Miksi muilla on niin huomaavaiset ja auttavaiset lapset mutta minulla ei?

Hymyilit varmaan liikaa.

No toi asenne ei ainakaan auta, että heissä on jotain vikaa.

Pärjäsivätkö koulussa hyvin?

Hemmottelit kenties liian vähän, että eivät oppineet mitä on huomaavaisuus?

Vierailija kirjoitti:

No toi asenne ei ainakaan auta, että heissä on jotain vikaa.

No miten muuten sen voisi sanoa, että lapseni ovat itsekeskeisiä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hemmottelit kenties liian vähän, että eivät oppineet mitä on huomaavaisuus?

Ei, kuten sanoin, hemmottelin ehkä liikaa, en osannut opettaa antamaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pärjäsivätkö koulussa hyvin?

Pärjäsivät. 

Ap

Ovatko muut aikuiset lähelläsi sinulle huomaavaisia? Jos kohtelevat huonosti, niin lapset ovat voineet oppia sen heiltä.

Eikös teinit aina ole aika itsekeskeisiä? Vai mitä tarkkaan ottaen tarkoitat? Tietysti näet omat muksusi kiukuttelemassa sulle, mutta ei se tarkoita, että ne käyttäytyy samalla tavalla kaikille. Kyllä ne muutkin teinit omille vanhemmilleen kiukuttelee.

Kyllä minäkin olen lapsia hemmotellut ihan reilusti. Ihan kilttejä ja auttavaisia niistä on tullut.

Minä hemmottelin, kuuntelin ja ymmärsin. Lapseni lähtisivät vaikka kuuhun puolestani, ja minä tekisin heidän puolestaan saman.

Juttelua kaikesta suoraan, hyväksyntää, läheisyyttä? Ilman materialismia?

Niin, voihan olla että kyseessä on vielä keskenkasvuisuus. Hämmentää vain kun näen muita samanikäisiä, jotka ihan oma-aloitteisesti kysyvät: "voinko auttaa?" . Minun lapseni eivät koskaan tee niin. Pyydettäessäkin välttelevät/vitkutteievat/keksivät tekosyitä miksi eivät voi mitään pientäkään asiaa muiden avuksi tehdä.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Juttelua kaikesta suoraan, hyväksyntää, läheisyyttä? Ilman materialismia?

En puhu materiasta, kaikesta huomiosta. 

Ap