Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriö
02.02.2023 |
Onko apteekista saatavilla mitään lääkettä ilman reseptiä, mikä auttaisi paniikkihäiriön? Pitäisi selvitä yhdestä sosiaalisesta tilanteesta, enkä tiedä miten siitä selviäisin. Minulla on lähete psykologille mutta tähän hätään tarvitsisin nyt heti apua.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syö vitamiineja ja varsinkin rautaa. (ainakin)
Kerro millaisesta tilanteesta on kyse?
Minulle on varattu aika kauneushoitoihin, en haluaisi mennä, koska sosiaaliset tilanteet ovat minulle todella vaikeita. Pelkään paniikkikohtausta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on varattu aika kauneushoitoihin, en haluaisi mennä, koska sosiaaliset tilanteet ovat minulle todella vaikeita. Pelkään paniikkikohtausta.
Ap
Ei se ole maailmanloppu vaikka sulle tulisi paniikkikohtaus siellä. Jos tulee, niin sano, että sulle tuli vähän huono olo. Tai jos uskallat niin voit sanoa että sulle iski paniikkikohtaus jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on varattu aika kauneushoitoihin, en haluaisi mennä, koska sosiaaliset tilanteet ovat minulle todella vaikeita. Pelkään paniikkikohtausta.
Ap
Saat panikoida, saat tuntea, et pysty kontrolloimaan sitä. Ei se haittaa. Se on inhimillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä minun tilanne on itselleni hankala kärsin paniikkihäiriön, sosiaalisten tilanteiden jännityksen lisäksi pakkoajatuksista, saan paniikkikohtauksen pelkästään jo siitä, kun pelkään, että saanko jotain tyhmiä ajatuksia. Tosiaan olen käynyt lääkärissä työterveyshuollossa, hän ei määrännyt lääkitystä vaan aloitan parin viikon sisällä psykologi käynnit. Toivon, että saisin siitä jotain apua tähän tilanteeseen.
Ap. Moniongelmainen, joka toivoo joskus pääsevänsä näistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko tästä sulle apua? https://www.apteekkituotteet.fi/Sedonium
Taidan kokeilla näitä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tämä minun tilanne on itselleni hankala kärsin paniikkihäiriön, sosiaalisten tilanteiden jännityksen lisäksi pakkoajatuksista, saan paniikkikohtauksen pelkästään jo siitä, kun pelkään, että saanko jotain tyhmiä ajatuksia. Tosiaan olen käynyt lääkärissä työterveyshuollossa, hän ei määrännyt lääkitystä vaan aloitan parin viikon sisällä psykologi käynnit. Toivon, että saisin siitä jotain apua tähän tilanteeseen.
Ap. Moniongelmainen, joka toivoo joskus pääsevänsä näistä eroon.
Älä huoli, vaikka nyt tuntuu ikävältä, siihen on paljon työkaluja, joilla olosi helpottuu ajan myötä. Kun tulet enemmän tietoiseksi kaikesta mitä pääsi sisällä tapahtuu ja miten reagoit ja miten koko systeemi toimii, niin löytyy mahdollisuuksia vaikuttaa ja parantaa niitä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
L-teaniinia tai vahvaa kamomillateetä suosittelisin ennemmin. Minulle tuli aika härö olo valeriaanasta - itselääkitsin sillä myös paniikkiaikoina.
Olen sairastanut vaihtelevia paniikkioireita viimeiset 10 vuotta. Ensimmäiset kohtaukset tulivat jo noin 20 vuotta sitten, ja joitain episodeja oli 15 vuotta sitten. Lopulta vuonna 2013 menetin työkykyni ja jouduin turvautumaan normaaleihin paniikkioirelääkityksiin, escitalopram ja betasalpaajat. Niillä ja parin kuukauden sairauslomalla sain työkykyni takaisin, mutta olihan se olo vähän turta kaiken aikaa sen jälkeen. Olin kuitenkin onnellinen, että kohtaukset poistuivat ja pystyin elämään tavallista arkea, kohtaukset eivät enää määränneet mitä kykenin tekemään.
Olin ensimmäisen kerran lääkityksellä vuoden, sen jälkeen neljä vuotta ilman lääkkeitä meni aivan hyvin, kunnes kohtaukset taas alkoivat. Söin seuraavaksi lääkkeitä 2,5 vuotta. Paino nousi 20 kiloa. Oli pakko lopettaa lääkitys pikku hiljaa, että sain painon putoamaan takaisin vanhoihin lukemiin. Vieroitusoireet oli kamalat, ne kestää yleensä parin viikon ajan. Nyt olen taas ollut 1,5 vuotta ilman lääkitystä.
Eniten vituttaa se, että kokee, ettei tästä parane koskaan kokonaan. En tiedä mistä olen tämän sairauden perinyt ja mikä sen aina laukaisee. Tuntuu, että sitä on todella vaikeaa kontrolloida tai ennakoida. Tsemppiä kohtalotovereille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut vaihtelevia paniikkioireita viimeiset 10 vuotta. Ensimmäiset kohtaukset tulivat jo noin 20 vuotta sitten, ja joitain episodeja oli 15 vuotta sitten. Lopulta vuonna 2013 menetin työkykyni ja jouduin turvautumaan normaaleihin paniikkioirelääkityksiin, escitalopram ja betasalpaajat. Niillä ja parin kuukauden sairauslomalla sain työkykyni takaisin, mutta olihan se olo vähän turta kaiken aikaa sen jälkeen. Olin kuitenkin onnellinen, että kohtaukset poistuivat ja pystyin elämään tavallista arkea, kohtaukset eivät enää määränneet mitä kykenin tekemään.
Olin ensimmäisen kerran lääkityksellä vuoden, sen jälkeen neljä vuotta ilman lääkkeitä meni aivan hyvin, kunnes kohtaukset taas alkoivat. Söin seuraavaksi lääkkeitä 2,5 vuotta. Paino nousi 20 kiloa. Oli pakko lopettaa lääkitys pikku hiljaa, että sain painon putoamaan takaisin vanhoihin lukemiin. Vieroitusoireet oli kamalat, ne kestää yleensä parin viikon ajan. Nyt olen taas ollut 1,5 vuotta ilman lääkitystä.
Eniten vituttaa se, että kokee, ettei tästä parane koskaan kokonaan. En tiedä mistä olen tämän sairauden perinyt ja mikä sen aina laukaisee. Tuntuu, että sitä on todella vaikeaa kontrolloida tai ennakoida. Tsemppiä kohtalotovereille!
Jep se on jännä, minullakin on ollut seesteistä, mutta jotenkin yhä välttelee ajattelemasta sellaisia asioita, jotka voisivat triggeröidä kohtauksen. En tiedä, miten sen voisi käydä jotenkin läpi päästäkseen siitä eroon, menettämättä mielenterveyttään.
Kaikkein parasta on jos voisit vaan ajatella, että tulee jos on tullakseen. Paniikkikohtaus ei ole vaarallinen eikä sen tulemista tarvitse estää. Ja jos se tulee, toteat vain että jaha taas tällaista, mutta menee kohta ohi eikä mitään todellista hätää ole. Voit myös kokeilla keskittyä ympäristön ääniin, tuoksuihin ja esineisiin, ts kiinnittää huomiosi muualle niin menee nopeammin ohi
Tauriinia kannattaa kokeilla. Sillä voi olla rauhoittava vaikutus.
Ei luultavasti myydä apteekissa vaan luontaistuotekaupoissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut vaihtelevia paniikkioireita viimeiset 10 vuotta. Ensimmäiset kohtaukset tulivat jo noin 20 vuotta sitten, ja joitain episodeja oli 15 vuotta sitten. Lopulta vuonna 2013 menetin työkykyni ja jouduin turvautumaan normaaleihin paniikkioirelääkityksiin, escitalopram ja betasalpaajat. Niillä ja parin kuukauden sairauslomalla sain työkykyni takaisin, mutta olihan se olo vähän turta kaiken aikaa sen jälkeen. Olin kuitenkin onnellinen, että kohtaukset poistuivat ja pystyin elämään tavallista arkea, kohtaukset eivät enää määränneet mitä kykenin tekemään.
Olin ensimmäisen kerran lääkityksellä vuoden, sen jälkeen neljä vuotta ilman lääkkeitä meni aivan hyvin, kunnes kohtaukset taas alkoivat. Söin seuraavaksi lääkkeitä 2,5 vuotta. Paino nousi 20 kiloa. Oli pakko lopettaa lääkitys pikku hiljaa, että sain painon putoamaan takaisin vanhoihin lukemiin. Vieroitusoireet oli kamalat, ne kestää yleensä parin viikon ajan. Nyt olen taas ollut 1,5 vuotta ilman lääkitystä.
Eniten vituttaa se, että kokee, ettei tästä parane koskaan kokonaan. En tiedä mistä olen tämän sairauden perinyt ja mikä sen aina laukaisee. Tuntuu, että sitä on todella vaikeaa kontrolloida tai ennakoida. Tsemppiä kohtalotovereille!
Kiitos, kun jaoit tarinani
Minulla on ollut näin jälkeenpäin ajateltuna pakkotoimintoja/ajatuksia koko elämäni ajan. Paniikkihäiriö kohtauksia aloin saada enemmän siskoni kuoleman jälkeen. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa on ollut kanssa nuoresta lähtien, minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, samoin ammattikoulussa/lukiossa. Vasta jatko-opintojen aikaan sain olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein parasta on jos voisit vaan ajatella, että tulee jos on tullakseen. Paniikkikohtaus ei ole vaarallinen eikä sen tulemista tarvitse estää. Ja jos se tulee, toteat vain että jaha taas tällaista, mutta menee kohta ohi eikä mitään todellista hätää ole. Voit myös kokeilla keskittyä ympäristön ääniin, tuoksuihin ja esineisiin, ts kiinnittää huomiosi muualle niin menee nopeammin ohi
Mutta ympäristö ikään kuin etääntyy eikä tunnu todelliselta. Sikäli totta, että jokin asia tai aihe, mihin voi keskittyä ohjaa ajatukset muualle. Minulle se oli tunne, rakkaus, mutta jokin muu voisi olla parempi. Yhdessä vaiheessa hoin lorua Dyynistä fear is the mindkiller, mutta se ei toiminut kyllä lainkaan.
-ohis
Nostan kerran, jos joku osaisi auttaa
Ap