Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on kasvaa monilapsisessa perheessä?
28.01.2023 |
Itselläni on pieni vauva (toinen lapsi) ja olen instassa seurannut yhtä äitiä, jolla on 9 lasta ja toista, jolla 13. Mietin perheen sisäistä dynamiikkaa ja vanhempien lasten asemaa, kun uusia vauvoja tulee. Onko tosiaan niin, että vanhemmat lapset ovat aidosti innoissaan uusista pikkusisaruksista, niin kuin nämä naiset antaa ymmärtää? Vai onko esim. niin, että vanhemmat lapset saa äidiltä huomiota kun on kiinnostuneita vauvasta?
Kahden lapsen äidille näin monilapsiset perheet näyttäytyy jonkinlaisina kasvatuslaitoksina. Siis ei kai vanhemmilla oikeasti voi olla juuri aikaa lapsilleen, esim. jutella kahden kesken, kun niitä on niin monta? Kuinka hyvin vanhemmat edes tuntevat lapsensa ja tietää mitä lapsilleen kuuluu?
Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia monilapsisissa perheissä kasvaneilta. Varmaan sisaruksista on myös seuraa ja tukea, mutta saako vanhemmilta tarpeeksi huomiota?
Kommentit (10)
Lapsista tulee eri lailla sosiaalisia kuin vähälapsisessa perheessä kasvaneista. Joutuvat sisarusparvvessa sekä pitämään itse puoliaan ja ottamaan samalla sisarukset huomioon. Usein vanhemmat sisarukset toimivat kehityksen kirittäjinä, ja ollaan kateellisia nuorempien saamalle runsaammalle huomiolle. Usein joidenkin sisarusten kesken on pikku kinaa tai riitaa ja siinä onkin vanhemmille työtä selvitellä niitä oikeudenmukaisesti. Kyllä siinä vanhempilapsi suhteet säilyvät kunhan vanhemmat vaan muistavat jakaa aikansa niin ettei joku jää selvästi vähemmälle. SItähän aina joutuu puolustelemaan että vauva tarvitsee huomiota kun hän ei itse vielä paljoa osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tärkeä kysymys, vaikka aloittaja ei vastauksia enää huomaisikaan. Kasvoin 8-lapsisessa perheessä, ja suurimmat syyt sille, etten saanut riittävää huomiota ja hoivaa, olivat:
- toisen vanhemman itsekkyys, lapset eivät kiinnostaneet häntä alkuunkaan, jätti lapset heitteille toisinaan; hänen käsityksen mukaan riitti, että lapset selvisivät hengissä aikuisiksi ja sitten saivat pärjätä/olla pärjäämättä miten vain
- toisen vanhemman mielenterveysongelmat. Hän huolehti lasten asioista jollain tapaa, mutta ei yksin ja sairaana tietenkään kyennyt kaikkeen.
Ripustauduin onnekseni herkästi perheen ulkopuolisiin aikuisiin. Sisaruksiltakin sain jotain hoivaa.
Moni meidän sisarusparvesta on sairastunut psyykkisesti varhaisaikuisuudessa tai jo teini-iässä. Olisi mukava kuulla, miten muissa suurperheissä kasvaneet voivat.
Lapset ovat arvokas ja hieno asia, ja siksi kiinnostaisi kuulla, monelleko lapselle täysipäistenja lapsia rakastavien vanhempien hoiva riittää.
Minulla on yksi kaveri tällaisesta perheestä ja ryhmätilanteessa kukaan muu ei saa suunvuoroa. Hänestä huomaa, että traumataustaa on: vain raivokkaasti päälle puhuen on saanut huomiota. Kahden kesken on mukava.
Olin lapsena salaa iloinen äidin keskenmenoista
Mietin näitä monilapsisia perheitä juuri kun omat 2 lastani olivat kipeinä samaan aikaan ja vaativat aivan valtavasti huomiota ja huolenpitoa. Ei meinannut edes kahdelle riittää kädet ja aika. Miten monilapsisissa perheissä selvitään, kun joku virus kaataa useamman lapsen samaan aikaan. En voi käsittää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä monilapsisia perheitä juuri kun omat 2 lastani olivat kipeinä samaan aikaan ja vaativat aivan valtavasti huomiota ja huolenpitoa. Ei meinannut edes kahdelle riittää kädet ja aika. Miten monilapsisissa perheissä selvitään, kun joku virus kaataa useamman lapsen samaan aikaan. En voi käsittää..
Ne lapset on aika omatoimisia tuossa tilanteessa. Eli siis jos vaikka oksennustauti iskee, niin kykenevät itse tyhjäämään ämpärit yms. Kuumeessa sitten lääkkeet ja juotavat hoidetaan itse tai isommat sisarukset auttaa. Siis äiti antaa vaikka Buranan ja se kiikutetaan kipeälle. Meillä oltiin esim olkkarin lattialla patjalla ja näin äiti sai hoidettua kaikki kipeät yleensä kerralla.
Iso sisarusparvi oli oikein kiva. Vaatii tietysti omaa logistiikkaa ja lapsiltakin omatoimisuutta jos haluaa esim tietyn paidan päälleen. Mikään ei sano, että se mahtuu pesukoneeseen juuri sinä päivänä kun itse haluaa.
Olen itse vanhin ja meidän perheessä toiseksi vanhin on erityislapsi. Eli häneen meni äidin keskittyminen pitkälti. Muut saatiin huomiota myös, mutta ei samalla tavalla automaattisesti kuin toiseksi vanhin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä monilapsisia perheitä juuri kun omat 2 lastani olivat kipeinä samaan aikaan ja vaativat aivan valtavasti huomiota ja huolenpitoa. Ei meinannut edes kahdelle riittää kädet ja aika. Miten monilapsisissa perheissä selvitään, kun joku virus kaataa useamman lapsen samaan aikaan. En voi käsittää..
Ne lapset on aika omatoimisia tuossa tilanteessa. Eli siis jos vaikka oksennustauti iskee, niin kykenevät itse tyhjäämään ämpärit yms. Kuumeessa sitten lääkkeet ja juotavat hoidetaan itse tai isommat sisarukset auttaa. Siis äiti antaa vaikka Buranan ja se kiikutetaan kipeälle. Meillä oltiin esim olkkarin lattialla patjalla ja näin äiti sai hoidettua kaikki kipeät yleensä kerralla.
Iso sisarusparvi oli oikein kiva. Vaatii tietysti omaa logistiikkaa ja lapsiltakin omatoimisuutta jos haluaa esim tietyn paidan päälleen. Mikään ei sano, että se mahtuu pesukoneeseen juu
Lapset saa olla aika isoja tuossa jo. Alle 3 veet kyllä oksentelee ihan mihin sattuu. Ja auta armias jos perheessä erityislapsia, katkenneita luita, joku joutuu vaikka leikkaukseen.. miten sellaisesta selviää huh huh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut aika paljon suurperheitä, koska olen kotoisin tietynlaiselta seudulta. Ainakin minun lapsuudessani suurperheissä oli melko vanhanaikaiset sukupuoliroolit, ja huomasin että jotenkin kummassa niissä perheissä, joissa pari-kolme vanhinta olivat tyttöjä, saattoi lapsiluku olla jopa 15, mutta jos sarja alkoi kolmella pojalla, jäi lapsiluku kuuteen tai seitsemään ja ikäerotkin olivat isompia.
En ollut kauhean yllättynyt, kun luin että perheen vanhin lapsi on sisaruksiinsa nähden monissa asioissa vahvempi roolimalli kuin vanhemmat. Joten varmasti perhe muotoutuu aika erilaiseksi sen mukaan, pyörittävätkö pari vanhinta lasta ruokahuoltoa jo alakoulun lopulla vai pitääkö heitä etsiskellä iltaisin metsistä seikkailemasta laittomien kulkupelien parista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä monilapsisia perheitä juuri kun omat 2 lastani olivat kipeinä samaan aikaan ja vaativat aivan valtavasti huomiota ja huolenpitoa. Ei meinannut edes kahdelle riittää kädet ja aika. Miten monilapsisissa perheissä selvitään, kun joku virus kaataa useamman lapsen samaan aikaan. En voi käsittää..
Ne lapset on aika omatoimisia tuossa tilanteessa. Eli siis jos vaikka oksennustauti iskee, niin kykenevät itse tyhjäämään ämpärit yms. Kuumeessa sitten lääkkeet ja juotavat hoidetaan itse tai isommat sisarukset auttaa. Siis äiti antaa vaikka Buranan ja se kiikutetaan kipeälle. Meillä oltiin esim olkkarin lattialla patjalla ja näin äiti sai hoidettua kaikki kipeät yleensä kerralla.
Iso sisarusparvi oli oikein kiva. Vaatii tietysti omaa logistiikkaa ja lapsiltakin omatoimisuutta jos haluaa esim tietyn paidan päälleen. Mikään ei sano, että se mahtuu pesukoneeseen juu
Ihana kuulla, että teillä homma toimi!
Olen nelilapsisen perheen kolmanneksi vanhin ja voin sanoa ertä sain kasvaa täysin ilman kenenkään kiinnostusta.
Pikkusiskooni äiti sittwn taas takertui hysteerisesti.