Olen asiakaspalvelussa työssä, tuntuu, että rakastan työtäni ja kuuntelen kaikkien murheet ja selvitän mahdollisuudet...
...ja todella teen kaikkeni, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Juttelen, lohdutan ja autan.
Yksityinen minä: omissa oloissani viihtyvä, vetäytyvä ja melankolinen.
Muita samanlaisia?!
Kommentit (6)
Ja viellä jaksat tällä paasata? Miksi et nauti arki illasta muulla tavoin kun netissä? Missä perhe,hyvät ystävät on?
Asiakaspalvelutyössä muuttuu ihmisvihaajaksi
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihminen ei kaikkia voi auttaa. Joillekin väärä apu voi olla painajainen. Toivottavasti se on kuitenkin vapaaehtoista. Jokainen valitsee sieltä avun, mistä toivoo.
= väärin autettu
Vierailija kirjoitti:
Ja viellä jaksat tällä paasata? Miksi et nauti arki illasta muulla tavoin kun netissä? Missä perhe,hyvät ystävät on?
Kerron. Perhe on yhtä kuin mies ja joaikuiset lapset. Mies on laittamassa iltapalaa. Parhaan ystäväni kanssa lenkkitreffit viikonloppuna. Muuta sosiaalista en kaipaa. Netissä olen aika paljon, tykkään siitä. ap
Mä olen puhelinaspa, en mitenkään rakasta työtäni. Auttaminen on kyllä verissä, mutta taidan syksyllä palata vanhaan työhöni ja jättää neuvomisen muille. Koko päivän puhuminen ja toisten vakuuttaminen on yllättävän raskasta. Luonteeltani olen tosi introvertti ja mieluiten omassa rauhassa. Parempi poistua ennen kuin tosiaan muuttuu ihmisvihaajaksi.
Yksi ihminen ei kaikkia voi auttaa. Joillekin väärä apu voi olla painajainen. Toivottavasti se on kuitenkin vapaaehtoista. Jokainen valitsee sieltä avun, mistä toivoo.