Lue keskustelun säännöt.
Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?
Ajatukseni taitavat olla ihan typeriä, mutta minua nyt toise lapsen syntymän jälkeen vaivannut jatkuvasti katkeruus siitä kuin helppoa mieheni elämä on. Hän saa lapsen ns. ilmaiseksi ilman raskautta, synnytystä ja sen jälkeisiä kipuja, valvomisiä, imetystä ja sen sitovuutta jne jne.
Tästä voi saada kuvan että mieheni on joku lusmu joka istuu baareissa ja minä hoidan lapset, ei, näin ei suinkaan ole. Olen vaan heräänyt huomaamaan että osallistuvinkaan mies ei yleensä joudu tekemään yhtä paljon kuin keskiverto äiti. Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Kaiken tämän päälle naiset käy vielä töissä siinä missä miehetkin joten vanhanaikaiseen jakoon ei mielestäni voi vedota.
Kommentit (436)
mä otin ihan tarkoituksella eri systeemin meidän perheessä. Ilmoitin miehelle että se olen sitten minä tällä kertaa joka saunoo ja kaljoittelee ja hyvin se mies sopeutui asiaan :D monet tuttavanaiset vaan alistuvat osaansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulle se iski myös toisen lapsen syntymän jälkeen, muistan selvästi kuinka sain lapset nukkumaan ja porukka oli lähdössä pienelle veneretkelle, mökillä kun oltiin, mies sanoi että hän ei jää lapsia vahtimaan, ajattele nyt vähän kummalla sielä olisi hauskempaa hänellä joka voi ottaa oluen vai minulla joka imetän, tietenkin hänellä, kerrankin vittumainen anoppi oli minun puolellani ja totesi että hän jää.
Todettakoon että erohan siitä tuli, ei nyt tuon takia mutta kuitenkin.
ja paljon että saa edes jotenkin kroppansa takaisin kuosiin.
mä otin ihan tarkoituksella eri systeemin meidän perheessä. Ilmoitin miehelle että se olen sitten minä tällä kertaa joka saunoo ja kaljoittelee ja hyvin se mies sopeutui asiaan :D monet tuttavanaiset vaan alistuvat osaansa...
Kyllä hyvä mieskin nauttii lastensa kanssa puuhastelusta! Ongelma on vaan joskus myös siinä, ettei me naiset uskalleta antaa vastuuta miehelle, kun osataan iste mielestämme kaikki niin paljon paremmin!
Mua huolestuttaa tuo jo nyt vaikka ei ole vielä niitä lapsia! Itse asiassa se on yksi syy miksi lasten hankinta mietityttää. En haluaisi olla raskaana, synnyttää ja imettää. Kunpa mies voisi hoitaa nuo asiat. Sitten lastenhankinta olisi ihan helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miehellä on luksus auto. Mä saan poikkeustapauksissa lainata hänen autoaan.
Enemmänkin menee niin, että isät jäävät lasten kanssa kun äidit pitävät keskenään hauskaa. Tämä siis ihan sen takia, koska nainen vetää kuitenkin parin ekan vuoden aikana väkisinkin ison edun lastenhoitoajassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tilanne vielä niin että vaikka minä äiti olen luopunut lasten takia yöunista, harrastuksista jne, ja ajattelen asiat heidän kannaltaan, mies on meillä se hyvä tyyppi josta lapsetkin diggaa enemmän; hänen ei tarvitse valvoa joten on hyväntuulisempi, hänen ei tarvitse tehdä asioita vauva kainalossa joten voi keskittyä hauskuuttamaan lapsia ja hän saa myös päivittäin omaa aikaa työssäkäynnin lisäksi, joten miksi hän ei jaksaisi touhuilla iloisena lasten kanssa sen tunnin-pari minkä viitsii heille uhrata?
Kaikesta olen lopunut ja blaa blaa blaa... toivottavasti heräät miettimään, millaisen naisen mallin annat lapsillesi...
Mies luimuilee sen jälkeen pari päivää. Asiat ei muutu. Paitsi että jaksan taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologialle ei mahda mitään, mutta nykyaikaa ei ole suunniteltu lapsiperheille tai nimenomaan äideille.
Meillä on helppo vauva, mutta silti olen väsynyt. Tunnun olevan pelkkä äiti kaikille ja jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Kehuja en saa mistään, en tosin haukkujakaan. Olen kadottanut itseni. Minuakin inhottaa se, että olen kärsinyt raskauden, synnytyksen ym vaivoista mitä em liittyy ja silti mies on se hyvä tyyppi ja sankari, kun hän yhden pissavaipan vaihtaa päivässä.
Mutta sitten minulla (ja varmaan muillakin naisilla) on tämä ihana ominaisuus nimeltä empatiakyky (joka miehiltä puuttuu lähes täysin), eli jos nyt jollain ilveellä saisin sellaisen systeemin että kävisin vaikka kolme kertaa viikossa salilla, alkaisin jossain vaiheessa syyllistyä ja miettiä että saako se mies nyt ikinä levätä töiden jälkeen ja olenko liian itsekäs jne jne. Mieheni ei tallaisia mieti, vaikka lähtisi kahdeksi viikoksi Pattayalle.
Toki eihän se ole miesten syy että me naiset pyöritellään näitä asioita päässämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vika on itsessä. Ei mun mieskään (3 pientä lasta) olisi kai luontaisesti osallistunut mitenkään, mutta asiasta riideltiin aikamme, sitten puhuttiin asiallisesti ja nyt esim. juhlissa vuorotellen toinen vahtii pienintä ja toinen nauttii olostaan. Just su oli rippijuhlat ja mä otin ekan tunnin hukin, sinä aikana mies söi ja juorusi tuttujensa kanssa ja sitten oli mun vuoro.
Sama kotona, lähes joka ilta käydään läpi, että kumpi on nukkunut mitenkin ja millainen työpäivä ollut ja sitten mietitään kumpi esim. ottaa pienimmän kauppaan messiin ja toisella ns. vapaata sen aikaa.
Näin se sujuu, mutta ei meilläkään itsestään. Jos ette mitään vaadi, niin asiat tuskin muuttuvat.
Ei nykyaikana pidä antaa kävellä itsensä yli, vähän itsekunnioitusta siskot. Kokeilkaa edes, jättäkää asiat tekemättä, riidelkää tai mikä nyt teidän ukkoihin tepsii..
Mua huolestuttaa tuo jo nyt vaikka ei ole vielä niitä lapsia! Itse asiassa se on yksi syy miksi lasten hankinta mietityttää. En haluaisi olla raskaana, synnyttää ja imettää. Kunpa mies voisi hoitaa nuo asiat. Sitten lastenhankinta olisi ihan helppoa!
Mä en edes toivoisi että mies voisi noita tehdä, vaan ihan sitä että mies HUOMIOISI mitä olen joutunut kokemaan. Olisko niin kauheaa esimerkiksi joskus laittaa ruokaa tai siivota kun toinen heiluu naama valkoisena ja siteet pöksyissä synnytyksen jälkeen? Mutta kun ei, miehet ottaa isyyslomankin lomana jolloin HE ITSE lepäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai miehesikö sen pitäisi kustantaa sinulle ilmaiseksi?
täytyy todella rautalangasta vääntää, että miltä se tuntuu olla päivästä ja yöstä toiseen ns. hälytystilassa. Ei ne kaikki vaan tajua. Mutta tosiaan, tervetuloa viiskytluvulta nyrkin ja hellan välistä nykyaikaan. Se onnistui meiltä, miksei muiltakin.
Eka "koulutus" oli aika raaka meillä, ekalla lapsella (kuten keskimmäisellä) selkeä koliikki, olin hulluuden partaalla ja mies vaan ihmettelee, että saathan sä päivällä nukkua.
Varmaan kuulostan huonolta äidiltä, mutta yksi ilta sitten (en ole pystynyt koskaan imettämään, muttei tässä siitä sen enempää) huutavan pojan isälleen ja sanoin, että hoidapa sinä nyt, mä nukun. Ja nukuinkin, mutta itku oli miehelle tullut, niin oli lopulta hädissään, kun ei mikään rauhoittanut vauvaa. Siitä jatkoimme yöhoitoja vuorotellen, hän alkuyön ja minä loput, jotta hän jaksoi töihin. Mutta tämä yksi ilta avasi hänen silmät siitä henkisestä piinasta mitä erityisesti ns. vaativa vauva aiheuttaa.
Sittemmin olemme vielä 2 lasta ehdoin tahdoin hankkineet ja joka kerta alkuun muisteltu, että miltäs se vauva-arki tuntuu.
Nyt ukko hoitaa talouttamme ja lapsia aivan suvereenisti ja tuttavat huokailee, että mikä supermies. Tekee siis lähes yhtä paljon kuin minä, kun nyt molemmat työelämässä olemme. Toisinaan enemmän kuin minä.
tulipa romaani, kiitos että sain avautua ;)
mutta ei enää, lapset jo onneksi isompia. Hoidin lähes kaiken yksin, koska olin yh+3 lasta. Semmoista se vaan on, mutta aika parantaa! Nyt saan käydä vaikka joka vkl baareissa, harrastuksissa tms. Lapset eivät ole aina pieniä ja vahdittavia!!
äiti vm76
tai ne on tehty liian pienellä ikäerolla!
Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Minulla ei lapsia edes vielä ole, mutta heti seurustelun alettua ensimmäisen kaveriporukalla tehdyn mökkireissun jälkeen otin puheeksi, että en tykännyt siellä vallinneesta jyrkästä sukupuolijaosta. Se siis häiritsi minua alusta alkaen. Kyseessä oli miehen kaveriporukka, ja itse pidän eniten tuon porukan muutaman miespuolisen jäsenen seurasta - olisin siis tietenkin halunnut valita seurani sen perusteella enkä sukupuolien mukaan. Naispuolisista ei siinä porukassa kukaan herätä minussa mielenkiintoa tai halua viettää heidän kanssaan aikaa. Eipä siis ollut kovin kivaa joutua heidän kanssaan akkamaisesti juoruamaan (mitä inhoan) kahden päivän ajaksi samalla kun miehet viettivät aikaa keskenään.
Asiasta huomautettuani minua on alettu kutsua näiden minua kiinnostavien henkilöiden kanssa iltaisin ulos ja muutenkin vietän miehen kavereista eniten aikaa juuri heidän kanssaan. Illanvietoissa ja muissa ryhmätilanteissa minua ei enää eristetä heidän seurastaan erilliseen "kanalaumaan".
Luultavasti nuo sukupuolijaottuneet kuviot juontavat juurensa tällaisista tilanteista. Miesten kesken ollessa päädytään helposti uusintamaan vanhakantaisia toimintatapoja, koska joukossa tyhmyys tiivistyy (ja toisaalta miehet tuntuvat keskimäärin olevan aika arkoja murtamaan ryhmäpainetta, oli se todellista tai kuviteltua). Samoin jos naisporukassa on edes yksi supermamma, joka nauttii lasten hoitamisesta yli kaiken eikä anna miehensä tehdä mitään, tämä vaikuttaa muidenkin porukan naisten käytökseen. Kuvittelisin että paras tapa murtaa käyttäytymismallit on sukupuolittuneiden ajanviettoryhmien murtaminen.
Ap:n tilanteessa tämä porukan ajanviettotapojen muuttaminen ei välttämättä enää ole helppoa, kun siihen ei ole alusta asti pyritty. Hänen asemassaan keskittyisin empatiataitojen opettamiseen miehelleen. Jos katson ympärilläni olevia miehiä, en ole ollenkaan sitä mieltä että heiltä empatiakyky muka jotenkin synnynnäisesti puuttuisi. Jotkut miehet on vain kasvatettu olemaan välittämättä "akan nalkutuksista", eli sulkemaan korvansa ja mielensäkin siltä, mitä toinen ihmisenä tarvitsisi ollakseen onnellinen. Minkä on kerran oppinut, voi periaatteessa myös poisoppia, ainakin jos todella haluaa.
Omalla miehelläni on empatiakyvytön, kylmäkiskoinen ja jopa julma maine ystäväpiirissään ja etenkin naistuttavien ja ex-kumppaneiden keskuudessa. Sellainen hän olikin meidän tavatessamme, mutta ei se ollut synnynnäistä. Nykyään hän saa kuulemma näiden naistuttavien suut loksahtamaan hämmästyksestä auki kertoessaan parisuhteestaan ja elämästään, jota hän elää aika eri tavalla kuin ennen. Ihminen voi oppia tärkeitä elämäntaitoja vielä aikuisenakin.
Ap:n pitäisi pystyä arvostamaan itseään niin paljon, että ei hyväksy mieheltään tunteettomuutta ja empatian puutetta. Asiasta pitää keskustella johdonmukaisesti aina kun tämä ominaisuus ilmenee, ja miehelle kannattaa tarjota malliksi ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten empaattinen ihminen noissa tilanteissa toimisi. Silloin hän vähitellen tajuaa jutun juonen ja lopulta oppii hahmottamaan asioita empatiansa kautta ihan suoraankin. Jos mies ei motivoidu yrittämään pelkästään sillä, että ap kertoo asiasta ja sanoo tilanteen olevan vakava, motivointikeinot pitää miettiä vielä erikseen.
Tsemppiä ap!
meillä tilanne vielä niin että vaikka minä äiti olen luopunut lasten takia yöunista, harrastuksista jne, ja ajattelen asiat heidän kannaltaan, mies on meillä se hyvä tyyppi josta lapsetkin diggaa enemmän; hänen ei tarvitse valvoa joten on hyväntuulisempi, hänen ei tarvitse tehdä asioita vauva kainalossa joten voi keskittyä hauskuuttamaan lapsia ja hän saa myös päivittäin omaa aikaa työssäkäynnin lisäksi, joten miksi hän ei jaksaisi touhuilla iloisena lasten kanssa sen tunnin-pari minkä viitsii heille uhrata?