Lue keskustelun säännöt.
Muistelen aikaa jolloin siivosin ja laitoin ruokaa useammin
25.01.2023 |
Lapseni olivat pieniä ja koin että oli pakkokin pitää kodista parempaa huolta ja tarjota lapsille lämpimiä kotiruokia ja välipaloja useammin.
Lapseni ovat jo teini-ikäisiä. Siivoamme paljon harvemmin, epäjärjestystä on enemmän, jos ei lelujen puuttumista lasketa ja ruokaa laittaa aina joku. Kohdalleni ruoanlaittovuoro osuu harvemmin. On varmaa, että valkoiset sukat näyttävät hetken käytön jälkeen meillä nykyisin harmailta;)
Loin idyllisen kasvuympäristön pienille lapsilleni. Lapseni leikkivät. Nykyisin laskeutuu pölyä. En enää välitä pitää huolta kaikesta toistenkin puolesta. Olen varma, että lapseni saavat laitettua ruokaa, jos ja kun minä en laita.
Kommentit (6)
Orjailetteko teineille vai odotatteko heidän tekevän itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei teini edes laita ruokaa eikä siivoa. Jos minua ei huvita niin se on voivoi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teini edes laita ruokaa eikä siivoa. Jos minua ei huvita niin se on voivoi.
Näytin esimerkkiä, joten meillä laittavat, mutta laittavat vasta silloin, kun minä olen lopettanut palvelemasta heitä.
ap
Meillä ruuanlaittovuorot ja muut kotityöt on sovittu etukäteen. Jokainen huolehtii omalla vuorollaan sekä ruuan laitosta että keittiön siivoamisesta. Syömme yhdessä aina kuin mahdollista. Pidän tätä yhdessä syömistä (ja keskustelemista) tosi tärkeänä.
Minusta meillä on aika kiva ilmapiiri ja hyvät välit nuorten kanssa. Jännitin tätä elämänvaihetta etukäteen, kun niin moni kertoi kauhutarinoita lastensa teini-iästä, mutta hyvinhän tämä sujuu, eikä kenenkään huono ole kaaoksessa. Lapset nyt 14,16 ja 18.
Minäkin muistelen. Ymmärsin juuri, että loin perheidyllin eli olin "kodinhengetär", kun mies ei osallistunut muuten, kuin olemalla usein imurin varressa.
Minua ärsytti jo lasten ollessa pieniä hänen imurointi ja roskien vienti, kun ne kuvastivat sitä, että hän ei käyttänyt mielikuvitustaan ja oppimiskykyään perheen hyväksi, siis tehnyt monipuolisesti asioita ja varsinkin ruokaa, jota perheessä on aina jonkun tehtävä. Vastuu lankesi minulle. Hänellä ei myöskään ole ollut "perinteisiä miesten töitä". Asumme kaupungissa.
Muistan lasteni iloiset kasvot, kun keskeytin leikit, kävivät pesemässä kädet, pöydässä oli mieleistä ruokaa ja laittoivat käytetyt astiat pyytämättä suoraan astianpesukoneeseen. Nykyisin täytyy sanoa vähintään 10 kertaa ja silti eivät tee näin, astiat jäävät pöydälle ja kiistelevät keskenään, kunnes joku nuorista siivoaa.
Minä en suostu siivoamaan sellaisten nuorten jälkiä, jotka opetin pienenä siivoamaan itse jälkensä, mutta ilmeisesti kuuluu murrosikään ja aikuistumiseen tämä, että asiat eivät suju. Olen silti tyytyväinen, kun kapinoivat vain arkisissa asioissa, eivätkä vedä tupakkaa huuleen tai osta pimeää pulloa. Voin myös todeta, että minua ei kiinnosta kokata aina valmiiksi, minulla itselläni ei ole nälkä ja osaavat laittaa. Neuvon, että laitetaan sitten kaikille ruokaa samalla, kukin vuorollaan. Ruokaa laittavat, mutta taas on ongelmana jälkien siivoaminen. Otan kokkausvuoron vain, jos keittiö on siivottu.
ap