Kommentoiko isänne vartaloanne kun olitte lapsia/teini-ikäsiä?
Kommentit (69)
Ei ikinä. Se varmasti onkin osasyy, että mulla on hyvä itsetuntoja omanarvontunto.
Ei koskaan. Mulla oli kyllä teininä anoreksia, että ei se kommentoimattomuus mua siltä säästänyt.
Lapseni kommentoivat minun vartaloani
Isäni ei kommentoinut. Meillä äiti ja isoäiti kommentoivat.
Ei, mutta haukkui älyäni kyllä koska en osannut matikkaa. En vain ollut kiinnostunut matikasta, piirsin mieluummin.
Ei ikinä ole onneksi. Omat lapseni haukkui minua vuosia läskiksi. Nyt he on lihavia ja minä hoikka, muistutan koko ajan heidän isoista mahoistaan ja miten pitäisi mennä edes kävelylle sekä syödä terveellisemmin.
Ei koskaan. Kukaan läheinen ei ikinä kommentoinut mitään.
Ei ikinä, äiti hoiti sen puolen. Eikä positiivisesti.
Haukkui kyllä muuten ulkonäköäni. En ikinä haukkuisi jotain oman lapseni ulkonäköpiirrettä. Se oli kyllä viimeinen asia joka vahvisti sen, etten pysty rakastamaan isääni. Ilkeydelläkin on rajansa.
Kyllä. Sain kuulla olevani rakenteeltani "tukeva", romuluinen, iso... ikinä ei sanonut suoraan pitäneensä minua lihavana, mutta kaikki synonyymit olivat käytössä. Minulla oli teininä akne eikä kovinkaan kauniit kasvonpiirteet muutenkaan - ja sain kuulla myös että naamani on kuin einespitsa, petolinnun perse ynnä muuta. Näitä riittää. Paskin ja paras heitto taitaa olla kun isä kutsui linnunpelättimeksi.
Tarviiko edes kertoa, miten tuo vaikutti? :(
Ei sanallakaan. Mutta saattoi joskus kommentoida ikävästi ihmisistä, jotka omaavat saman silmiinpistävän kasvonpiirteen kuin minä. Ehkä ei nähnyt minussa sitä samaa piirrettä sitten. Vaikea uskoa isästäni, että olisi halunnut piilovittuilla omalle lapselleen. On vain jäänyt mieleen.
Kyllä ja kommentoi edelleen samoin muita elämäntapojani. Olen siis lihava ja tupakoin. Tiedän ettei ole terveellistä ihan ilman kommentointiakin.
Tämän takia häpeän itseäni ja koen itseni huonommaksi kuin muut. Olen ehkä masentunutkin. Ei ole voimia tehdä asialle mitään.
Ensiksi tuli mieleen, että ei kommentoinut, mutta sitten muistui mieleeni, että sanoi minun näyttävän mallilta, että pärjäisin Miss Suomi kilpailussa.
Äiti sen sijaan kommentoi useinkin, että täytyisi käyttäytyä naisellisemmin, pukeutua tyylikkäämmin ja meikata.
Isällä oli melkoinen laite, miksi minulle ei tullut samanlaista?
Ei vaikuttanut mitenkään. Olin edelleen vilkas poikatyttö , joka ei piitannut muodista eikä meikeistä, vaan enemmän menoista ja seikkailuista. Olin tarvittaessa suustani kova, joten osasin pitää puoleni. Huolehdin myös turvallisuudestani ja terveydestäni. En esim juonut enkä polttanut.
17.
olisi pitänyt aloitukseen laittaa isäpuolenne, niin vastaukset olisivat erilaisia kun hanuri-kommentteja satelee
Up