Taitavat aikaansaavat, organisoijat auttakaa!! En saa mitään aikaiseksi, kun lapset ovat kotona!!

että valitsisin tietyn hetken päivästä, jonka pyhitän tälle omalle jutulleni.

Nyt koen, että häärin siellä ja täällä, teen vähän sitä omaani ja vain stressaannun, kun en saa mitään kunnolla aikaiseksi. Ruokakin kärähtää, kun varastan silloin hetken omille jutuilleni. En ole läsnä missään kunnolla. Tällainen rutiini voisi olla hyvä.

lapset hereillä? Mulla vaan yksi lapsi, 3v., enkä kyllä saa enkä teekään mitään aikaavievää. Joskus lapsi leikkii itsekseen puolisen tuntia, hoidan pankkiasioita ym. Omat luovat juttuni teen illalla, kun lapsi nukkuu.

Hommista ei tule mitään ilman aikatauluja. Etenkään lapsiperheessä.



Mietit nyt, että mikä hetki päivästä olisi se otollisin tehdä jotain, minkä haluat saada valmiiksi. Itselläni se olisi lounaan jälkeen, ennen välipalaa ja päiväkahveja.



Suunnittelisin päivän niin, että lounas olisi 11:30, syöty olisi ja keittiö siivottu klo 12:15. Sitten menisin omiin touhuihini klo 14:15 asti. Sitten välipalaa lapsille, itselle kahvia. Ja jos sen päivän "hommat" ei kahdessa tunnissa ole valmiit, niin jatkaisin niitä. Päivällinen klo 17, joten klo 16 pitäisi ehkä alkaa valmistella ruokaa.



Jos minulla olisi jotain projekteja, niin suosisin helppoja ruokia ja isoja annoksia, useampana päivänä samaa. Kotona ollessani lounaalla oli aina "eilistä", sen takia päästiin ulkoilemaan aamusta lounasaikaan. Lounaan jälkeen (meillä nuorempi vielä nukkui päiväunet silloin) tein omia juttujani ja parisen tuntia siinä oli aikaan. Isompi teki jotain omiaan sillä aikaa, piirteli, askarteli tms. Ja jos kyseli multa, niin ei mun pasmat kovin sekaisin siitä mennyt, asennekysymys kai?

Mä odotan neljättä ja kyllä esim. pyykkihuolto yms vie tämän kokoisessa perheessä enemmän aikaa kuin silloin kun oli "vain" kaksi lasta. Ja ihan totta, että koko ajan jollakin on jotain asiaa. Mä jopa lopetin jossain vaiheessa omat ompeluharrastukset kun rupes ärsyttää keskeytykset niin, et ei viittiny mitään edes aloittaa!



Luulis että itsellänikin on organisointikykyä, kun työskentelen johtajana, mut nyt siis taas äippälomalla. Ja taas vannotin itselleni et aion ehtiä kaikkea kivaakin:) Ihmettelin, miten kaverini ehtii kaikkea, mut selvis että heillä pyörii dvd:t aika paljon..itse en siihen halua.



Ja musta kans tuntuu, että ruuantekoa saa olla miettimässä koko ajan, vaikka meilläkin lounas on yleensä edellisen päivän, jos jotain on jäänyt.

ideoita

- lapsille onkiretki: etsi madot ja lapset onkii

- uimaretki: lapset ui, olet mukana, luet rananlla romaania jos lapset osaa uida, jos eivät osaa kahlaat mukana vedessä= kivaa ( tein itse sitä monta viikkoa 4 lapsen kanssa)

- marjankeruuretki itsepoimintatilalle

- retki elänkauppaan/ eläintarhaan

- leikkipuistoon koko lauma ja luet kirjaa samalla hiekkalaation äärellä



tsemppiä!

oli äidin kannalta tavoitteellista tai hyödyllistä toimintaa? Tätä kai ap tässä tavoitteli, ei niinkään kivaa ajankulua lapsille, etenkään kun näiden toimintojen aikana ei todellakaan itse voi tehdä mitään ns. hyödyllistä tai kiinnostavaa, jos nyt lukemista ei lasketa.

Tosiaan retket lasten kanssa kyllä sujuvat toki, mutta kuten tuossa jo kommentoitiinkin kaipailen (kaiketi turhaan) sellaista rauhaa että saan ajatella, rauhassa pohtia, tehdä vaikkapa jonkun vaatteen itselleni päiväsaikaan. Yöllä mielellään nukkuisin =D. Olen yrittänyt esim. juuri ompelemesta, ompelin pieleen kun tuli niin monta keskeytystä.

ei tuollaisesta tule kuin paha mieli, jos yrittää keskittyä omiin juttuihin tuollaisen katraan kanssa! Nimim kokemusta on.

Mulla on vain yksi lapsi ja sekin pienempi, mutta samaa ongelmaa kuin ap:lla. Osittain syynä on varmaan vielä ekasta vuodesta jäänyt kyvyttömyys keskittyä, kun lapsi heräili ihan koko ajan eikä viihtynyt yksin yhtään.



Nyt tekisi mieli alkaa tekemään jotain keskittymistäkin vaativaa, mutta ei meinaa osata. Ja aina kun tekee suunnitelman, lapsi tai itse sairastuu tai tulee jotain muuta vastaavaa.



Hyviä vinkkejä otetaan vastaan, miten kykenisi tekemään pitkäjänteistä hommaa, kun keskeytyksiä tulee usein ja usein menee monta päivää, ettei aikatauluaan voinutkaan noudattaa.

Jos haluaa tehdä jotain keskittyneesti, on se pois jostain muusta, vaikka pystyisikin keskittymään. Minusta on jo hyvin, että ehtii olla lasten kanssa ja tehdä kotityöt - kaikki sen yli melkein vaatii luopumista jostain edellämainitusta.



Itse vain pilkon jonkun projektin tarpeeksi moneen osaan ja teen/kehittelen projektia joinain pieninä hetkinä päivän aikana, hetken kerrallaan ja sitten keskittyneemmin illalla. Iltaisin teen kaikki harkintaa vaativat työvaiheet, päivähärdellissä sitten vain "suoritan". Esim. ommeltaessa mietin moneen kertaan mitä olen tekemässä ja mitkä ovat onnistumisen kannalta ne kriittisimmät kohdat ja mahdolliset virhemahdollisuudet. Siten on jäänyt moni virhe tekemättä, vaikka ei olisikaan ihan rauhallinen toimintaympäristö.

Mitkä ovat ne suuret projektit joita haluat keskittyneesti tehdä? Ongelmia voi tehdä, jos niitä ei oikeasti ole.

Relaa vähän!

ja keskittymisen tarvetta. Jotkut vain läimivät kaikenkarvaiset valokuvaotoksensa kansioihin, toiset taas säätävät kuvia Photoshopissa, miettivät lay-outia ja ties mitä. Asioita voi tehdä niin monella tasolla.



Minäkin mielelläni keskittyisin asioihin kaikessa rauhassa ja tekisin hyvää, harkittua jälkeä. Nyt siihen alkaa jo olla mahdollisuuksia, monta vuotta menikin siinä että piti yrittää hyödyntää pieniä rauhattomia hetkiä ja niistä koota jotain suurempaa. Ja tosiaan, iltaisin kun teki miettimistyön ja eteni verkkaisesti mutta varmasti, jotain saikin aikaan. Mutta turhauttavaahan se on, kun haluaisi tehdä ja on siihen draivia, mutta ei aikaa ja tilaisuutta.



17

Olen nyt töissä ja lapset päiväkodissa ja jotenkin arki imee kaikki voimat. Arki-illat ja viikonloput menevät muutenkin aika tasan ruuanlaiton, kaupassakäynnin, lasten harrastusten, siivouksen jne. kanssa ja kaikki se edes pieni muu aika tuntuu lasten mielestä olevan sitä aikaa, jolloin äidin pitää olla "aina käytettävissä", joten joskus tuntuu että juuri valokuvien plaraus ei ikinä edisty, nappeja ei koskaan ehdi ompelemaan, kesäkukat jäivät pariin ruukkuun kun muuta ei ehtinyt ja ah niin monet kodin/pihan projektit odottavat edelleen parempaa ajankohtaa.



Toki voisin iltaisin touhuta kun lapset menevät nukkumaan, mutta olen silloin aivan liian väsynyt itsekin. Pikku Kakkosen aikaan tsekkailen sähköpostia tai laitan ruokaa...



No, ehkä sitten joskus.