Mulla on teinistä asti ollut tunne että kaikki ihmiset vihaa minua ja olen tarkkailun alaisena
Tiedän itsekin että tämä ei ole totta mutta en saa ravistettua näitä ajatuksia ja tunteita pois päästä kun olen ulkona. Siksi olen aina sellaisessa paniikinomaisessa tilassa kun joudun mennä ulos. Onko muita ja mistähän tämä voisi johtua? Minua ei ainakaan lapsena ole kiusattu, mutta olen pienestä asti ollut aika herkkä.
Kommentit (4)
Voi olla myös jos olet joutunut elämään varoen esim väkivaltaista, alahtelevaa vanhempaa. Silloin sinusta on kasvanut tuntosarvet kohollaan oleva nuori jolla huono itsetunto. Näin kävi itsellenikin ja sellainenhan aiheuttaa paljon stressiä, ahdistusta ja jopa masennusta ja muita mielenterveyden oireita. Itselläni auttoi lopulta terapia, itsetutkiskelu, elämän karaistuminen, kokemukset ym. Toki ei minusta ehjää saa, mutta kukapa meistä täysin ehjä olisi.
Varmaan se herkkyys. Jotkut asiat tulee geeneissä, niinku herkkyys, voi olla myös opittua käytöstä, asioihin suhtautumista. Sitten on asioita joita ei muista, mutta ne voi vaikuttaa.
Muista että olet hyvä ja tärkeä juuri tuollaisena, omana itsenäsi.
Voisiko tuota tarkkailun tunnetta hävittää järkeilemällä. Miten itse tarkkailet muita ja tekeekö se haittaa? Et varmasti pahalla, joten varmaan muutkaan ei. Jos joku katsoo tai tarkkailee, ei se ole vaarallista. Siinäs katsoo.
On tietysti totta että jotkut ihmiset tekee pahaa. Täytyy toimia itse niin ettei joudu sellaisiin tilanteisiin.
Tästähän oli juttua pari päivää sitten. Voisit jatkaa sitä edellistäkin keskustelua.
Kyse on häpeän tunteesta, osittain myös meidän suomalaisten kulttuuria ja perintöä sodan jälkeisiltä ajoilta. Netistä löytyy paljon tietoa häpeästä ja apuja siitä selviämisestä. Tsemppiä!