja kaipaat kanssakäymistä ihmisten kanssa, mutta pelkäät karkottavasi vanhat ystäväsi kivun aiheuttaman negatiivisuuden vuoksi, löytyisikö jotain vertaistukiryhmää muista kipupotilaista? Olisiko jotain yhdistystä, joka järjestäisi keskusteluiltoja? Tämän ajatuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että sama tilanne yhdistää ihmisiä ja kun kaikki kärsivät samasta asiasta, ei valittaminen haittaa. Lisäksi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa jutellessa voisi saada rinnakkaistukea myös sen suhteen, miten kannattaisi toimia läheisten ja perheen kanssa. Joku muu on todennäköisesti kokenut jo saman kuin sinä, ja hänen näkemyksensä voivat olla arvokkaita.
2) Jos sinulla on muutamia hyviä, läheisiä ystäviä, joita et halua rasittaa omalla tilanteellasi ja joita et halua menettää ystävinä sen vuoksi, että saatat käyttäytyä "huonosti" tavatessa tai puhelimessa puhuessa - mikä pelko itsessään jo stressaa mukavaksi suunniteltua tapaamista/puhelua - miten olisi, jos kirjoittaisit ystävällesi kirjeen? Ihan perinteisen paperikirjeen. Voisit kirjoittaa sitä niin pitkään kuin haluat ja vain silloin, kun olosi on siihen riittävän hyvä. Voisit kertoa ystävällesi sen, minkä sanoit täällä, ja kertoa, että nyt on hyvin vaikea tilanne ja siksi et halua tai voi tai uskalla pitää yhteyttä mutta että se ei johdu ystävästä. Voit mainita kivun, mutta jos kirjoitat kirjettä parempina hetkinä, voit paremmin kertoa myös muista ajatuksistasi, kuulumisistasi, tai mistä nyt haluat. Nykyään kukaan ei kirjoita paperikirjeitä, joten sellaisen saaminen sinulta varmasti osoittaisi ystävillesi, että välität heistä ja haluat pitää heidät elämässäsi tämänhetkisestä raskaasta tilanteestasi huolimatta.
Ota lääkettä.