Millaisia pakko-oireita teillä on (OCD)?
Kiinnostaisi tietää. Sain itse diagnoosin vasta yli kymmenen vuotta traumaattisen tapahtuman jälkeen. Pelkään esim. saavani jotain sukkiini vieraan kodin lattioilta, huuhtelen puhtaita asioita vedellä, koska pelkään maistavani tiskiainetta, katson ylimmässä kerroksessa aina alas ja mietin joka kerta että mitä jos vahingossa putoan alas tai tahallani, pelkään myös sairauksia ja etenkin raskautta, otan valokuvia näppylöistä ihollani ja etsin merkkejä merkkejä luteista silmilläni joka paikasta.
Onhan näitä.
Kommentit (34)
Lääkkeet ei paranna.
Norjan Bergenissä on kehitetty intensiiviterapia, jolla saatu hyviä tuloksia. Iso osa pääsi täysin oireettomaksi. Ei vielä ole Suomessa.
Oireina loputonta putsausta ja pesemistä, likaisuuden pelkoa, lian leviämisen pelkoa. Ei voi koskea ovenkahvaan paljain käsin yms. Vaate voi tuhoutua, jos hipaisen sillä hissin seinää. Rasittavaa ja aikaa vievää.
Onko kukaan keksinyt mitään helpottavia kikkoja?
Kun olen lähdössä kodistani töihin tai vaikka kauppaan, tarkistan muutamaan kertaan, että sähköhella ja kahvinkeitin ovat varmasti pois päältä ja vesihana on varmasti suljettu.
Mun täytyy pitää tavarat tietyssä järjestyksessä. Kai sekin jonkinlainen pakko-oire on.
Pakkoajatuksia. Häiritseviä, sairaita ajatuksia.
Onko nuo nyt muka pakko-oireita. Kaikkihan vähän pelkää sairauksia ja hyvähän se on tarkistaa hellat yms pariin kertaan. Eri asia on jos jää tuntikausiksi tarkistamaan hellan nappeja. Sanoisin, että kaikkea ei tarvitse diagnosoida. Ihan normaalia vaihtelua ihmisten välillä. Osa on varovaisempia ja osa hällä väliä tyyppejä. Molempia tarvitaan.
Oli paha joskus nuorena, hellaa piti tarkistaa ja tarkistaa monta kymmentä minuuttia menin aina uudestaan ja uudestaan katsomaan että on varmasti pois päältä ja se oli aikaavievää se lähteminen , joskus en päässyt lähtemään ollenkaan.
Vaiva on täysin unohtunut sen jälkeen kun muutin asuntoon jossa oli sellainen turva hella jonka levyt saa päälle ainoastaan kääntämällä ensin ajastimen päälle ja aina päällä ollessaan ajastin tikittää. Kuulen kyllä jos hella on päällä ja kun on hiljaista niin ei ole, siihen loppui se ocd. Nyt saatan vilkaista lähtiessä mutta en läheskään aina muista.
Kynttilöiden ja hellan tarkastus kaksi kertaa.
Joskus käsiä on pestävä moneen kertaan uudestaan eikä silti ole puhdasta. Stressi pahentaa oireita.
Onko kukaan keksinyt, mikä helpottaa?
Vierailija kirjoitti:
Kun olen lähdössä kodistani töihin tai vaikka kauppaan, tarkistan muutamaan kertaan, että sähköhella ja kahvinkeitin ovat varmasti pois päältä ja vesihana on varmasti suljettu.
Sama, plus tarkistan ulko-oven moneen kertaan. Ei yhtään helpota se, että kotiini on murtauduttu, olen joskus unohtanut kahvinkeittimen päälle ja hanankin. Onneksi hanasta meni vain kaappi pilalle, ja kahvinkeitin ei ollut sytyttänyt tulipaloa. Tarkistan kuin heikkopää näitä kun kodista lähden ulos.
Nämä on pelkoja, jotka tietyssä määrin on tervettä, mutta liiallisena haittaa elämää. Stressaantuneena näitä oireita on enemmän, joskus ei ollenkaan.
Lisäksi minulla on muitakin pelkoja. Mm. lähestyvä metro pelottaa (että hyppään sen alle) korkeat paikat pelottaa (että sekoan ja hyppään alas) veitset pelottaa (että sekoan ja puukotan jonkun).
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo nyt muka pakko-oireita. Kaikkihan vähän pelkää sairauksia ja hyvähän se on tarkistaa hellat yms pariin kertaan. Eri asia on jos jää tuntikausiksi tarkistamaan hellan nappeja. Sanoisin, että kaikkea ei tarvitse diagnosoida. Ihan normaalia vaihtelua ihmisten välillä. Osa on varovaisempia ja osa hällä väliä tyyppejä. Molempia tarvitaan.
Niin, se diagnosoidaan jos siitä on haittaa. Siihen voi sitten diagnoosin avulla saada terapiaa tai lääkkeitä. Mutta jos kokee, ettei ocd haittaa, niin ei diagnoosilla mitään tarvetta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo nyt muka pakko-oireita. Kaikkihan vähän pelkää sairauksia ja hyvähän se on tarkistaa hellat yms pariin kertaan. Eri asia on jos jää tuntikausiksi tarkistamaan hellan nappeja. Sanoisin, että kaikkea ei tarvitse diagnosoida. Ihan normaalia vaihtelua ihmisten välillä. Osa on varovaisempia ja osa hällä väliä tyyppejä. Molempia tarvitaan.
Niin, se diagnosoidaan jos siitä on haittaa. Siihen voi sitten diagnoosin avulla saada terapiaa tai lääkkeitä. Mutta jos kokee, ettei ocd haittaa, niin ei diagnoosilla mitään tarvetta ole.
Jos sä meet lääkäriin ja sanot, että mikä mulla on kun tarkastan hellan ja kahvinkeittimen kaksi kertaa, niin luuletko että saat diagnoosiksi OCD? Voin kertoa, että et saa. On hyvä tarkastaa hella pariin kertaan, ettei tule tulipaloa. On myös hyvä pestä kädet tosi hyvin, ettei tule tauteja. Tosin kunnon hengityssuojain suojaa varmemmin. Toki käsien pesua tarvitaan myös.
Diagnoosin voi saada, jos oireet täyttää kriteerit. Hoidon saanti on vaikeampaa. Tehoavaa joita ei oikein ole. Lääkkeet ei paranna. Norjassa on kehitetty uusi intensiiviterapia. Iso osa päässyt sillä kokonaan eroon oireista. Toivottavasti tulee pian käyttöön täällä.
Aika hankala sairaus.
Onko kellään läheistä, jolla ocd? Miten tuette? Miten itse jaksatte, kun oireet pahimmillaan?
En tiedä yhtään, onko nämä ocd:n merkkejä, niin osaisiko joku kertoa oman näkemyksensä? Olen siis alkanut huomaamaan tekeväni näitä asioita JATKUVASTI:
Hampaiden pesu, suihkussa käynti ja käsienpesu vie usein hirveästi aikaa, kun tuntuu ettei ikinä tule tarpeeksi puhdasta
Kävellessä ihan jatkuvasti joutuu katsomaan taaksepäin, ettei mitään tipu (usein n. 10 metrin välein)
Usein tuntuu, että vaate on jotenkin "väärällä" tavalla kosketuksissa ihoon, ja silloin joutuu muuttamaan asentoa tms
Saumat vaatteissa tuntuu järkyttäviltä ihoa vasten
Kun lataan puhelintani, niin laturi ei saa osua yhtään mihinkään muuhun esineeseen (pelkään tulipalon syttyvän)
Jos astun kynnykselle toisella jalalla, on pakko astua toisellakin tai muuten en fyysisesti pysty jatkamaan matkaa
(Olen huomannut muitakin, tässä yleisimmät)
Lääkehoitoa jos kaipaa niin esim. sertraliini isoilla annoksilla ja siihen kaveriksi tarvittaessa aripipratsoli. Mutta ensisijaisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia ja yleinen stressitason säätäminen elämässä.
Minulla on laskemista ja symmetrian tarvetta joilla estän milloin mitäkin epämääräistä pahaa tapahtumasta, mutta ei ole ollut haitaksi asti niin että päätyisin lääkäriin. Hoidan mm. pakko-oireista kärsiviä potilaita työkseni.
Mulla oireilee vähän eri tavalla, esim. jos en tee jotain tai teen puolivillaisesti tai vaikka valitsen väärän lukkokaapin niin uskon, että joko jotain pahaa tapahtuu tai jotain mieluista odottamaani ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään, onko nämä ocd:n merkkejä, niin osaisiko joku kertoa oman näkemyksensä? Olen siis alkanut huomaamaan tekeväni näitä asioita JATKUVASTI:
Hampaiden pesu, suihkussa käynti ja käsienpesu vie usein hirveästi aikaa, kun tuntuu ettei ikinä tule tarpeeksi puhdasta
Kävellessä ihan jatkuvasti joutuu katsomaan taaksepäin, ettei mitään tipu (usein n. 10 metrin välein)
Usein tuntuu, että vaate on jotenkin "väärällä" tavalla kosketuksissa ihoon, ja silloin joutuu muuttamaan asentoa tms
Saumat vaatteissa tuntuu järkyttäviltä ihoa vasten
Kun lataan puhelintani, niin laturi ei saa osua yhtään mihinkään muuhun esineeseen (pelkään tulipalon syttyvän)
Jos astun kynnykselle toisella jalalla, on pakko astua toisellakin tai muuten en fyysisesti pysty jatkamaan matkaa
(Olen huomannut muitakin, tässä yleisimmät)
Minun mielestä OCD:n oireita sinulla. Ikävä sairaus. Monia vuosia jo itse sairastanut
Onko tohon mitään lääkitystä, ja mistä tällänen johtuu🤔