Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää miettiä että mikä minussa on vikana (hajoava avioliitto)
21.01.2023 |
Puolison mielestä "hän joo ei aina tajua kaikkea" mutta että suurin ongelma olen minä ja se, kun nostan esiin ongelmia "koko ajan" ja "nalkutan".
Puoliso ei halunnut pariterapiaan kun ehdotin sitä ensimmäisen kerran. Hän oli sitä mieltä ettei hänellä ole aikaa ja rahaa siihen. Myöhemmin oli sitä mieltä, että voidaan mennä jos etsin halvan ja hyvän. Sittemmin en ole asiaa enää ottanut puheeksi. Meillä ei ole ollut oikein kahdenkeskistä aikaa. Elämme lapsiperhe-elämää. Nyt lapset on kaikki jo kouluikäisiä, joille olisi helppo saada yön yli hoitaja, mutta mies on keksinyt että koira on esteenä, että sen hoidosta pitää maksaa eikä hän haluaisi.
En väitä, että olisin itse täydellinen. Mutta en myöskään ole mikään kuuta taivaalta haluava prinsessa. Olen tehnyt asioita ilman puolisoa, yksin ja kaverin kanssa, kun puoliso ei niin lämpene tekemisille. Jouduin nuorehkona sairaseläkkeelle, ja samalla olen kuitenkin yrittänyt kohentaa omaa oloani, opiskella mitä pystyn ja tehdä pieniä töitä. Eläkkeeni on saman verran kuin monen kassatyöntekijän yms. palkka. Se ei ole iso, mutta on se enemmän kuin työttömyyskorvaus. Siitä johtuen, että en ole työelämässä, teen kaikki kotityöt. Joskus sanon tästä, että se puuduttaa, ja puoliso sitten imuroi kerran olohuoneen ja se on siinä.
Olen alkanut olla tosi pahan tuulinen kaikesta koko ajan. En millään jaksaisi nousta aamuisin. Minulla ei ole mitään mitä odottaa, ja parisuhteeni on intohimoton kämppissuhde. Olen lihonut (osittain johtuu sairaudesta) kun syön suruuni. Tässä vuosien mittaan olen haudannut molemmat vanhempani, yrittänyt luoda suhdetta siskooni siinä onnistumatta ja yrittänyt löytää ystäviä, siinäkään juuri onnistumatta. Ja nyt avioliittoni hajoaa.
En jaksaisi millään enää mitään :(
Kiitos jos jaksoit lukea. En oikeastaan kaipaa neuvoja. Halusin vain kirjoittaa johonkin.
Kommentit (9)
Erosin 2 vko sitten. Olisi viikko sitten tullut 25v yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tehneelle naiselle normaali tunne. Miehet eivät halua muutosta, joten he sopeutuvat, vaikka eivät ole onnellisia. Eroa, niin varsinkin miehesi elämä muuttuu onnellisemmaksi.
Olet kyllä tosi hankalassa tilanteessa. Pieniä lapsia, mies joka ei halua tehdä mitään avioliittoa parantaakseen. Olet ainakin jossain määrin taloudellisesti heikossa asemassa (ainakin olettaisin että et ole päässyt välttämättä keräämään säästöjä ellet ole saanut perintöä.) Eikä edes työyhteisöä josta moni saa edes jonkinlaista sosiaalista sisältöä elämään työyhteisön muodossa.
Jos avioliitto tuntuisi umpikujalta, alkaisin etsiä sisältöä elämään muualta. Harrastuksista, luovasta tekemisestä, lukemisesta, kirjoittamisesta. Toivotonta olla naimisissa tuollaisen suomalaisen möllin kanssa joka ei osaa sanoittaa tunteitaan tai puhu niistä ääneen vaikka kuinka kaivelisi. Arvelet siinä sitten että miksi toinen on selvästi tyytymätön ja mietit itse mitä voisit tehdä asialle. No et oikein mitään. Kirjoita miehelle kirje ja jos avioero on mielestäsi mahdollinen, mainitse että olet miettinyt sitäkin vaihtoehtoa.
En osaa neuvoa mitä sun pitäisi tehdä. Aloituksen perusteella jotain pitäisi tehdä. Mutta muutokset on aina vaikeita. Asiat eivät miettimällä yksin selviä.
Hyvä kun purit tuntojasi tänne. Kaikkea hyvää sulle ja teidän perheellenne, toivottavasti asiat vielä järjestyvät. Pariterapia kuulostsaa hyvältä ajatukselta, toivon että miehesi lähtee sinne mukaan kanssasi. Se voi pelastaa teidän suhteenne! Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan normaalia elämää vain.
Et halunnut neuvoja, mutta annan silti. Kokeile keskittyä positiivisiin asioihin. Lapsetkin sinulla vielä ilona.
Ei se ukkos ota eroa äläkä itsekään kuvittele sen parantavan mitään.
Edessäpäin on vuosia, joihin sisältyy paljon kivaa, jopa sen tylsän kämppiksenkin kanssa 😊.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin saman tyyppisestä tilanteesta itse aikanaan erosin. Lapset olivat vanhempia tosin. Elämä eron jälkeen on ollut helpottavaa, huonosta parisuhteesta syntyneen stressin ja ahdistuksen häviäminen teki elämästä merkittävästi mukavampaa. Jaksaminen on ollut parempaa ja olen parempi äiti lapsilleni. En kaipaa elämään kumppania, nautin siitä että saan olla ohan oman itseni ja elää omanlaista elämää ilman että tarvitsee olla varpaillaan ja muokata itseään toisen ihmisen vuoksi.
Niin. Tuollaista se on meidän sairaiden ja turhien elämä.