Sinkkuäiti rintasyöpäpotilaana
Kokeillaampa taas rehellistä palautetta!
Olen alle 40v. rintasyöpäpotilas(rinnat säästetty, ei poistettu), kouluikäisen lapsen sinkkuäiti. Tässä yön pimeinä tunteina mietin, että oliko parisuhde-elämä nyt sitten tässä? Karvat pois, hormonilääkitys seuraavat 5v.
En löydä mitään järkevää vaihtoehtoa, että kukaan enää uskaltaisi elämäänsä jakaa syöpäläisen kanssa. Deittailu liukkaripurkin, peruukin ja tekoripsien kanssa ei nyt kuulosta mitenkään houkuttelevalta, ainakaan miesten näkökulmasta.
Muuten elän normaalia elämää urheillen ja töissä käyden. En siis ole vetäytynyt neljän seinän sisään.
Kommentit (17)
No hmm... ei se elämänkumppanin löytäminen taida kenellekkään helppoa olla tässä iässä ja elämäntilanteessa. En usko että miehiä haittaa liukkaripurkit,tekoripset tai edes peruukit välttämättä. Kaksi edellämainittua on ihan normaalia monessa suhteessa muutenkin. Mutta vaikeaahan se nykyään on löytää ihmistä, joka olisi valmis tukemaan sinua ja seisomaan rinnalla myös vastoinkäymisissä. Minut on jätetty jo tyyliin ekojen kuukausien aikana, jos olin yhtenä iltana väsynyt. Että semmosta.
Joten jos sinua kiinnostaa deittailu yms, niin ei muutakuin deittailemaan. Kannattaa deittailla ilman suuria odotuksia, ja se kumppani sitten osuu kohdalle jos osuu. Jos ei, niin kannattaa muistaa keskittyä myös itseen ja kaikkeen muuhun hyvään elämässä :)
Pinnallisia miehiä voi haitata, mutta niistä kannattaakin pysyä loitolla. Ei kaikki ole niin ulkonäkökeskeisiä. Älä ajattele ettet kelpaisi kellekkään. Olet arvokas juuri tuollaisena.
Mä taas en ymmärrä sitä miten sun elämä voi olla kiinni jostain panoista seuraavan 5 vuoden ajan. Et ainakaan oppinut pyshtymään tärkeiden asioiden äärelle.
Itsellä kokemusta vastaavasta naisesta (ex-vaimo). Ne hoidot vei seksuaalisen halun kokonaan. Ei se liukkari ollut minulle ongelma. Se oli että seksiä ei harrastettu edes joka vuonna ja vieraisiinkaan en saanut lupaa. Erosin. Eli sinun kanssasi pelkäisin sitä että yksipuolisesti määrittelisit seksin määrän ja käytännössä määrittelisit sen jossakin kohdassa nollaksi. Ei toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Siis halusitko rehellistä palautetta miehiltä? Ainoa ongelma tuossa on kouluikäinen lapsi. Ei haittaa tippaakaan, jos naisella ei ole hiuksia tai ripsiä.
Suurimmalle osalle ei toisen lapset ole ongelma enää tuossa iässä. Lapset tehdään keskimäärin n. 30-vuotiaana, että 40v ne lapset nyt tietysti jo on olemassa. Voihan uudella miehelläkin olla lapsia. Uusperheitä ja uusia parisuhteita (vaikka ilman yhteenmuuttoa) lasten vanhemmille syntyy koko ajan.
Syöpä saattaa tietysti säikäyttää ainakin joitakin miehiä, mutta tuskin kaikkia. Ongelma ei varmasti ole joku peruukki tai muutkaan pinnalliset seikat, vaan ajatus siitä, että mitäs jos tuo tauti vie, niin kannattaako rakastua. Sinänsä tuokin ajatus on typerä, koska kuka vaan voi jäädä auton alle huomenna ja syövässä voi olla hyvä ennuste tai jos jo terveen paperit, ei se välttämättä uusi. Eli moni tajuaa tuonkin, eikä sekään ole ongelma.
Deittailemaan vain, mutta ehkä olisin tilanteessasi extravarovainen siinä, että millaisia miehiä tapaisin. Tarvitset asioihin aikuismaisesti suhtautuvan ja täyspäisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Siis halusitko rehellistä palautetta miehiltä? Ainoa ongelma tuossa on kouluikäinen lapsi. Ei haittaa tippaakaan, jos naisella ei ole hiuksia tai ripsiä.
Kaivan popparikipponi esiin. Mitenhän tuo lapsi on ongelma? En siis ikinä deittaili miestä, joka ei lastani hyväksyisi. Eikä tuo lapsi ole paikalla sitä 365 24/7. Sillä on myös isä.
Ei sulla mitään rintasyöpää ole. Jos olisi, tietäisit että se karvattomuusvaihe kestää vain lyhyen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä sitä miten sun elämä voi olla kiinni jostain panoista seuraavan 5 vuoden ajan. Et ainakaan oppinut pyshtymään tärkeiden asioiden äärelle.
En kyllä puhunut panoista vaan kumppanista puolisosta tai millä sitä ikinä haluaa kutsuakin. Jollain pysyvämmällä. Panoja varmaan saa lapsellisena ja karvattomanakin.
Syöpä on tärkeä asia, mutta se ei todellakaan pysäytä elämää. Ainakaan itselläni.
Ja joka haluttomuudesta tässä puhuu, niin eipä ainakaan itseäni kyseiset aineet ole haluttomaksi tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä sitä miten sun elämä voi olla kiinni jostain panoista seuraavan 5 vuoden ajan. Et ainakaan oppinut pyshtymään tärkeiden asioiden äärelle.
Vakavan sairauden siis pitäisi mielestäsi opettaa, ettei parisuhde, läheisyys, kumppanuus, hellyys ja seksi ole tärkeitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen että olet elossa.
Kappas, tätä vastausta odotinkin. Eli syöpään sairastuneen, siitä selvinneen pitää lopettaa elämänsä eikä katsoa eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla mitään rintasyöpää ole. Jos olisi, tietäisit että se karvattomuusvaihe kestää vain lyhyen ajan.
Valitettavasti kyllä tämä oli. Vielä gradus 2. Karvattomuus kestää yllättävän kauan, eikä nyt ole kyse pelkistä karvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä sitä miten sun elämä voi olla kiinni jostain panoista seuraavan 5 vuoden ajan. Et ainakaan oppinut pyshtymään tärkeiden asioiden äärelle.
Vakavan sairauden siis pitäisi mielestäsi opettaa, ettei parisuhde, läheisyys, kumppanuus, hellyys ja seksi ole tärkeitä asioita.
Ja kun näitä asioita juuri syöpäyhdistyksetkin korostavat. Muun muassa tarjotaan seksuaaliterapeutin palveluita. Kyllä ne on tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis halusitko rehellistä palautetta miehiltä? Ainoa ongelma tuossa on kouluikäinen lapsi. Ei haittaa tippaakaan, jos naisella ei ole hiuksia tai ripsiä.
Riippuu miehestä. Ei kaikki miehet inhoa lapsia. Mä olen saanut miehen vaikka mulla on lapsi.
Tarvitaan ehdottomasti Korjausliike ja onneksi sellainen puolue nyt onkin valintamahdollisuutena.
Kannattaa todella tarkkaan harkita ketä ja mitä äänestää huhtikuussa.
Siis halusitko rehellistä palautetta miehiltä? Ainoa ongelma tuossa on kouluikäinen lapsi. Ei haittaa tippaakaan, jos naisella ei ole hiuksia tai ripsiä.