Taitavat aikaansaavat, organisoijat auttakaa!! En saa mitään aikaiseksi, kun lapset ovat kotona!!

On se vahan siitakin kiinni paljonko aiti haluaa olla lastensa kaytettavissa. Voisitko ajatella et nyt ne on pienia ja tarvii sua, valokuvia ehdit jarjestella sitten kun muksut on isompia. Oisko tarkeempaa kuitenkin lukea se satu kuin jarjestaa kaappia???



Ehtiihan sita jos pistaa lapset katsoon videota tai muuta. Mutta haluuks sitten sita.



Meilla on toiminut valipalan jalkeen oleva lasten hetki, jolloin menevat lastenhuoneeseen noin vajaaksi tunniksi, ja aiti ei ole kaytettavissa tuona aikana. Aika katsotaan kellosta ja ilmoitan kun se paattyy. Aika hyvin toiminut kahden kanssa.



Itse teen kylla keskittymista vaativat ym illalla lasten nukkuessa. Sillloin on kyl iteki jo aika vasynyt. Ehka niit omia projekteja ehtii tehda sitten joskus kun muksut on isoja.

Ja osta telkkari ja play station

että on koko ajan lasten käytettävissä. Laita lapset töihin, laita isommat vahtimaan pienempiä. Aseta tietty "äidin aika", jolloin reagoit vain todellisiin ongelmiin, ei mihinkään "toi otti mun ton" -kiistoihin. Tee vain yksi ruoka päivässä ja lämmitä se seuraavana ruoka-aikana. Luovu siitä ajatuksesta, että tarvitset inspiraation jonkin oman juttusi tekemiseen. Tee vaan. Ei lapset siitä pilalle mene, jos joutuvat yhden päivän silloin tällöin katsomaan, kuin äiti lajittelee valokuvia. :)



Silti tämän toteutus on varmasti vaikeaa, varsinkin noin monen lapsen kanssa. Mutta se on fakta, että nykyajan ihanneäitiys ei salli äidille omia juttuja.

Opetat lapsille että TÄMÄ äidin tärkeä juttu on nyt tärkein, vain jalan katketessa saa tulla häiritsemään. Eivät meillä ainakaan ole saaneeet traumoja nuo viisi.

lapsen on hyvä oppia että hänen jokainen kitinänsä ei mene tärkeiden töiden edelle. Lehmätkin lypsetään vaikka Jani kuinka veisi värikynät.

Voisiko hän viedä lapset ulos tms. hetkeksi töiden jälkeen?



Itselläni projektit kestävät yleensä pitkään ja niitä tehdään vähän kerrallaan. Välillä sanon lapsille, että nyt äiti tekee rauhassa tämän jutun ja kohta tulen katsomaan teidän juttujanne. Yleensä uskovatkin ihan hyvin.



Osaisiko kolmevuotias keskittyä omaan askarteluun sinun laittaessa mm. valokuvia? Tekisitte yhdessä vierekkäin juttuja?

Meillä kolme lasta, jotka iältään 3, 5 ja 7 v. Miehelle oli sovittu, että käy tekemässä omia harrastusjuttujaan lounaan jälkeen 4 tuntia.



Lounaan jäljiltä kylmätavarat jääkaappiin. Tämän jälkeen 3 sai hiekkakasasta (pihanparannus päällä ja iso kasa, johon ei saa koskea, kun isi paikalla) ajaa rekoillaan hiekkaa. 5 v halusi tiskata, tiskaa aterimet hitaasti ja hartaasti ja vaahtoa riittää. Tämän jälkeen myös hitaasti ja hartaasti kuivaa aterimet ja salaattikulhon ja vie kuivaamansa jutut paikoilleen. 7 v sain rakentaa puisen lennokin, ja sitten kieli keskellä suuta sitä monta päivää itse maalasi varta vasten tarkoitetuilla väreillä.



Tämän ajan noin 2 tuntia oli pyhitetty äidin tehtäville = bikinit päällä aurinkotuolissa koivun katveessa siemailin kesäjuomaa ja tein ristikoita.



Ja tämä oli koko 3 viikon loman ajan äidin tehtävien aikaa. Ja sain lukea rauhassa mökille käännetyn hesarin.



Eli suosittelen tuota, että otat/järjestät aina samaan aikaan se oman ajan. Viime vuonna itsekin yritin rentoutua sopivissa väleissä ja vaikka mies oli paikalla, niin aina oli jotain lapsilla, mitä halusivat just äidiltä.

Niihin menee niin paljon aikaa varsinkin jos monta vuotta on ollut väliä kuvien laitossa. Jotta saisit kuvia järjelliseen järjestykseen tarvitset siihen mahd viikonlopun aikaa. Siinä hommassa ei saa ajatus katketa.



Meillä lapset 10v,8v,7v ja 2v.

Viimeisen vuoden aikana innostuin kutomisesta. Lapset saivat tossuja,lapasia ja esikoiselle tein villapaidan. Työ oli helppo keskeyttää kun oli sileää neuletta ja tv:n katselukin onnistui siinä sivussa. Ajatukset sai pois arjen pyörityksestä kun ajatuksena oli oikeeaa kerrroos, nurrjaaa kerrooos. Syksyllä taas hankin uudet langat ja miehelle taidan tehdä villapaidan.

Iltaruuasta riittää seuraavaan päivään kun tekee vähän reilumman annoksen.

Jos pidät maalaamisesta,piirtämisestä laitat kaikille omat tarvikkeet ja annatte luovuudelle vallan.

Kyllä minullakin meni monta vuotta ennenkuin sain asiat järjestykseen ja itselleni aikaa mieluiseen tekemiseen.

Lasten kanssa yhdessä teen kaikki kodin- ja lastenhoitoon liittyvät rutiinihommat: ruoat. pyykit, siivoukset, koiran lenkittämiset, pihatyöt jne., jotka ei paljon ajattelemista ja keskittymistä vaadi, ja joita voi tehdä limittäin. Jos haluan tehdä jotain keskittymistä vaativaa, niin silloin kaikki em. pitää olla valmiina, kun lapset menevät nukkumaan. Meillä muksut ovat sängyssä klo 20.30, joten siinä on vielä 2,5 h aikaa omilla touhuille ennen omaa nukkumaanmenoaikaa. Käytännössä usein käy niin, että noihin rutiinijuttuihin menee vielä leijonanosa tuosta illasta, jos ei ole muuta päättänyt.

1) äidinkin on saatava enneltaehkäistä uuppumista esim. lukemalla kirjaa, lastenhoito on vaativaa työtä ja (erityisesti suurperheen) äidin uupumista tulee ennaltaehkäistä päivittäin

2) eäintarha ja uiminen ovat pedagogisesti erittäin kehittäviä lapsille= eikös tässä lähinnä lastenkasvatuksesta ole kyse



t. 12



ps voimia ap:lle ( jos olet nro 13, en ymmärrä mitä aloituksellasi haet... vinkkejä ainakin saat)

Terveellistä ruokaa pitää olla, lasten kanssa pitää olla ja omat juttuni nousen tekemään aamulla ennen kuin heräävät (eli 4 - 5 aikaan).



Kodin siivoamisesta tingin, samaten yritän hoitaa vaatehuollon helpolla.



Tein tällä systeemillä kotoa käsin töitä siihen kun nuorin oli neljän eli kaikkiaan kuusi vuotta.

olen ollut kotona 3 lapsen kanssa kesän ja välillä tulee tosi "laiska" olo kun ei saa mitään isompaa aikaiseksi vaikka on kotona päivät pitkät. Mutta tosiasia on että kotityöt vievät suuremman osan ajasta nyt kun kotona myös ollaan enemmän eikä vain yksinkertaiseksi jaksa aloittaa mitään isompaa. Luulen että sinulla muutaman vuoden päästä on niinpaljon aikaa omille jutuillesi että välillä kaipaat sitä hulinaa ympärillesi. Muista että ei tuo aika ikuista ole, sitten kun palaat taas työelämään niin harmittelet kun on niin vähän aikaa lapsille...

Näin minäkin ajattelen.



Omista puuhista tällä hetkellä riittävät lehden tai kirjan luku aika-ajoin ja joidenkin pihahommien tekeminen (pätkissä). Mies tekee omia projektejaan iltaisin ja alkuyöstä, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Itse en jaksa valvoa. Pitkäjänteisten proggisten aika on muutaman vuoden päästä.



Meillä lapset 2,5 v. ja 6 v. Töissä ja päikyssä + eskarissa ollaan ja arki on yhtä rumbaa. :-)

Meillä just tuo lounaan ja välipalan välinen aika on äidin aikaa ja lapset (2, 5 ja 7) tietävät sen hyvin. Pikkuinenkin (ei nuku enää päiväunia) osaa ihan nätisti leikkiä tuon ajan isompien kanssa huoneessa.



Mutta itsestään tämä ei ole tullut, vaan siten, että en todellakaan ole huomioinut lapsia tuohon aikaan. Kyllähän ne siinä kävivät ja minä aina vastasin, että minulla on x kesken, tulen sitten kun se on valmis. Aina sama vastaus. Tottuivat ja oppivat.



Mies sen sijaan on opettanut lapset siihen, että mikä juttu tahansa niin sen kun huutaa, ja isä tulee juosten katsomaan.

kyllä minä lasten pyllyt menen pyyhkimään, nenät niistämään, itkut rauhoittelemaan ym., vaikka olisi omat puuhat kesken. En lähde lasten kanssa leikkimään enkä lähde heille mitään isompia juttuja antamaan/auttamaan, jos olen sanonut, että mulla on nyt oma homma menossa hetken aikaa. Mutta kyllähän noita "pakollisia" keskeytyksiä silti tulee vähän väliä, joten keskittymistä vaativaa pitkäaikaista hommaa ei kyllä tällä hetkellä pysty tekemään.

Miten niin, et ehdi tekemään mitään?

Omat lapset paljon pienempiä 3 ja 6 ja ehdin tekee kaiken heidän kera. laitan valokuvat albumiin, surffaan netissä, luen lehtiä yms. Siivoan heidän kanssa. Ruokaan miten saat menee niin paljon aikaa? Aamupalan ja iltapalan tuon ikäiset saavat melkein itse kaapista. teet lounaan joka päivä ja sitä jää sitten aina seuraavaksi päiväksi. Eli joka päivä joudut tekemään vain yhden ruoan. Missä ongelma? kohta alkaa koulu ja isompasi menevät kouluun. Nuoremmat kenties kerhoon? ja kai ne leikkivät keskenään? organisoit jonkun leikin? laitat pelaamaan jotain? Kai ne edes pikku kakkosen katsoo?

Mutta neljällä lapsella on aina jollakulla joku tilanne, kina päällä, miten tätä pelia pelattiinkaan, äiti lue, kaaduin byhyyy, S. soitti ja pyysi niiden kaa uimaan, harrastus alkaa, harrastus loppuu, toisen treeni alkaa, kolmannelle astmalääke, saanko leipoa sämpylöitä, en löydä uikkareita, pienimmän peppua pyyhkimään... Tarkoita sellaista pitkäkestoista keskittynyttä toimimista, en mitään arjenpyörittämistä tai omia liikunta harrstuksia. Ne hoituu kyllä. Siihen pyöritykseen tämä aika kuluu juuri. Mutta tarkoita jotain isompaa projektia.

Siis pienin meillä 3 vuotias, enkä ihan heti ymmärrä kuinka kakkosen lapset ovat nyt niin paljon pienempiä kuin meidän? Taisi olla taas av palstan minäolenparempikuinsinä -viesti. Onko vielä muita ajatuksia?

Siis pienin meillä 3 vuotias, enkä ihan heti ymmärrä kuinka kakkosen lapset ovat nyt niin paljon pienempiä kuin meidän? Taisi olla taas av palstan minäolenparempikuinsinä -viesti. Onko vielä muita ajatuksia?

Mulla oli lapset 0, 3 ja 5 vuotta, kun aloitin yhden luovan ja paljon aikaa vievän harrastuksen. Päätin, että nuorimmaisen päiväuniajan pyhittäisin harrastukselle ja siitä pidin kiinni.

Siis pienin meillä 3 vuotias, enkä ihan heti ymmärrä kuinka kakkosen lapset ovat nyt niin paljon pienempiä kuin meidän? Taisi olla taas av palstan minäolenparempikuinsinä -viesti. Onko vielä muita ajatuksia?

ja isommista lapsistamme, loppujen lopuksi koulupäivät ovat aika lyhyitä. Parhaillaan toinen menee kymmeneksi ja toinen tulee yhdentoista jälkeen tai kahdentoista jälkeen. Lapsia tulee ja menee kaiken aikaa. Osa menee päiväunille ja toiset tulevatkin jo koulusta. Sellaiset välihetket, kun ei tapahdu mitään ovat aika lyhyitä ja satunnaisiakin.