Kerronko vielä raskaudesta?
Plussasin eilen ja tänään vielä tein uuden testin. Puolisolle en ole vielä kertonut, sillä hänellä iso työhön liittyvä asia maanantaina, josta todella stressaantunut. Lapsia vielä meillä ei ole ja vasta jätimme ehkäisyn pois. Eli uskon että aluksi raskaus tulee olemaan iso shokki, vaikka toiveena se kuitenkin jossain vaiheessa oli.
Voinko jättää kertomisen maanantaiksi vai kannattaisiko kertoa jo nyt että voitaisiin sulatella asiaa yhdessä viikonlopun yli?
Kommentit (12)
Itse kertoisin vasta maanantaina. Olen itsekin siirtänyt raskaudesta kertomista puolisolleni vuorokaudella, kun halusin hetken olevan sopivampi.
En kyllä ymmärrä ollenkaan. Mielestäni isällä on oikeus tietää heti. Kyseessä on aikuinen ihminen eikä mikään lapsi, joka on naista heikompi tietämään tosiasioista.
Omituinen ajatus muutenkin, että kun raskautta on yhdessä yritetty, toinen ei kestäisi kuulla siitä.
Oliko pitkä akti? Missä asennossa? Montako isäehdokasta?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä ollenkaan. Mielestäni isällä on oikeus tietää heti. Kyseessä on aikuinen ihminen eikä mikään lapsi, joka on naista heikompi tietämään tosiasioista.
Omituinen ajatus muutenkin, että kun raskautta on yhdessä yritetty, toinen ei kestäisi kuulla siitä.
Toisaalta sitä raskautta on edessä vielä n. 250 päivää, joten onko parilla päivällä niin väliä?
Tee uusi testi maanantaina. Jos sekin on plussaa, näytä miehelle ja iloitkaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä ollenkaan. Mielestäni isällä on oikeus tietää heti. Kyseessä on aikuinen ihminen eikä mikään lapsi, joka on naista heikompi tietämään tosiasioista.
Omituinen ajatus muutenkin, että kun raskautta on yhdessä yritetty, toinen ei kestäisi kuulla siitä.
Toisaalta sitä raskautta on edessä vielä n. 250 päivää, joten onko parilla päivällä niin väliä?
Mikä siinä raskaudessa on niin kamalaa, ettei lapsen isä kestä kuulla siitä? Että pitää miettiä oikeaa hetkeä ihan kuin kyseessä olisi suruviesti. Vai onko se raskaus tällaisissa perheissä kielteinen asia?
Miksi vauvaa on lähdetty hankkimaan, jos lapsen isä voi hajota kuullessaan raskaudesta?
Kerrot palstalla ensin? Ei tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä ollenkaan. Mielestäni isällä on oikeus tietää heti. Kyseessä on aikuinen ihminen eikä mikään lapsi, joka on naista heikompi tietämään tosiasioista.
Omituinen ajatus muutenkin, että kun raskautta on yhdessä yritetty, toinen ei kestäisi kuulla siitä.
Toisaalta sitä raskautta on edessä vielä n. 250 päivää, joten onko parilla päivällä niin väliä?
Mikä siinä raskaudessa on niin kamalaa, ettei lapsen isä kestä kuulla siitä? Että pitää miettiä oikeaa hetkeä ihan kuin kyseessä olisi suruviesti. Vai onko se raskaus tällaisissa perheissä kielteinen asia?
Miksi vauvaa on lähdetty hankkimaan, jos lapsen isä voi hajota kuullessaan raskaudesta?
Eikai se isä ole hajoamassa, mutta kyllähän iloisissakin asioissa voi olla sulattelemista. En toki ap:ta ja puolisoaan tunne, mutta pari vastaavaa tapausta lähipiiristä, että raskaus on alkanut hyvin pian ehkäisyn pois jättämisen jälkeen, ja se on ollut vähän järkytys, kun on ajateltu jonkin aikaa yrittämiseen menevän. Iloinen asia ehdottomasti, mutta vähän on pitänyt sulatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä ollenkaan. Mielestäni isällä on oikeus tietää heti. Kyseessä on aikuinen ihminen eikä mikään lapsi, joka on naista heikompi tietämään tosiasioista.
Omituinen ajatus muutenkin, että kun raskautta on yhdessä yritetty, toinen ei kestäisi kuulla siitä.
Toisaalta sitä raskautta on edessä vielä n. 250 päivää, joten onko parilla päivällä niin väliä?
Mikä siinä raskaudessa on niin kamalaa, ettei lapsen isä kestä kuulla siitä? Että pitää miettiä oikeaa hetkeä ihan kuin kyseessä olisi suruviesti. Vai onko se raskaus tällaisissa perheissä kielteinen asia?
Miksi vauvaa on lähdetty hankkimaan, jos lapsen isä voi hajota kuullessaan raskaudesta?
Eikai se isä ole hajoamassa, mutta kyllähän iloisissakin asioissa voi olla sulattelemista. En toki ap:ta ja puolisoaan tunne, mutta pari vastaavaa tapausta lähipiiristä, että raskaus on alkanut hyvin pian ehkäisyn pois jättämisen jälkeen, ja se on ollut vähän järkytys, kun on ajateltu jonkin aikaa yrittämiseen menevän. Iloinen asia ehdottomasti, mutta vähän on pitänyt sulatella.
Jos raskaus on iloinen asia, ihminen kestää kuulla siitä. Jos miestä pitää suojella asialta, on kyseessä harvinaisen typerä mies, kun kerran kyse on suunnitellusta raskaudesta.
Oliko se raskaus siis yhdessä suunniteltu vai ei? Jos on, miksi odotusarvo on, että uutista pitää "sulatella ennen kuin se on iloinen asia" (=reaktio on kielteinen)?
Itse olen kertonut siinä vaiheessa kun olen epäillyt raskautta ja edes harkinnut että pitäisi tehdä testi. Tuliksen olen kertonut sekä negatiivisen että positiivisten testien jälkeen.
Raskaus oli toiveena "jossain vaiheessa"? Kai mies sen verran biologiaa ymmärtää, että raskausen mahdollisuus alkaa siitä ehkäisyn poisjättämisestä. Eli ei pitäisi olla mikään negatiivinen shokki, jos oikeasti haluaa lapsen. Shokki se varmaan on, mutta saattaa jopa motivoida töissä kun pitää nyt alkaa ottamaan vastuuta ihan uudella tavalla.
Kannattaa tehdä niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu.
Kuten sanotaan; ei ole oikeita tai vääriä ratkaisuja.