Mitä teet ettei lapsestasikin tule köyhä?

ei todennäköisesti heitä kovin vakavasti sossun luukulla otettaisi. Ja tämän samantasoisen köyhyyden pyrimme varmistamaan tekemällä jo tässä vaiheessa sijoituksia lastemme nimiin ja kartuttamaan heille varallisuutta. Toki koetamme ohjata heitä hankkimaan kunnollisen koulutuksen ja pyrkimään etsiytymään työelämään sellaiseen asemaan että tulotaso on kohtuullinen.



Kaikki toki on loppujen lopuksi lapsista itsestään kiinni, omaisuuden saa tuhlattua melko helposti, työelämästä on helppo jättäytyä sivuun ja kaikella lailla muutenkin passivoitua, mutta todellakin kasvatuksella pyrimme tähän vaikuttamaan siinä määrin kuin se on mahdollista.

ja havittelemaan sitä hinnalla millä hyvänsä

Voisi sanoa, että tuollaista näköalan laajuutta opetan kuin tuossa artikkelissa mainittiin. Lapsista voi tulla isona lähes mitä tahansa. Monissa asioissa voi olla huippu, jos vain paneutuu asiaan ja treenaa. Kokeilemme mm. erilaisia harrastuksia ja kiertelemme nähtävyyksiä, luemme tiedelehtiä, tutkimme asioita itse. Meillä on aina jokin projekti menossa. :) Yleensä työ kuin työ on mahdollista hallita oppimalla ja harjoittelemalla. Se on sellaista uskon valamista itseensä. Toki koulutuksen arvostaminen liittyy tähän, mutta en vaadi lapsiani välttämättä menemään edes lukioon, kunhan on palava innostus johonkin muuhun asiaan sitten olemassa.



Toinen asia on, että korostan miten viina (kuten muut päihteet) voi pilata kokonaisen perheen elämän. Olen itse ponnistanut sellaisesta ympäristöstä kohtuullisen menestyksekkääseen elämään. En halua kenenkään joutuvan samaan tilanteeseen, jos suinkin voin vaikuttaa asiaan.

Hyvä kun selviät omasta arkielämästä päivä kerrallaan. Eivät mitään välitä lapsiensa tulevaisuudesta, kunhan saavat sysättyä maailmaan.



Rikkaammat taas joutuvat miettimään, miten järjestellä asiat, jotta omaisuus siirtyy lapsille. Ja että lapsi kykenee sitä hoitamaan. On pakko tehdä jotain sille asialle.

ei todennäköisesti heitä kovin vakavasti sossun luukulla otettaisi. Ja tämän samantasoisen köyhyyden pyrimme varmistamaan tekemällä jo tässä vaiheessa sijoituksia lastemme nimiin ja kartuttamaan heille varallisuutta. Toki koetamme ohjata heitä hankkimaan kunnollisen koulutuksen ja pyrkimään etsiytymään työelämään sellaiseen asemaan että tulotaso on kohtuullinen.

Kaikki toki on loppujen lopuksi lapsista itsestään kiinni, omaisuuden saa tuhlattua melko helposti, työelämästä on helppo jättäytyä sivuun ja kaikella lailla muutenkin passivoitua, mutta todellakin kasvatuksella pyrimme tähän vaikuttamaan siinä määrin kuin se on mahdollista.

olenkohan jotenkin itsekäs, kun en aio perustaa mitään rahastoja omille lapsilleni. tahdon että he tekevät töitä ja oppivat rahan arvon. ei kuukauden kesätyö 15-vuotiasta loppuun polta..

taloudellisesti helpon nuoruuden sijasta tahdon antaa heille tunteen siitä, että he pärjäävät ilman äidin pulskahkoa palkkapussia - ihan itse!

t. duunarien akateeminen lapsi

Hyvän koulutuksen hankkiminen ja tekemisen meiningin korostaminen ei ole sama asia kuin pyrkimys rikastua nopeasti ja paljon.



Tulen köyhästä perheestä, jossa on opetettu, että koulutus kannattaa, ja töitä pitää tehdä. Toisten velkojen takaaminen ja avioero vei perheemme surkeuteen 80-luvulla.



Köyhä nuoruus on opettanut, ettei materiaa kannata arvostaa. Ei sillä saa onnea.



Mutta jatkuva selviytymistaistelu rassaa miestä ja naista. Elämän pitäisi olla sen verran mukavaa, että voi kulkea suht kivoissa vaatteissa, syödä terveellistä ja monipuolista ruokaa, joskus jopa ravintolassa, harrastaa mieleisiä asioita, tilata sanomalehden kotiin, maksaa tv-maksun, ja lomailla jopa joskus vaikka ulkomailla.



Monet pitävät tällaisia asioita itsestäänselvinä. Minä en, vaikka minulla onkin näihin nykyään mahdollisuus.

puhun raha-asioista kotona.



ensimmäiseksi yritän saada lapset hoksaamaan, että kannattaa ottaa tuottavaa velkaa enemmin kuin tuottamatonta. Tavallinen tarina: kaikki laitetaan kiinni unelmien omakotitaloon ja mitään muuta ei enää pystykään.



Me ostettiin nousevalta alueelta vanha ja pieni, mutta hyväkuntoinen. Ensin rempattiin hartiapankilla, sitten myöhemmmin vähän laajennettiin taas hartiapankilla. Siitä on laina maksettu viiden vuoden kuluttua. Viereen nousi kauppakeskus, joka kohotti alueen arvoa vielä entisestään. olemme maksaneet talosta yhden neljäsosan sen nykyisestä arvosta.



Mutta juuri äsken otimme lisää velkaa ja ostimme sijoitusasunnon. Seuraavan kolmen vuoden aikana ostamme myös toisen. Ja ehkä lopulta niitä on meillä aika monta.



olen nyt 27, mieheni 30v. Lapsia kaksi, mutta valmis tutkinto yliopistosta, mutta en ole tehnyt töitä vielä kun hoidan lapsia pitkään kotona, mies pienipalkkainen metallimies.



Ai niin, on meillä lapsille rahastotkin. Mutta mitään eläkerahastoja ei itselle oteta todellakaan. En luota niihin. Jos mun töihin menon jälkeen alkaa jäädä enemmän löysää rahaa, teen suoria sijoituksia.

ensinnäkin yrittämällä turvata lapselle tasapainoinen kasvuympäristö ja turvallinen kiintymyssuhde. LApsi aloitti päiväkodissa "vasta" kolmivuotiaana, ettei altistu liian nuorena liiallisille virikkeille ja siten kehitä itselleen epäsuotuisaa stressivastetta - nimittäin joidenkin sosiaalipsykologien mielestä nimenomaan stressinsietokyky tulee tulevaisuudessa olemaan yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka erottelevat ihmisten kykyä opiskella ja pärjätä muutenkin (työ)elämässä.



Sen lisäksi ruokin lasta terveellisellä ruoalla ja opetan kohtuullisuutta ja terveitä elämäntapoja, jotta lapsella olisi myös fysiologisesti mahdollisuus osallistuvaan ja aktiiviseen elämään.



Sen lisäksi opetetaan tietysti koulutuksen merkitystä sekä taloustaitoja.

sille lapsellesi, että ei ole hyväksi!

ensinnäkin yrittämällä turvata lapselle tasapainoinen kasvuympäristö ja turvallinen kiintymyssuhde. LApsi aloitti päiväkodissa "vasta" kolmivuotiaana, ettei altistu liian nuorena liiallisille virikkeille ja siten kehitä itselleen epäsuotuisaa stressivastetta - nimittäin joidenkin sosiaalipsykologien mielestä nimenomaan stressinsietokyky tulee tulevaisuudessa olemaan yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka erottelevat ihmisten kykyä opiskella ja pärjätä muutenkin (työ)elämässä.

Sen lisäksi ruokin lasta terveellisellä ruoalla ja opetan kohtuullisuutta ja terveitä elämäntapoja, jotta lapsella olisi myös fysiologisesti mahdollisuus osallistuvaan ja aktiiviseen elämään.

Sen lisäksi opetetaan tietysti koulutuksen merkitystä sekä taloustaitoja.

ensinnäkin yrittämällä turvata lapselle tasapainoinen kasvuympäristö ja turvallinen kiintymyssuhde. LApsi aloitti päiväkodissa "vasta" kolmivuotiaana, ettei altistu liian nuorena liiallisille virikkeille ja siten kehitä itselleen epäsuotuisaa stressivastetta - nimittäin joidenkin sosiaalipsykologien mielestä nimenomaan stressinsietokyky tulee tulevaisuudessa olemaan yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka erottelevat ihmisten kykyä opiskella ja pärjätä muutenkin (työ)elämässä. Sen lisäksi ruokin lasta terveellisellä ruoalla ja opetan kohtuullisuutta ja terveitä elämäntapoja, jotta lapsella olisi myös fysiologisesti mahdollisuus osallistuvaan ja aktiiviseen elämään. Sen lisäksi opetetaan tietysti koulutuksen merkitystä sekä taloustaitoja.

ja minulla ei ole ollenkaan stressinsietokykyä.

Mieheni taas on, ja hänellä taas on mitä parhain stressinsietokyky. Että asiat voivat mennä myös ihan päinvastoin mitä olit suunnitellut.

perimä kuin ympäristötekijät. Joillekin voi kotikin olla paikka, missä joutuu elämään liian virikkeisessä (äiti vaikka arvaamaton) ympäristössä, mutta usein päiväkoti on kyllä se paikka, missä lapsi joutuu "ylivirikkeistettyyn" tilaan. Tietyn temperamentin lapset eivät tästä "mene pilalle", mutta jotkut herkemmin reagoivat lapset voivat ylikuormittua, mikä vaikuttaa stressivasteen kehittymiseen.