Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Kyllä se lapsi alkaa siitä nukkua, ja vähitellen äitikin. Väsymys helpottaa ajan mittaan. Ensin on tuo vaistomainen heräily, mutta se poistuu kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen herätti yöllä pahimmillaan 2-15 minuutin välein, yöt olivat hajaanaisia 2,5-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen on ollut hyvä nukkuja. Onneksi ehdin ennen toisen lapsen syntymää nukkua pari kuukautta hyvin.
Pikkulapsiaika ei jättänyt unihäiriöitä vaan nukahdan nykyään helposti tilanteessa kuin tilanteessa. Parissa yössä oma heräily loppui esikoisen alettua nukkumaan yöt hyvin.
Tsemppiä!
Eletty elämä muuttaa ihmistä. Näin elämänkokemukset vain tekevät. Siinä mielessä siitä ei tarvitsekaan selvitä "järjissään" ja samanlaisena. Olet hiukan erilaiseksi kasvanut henkilö sitten :)
Voisitko saada edes joskus lasta päivällä johonkin hoitoon useammaksi tunniksi että voit nukkua ihan rauhassa?
Ps. Annathan särkylääkettä kun hampaita tulee? Ei niitä ole tarpeen pantata.
Kyllä siitä selviää. Muutaman vuoden päästä huomaat sen itsekin ja elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valvoin refluksi/astmalapsen kanssa risoja öitä kuusi vuotta, välillä lääkettä piti antaa vuorokauden ympäri kahden tunnin välein. Lisäksi oli vanhempi sisarus ja työt.
Jouduin opettelemaan koko nukkumisen taidon uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko saada edes joskus lasta päivällä johonkin hoitoon useammaksi tunniksi että voit nukkua ihan rauhassa?
Ps. Annathan särkylääkettä kun hampaita tulee? Ei niitä ole tarpeen pantata.
Olen antanut kipulääkettä ihan suosiolla. Olen samaa mieltä ettei niitä kannata panttailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä apua ystäviltä ja sukulaisilta.
Kännykkään muistutus kaikista asioista.
Laskut suoraveloituseen.
Kodin siisteys ei ole nyt niin justiinsa, voit pitää vaikka kerran viikossa siivouspäivän.
Käytä valmisruokia.
Anna vauvalle särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa, hampaiden tuleminen sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Nuorin lapseni (lapsia 2) täyttää pian neljä ja mun yöunet on vieläkin ihan surkeita. Ei siis johdu edes lapsista enää. Tai ehkä se, että lapset herää hirveän aikaisin, ja itse nukun sikeintä unta joskus aamuyön/aamun puolella, eli ilman lapsia heräisin varmasti n. 1,5h myöhemmin. Mutta en siis nukahda helposti, en pääse koskaan sikeään uneen (aktiivisuusrannekkeen mukaan sikeää unta saattaa olla jotain 15 minuuttia).
Mulla on toki myös aika stressaava päällikkötyö jne., että se ei varmaan helpota asiaa, mutta kyllä nämä uniongelmat alkoi ihan sairaista vauvavuosista. Varsinkin esikoinen heräili tunnin välein kuukausia. En enää edes muista, miltä ihmisestä normaalisti kuuluisi tuntua esim. aamuisin (esikoinen on siis jo 6v). Tänä aamunakin oli niin etova olo, eikä millään meinannut päästä sängystä, vaikka mukamas olen ollut unessa 7h.
Nuku päiväunia vauvan kanssa yhtäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me alettiin tehdä viikonloppureissuja kerran kuussa. Yksi yö hotellissa, aamiainen huoneeseen, paljon ulkoilua ja kivaa tekemistä. Lapset ja koira mukana.
Kaikki nukkui paremmin siellä kuin kotona ja hyvin, koska pääsi pois siitä arjesta hetkeksi ja lapsilla oli kivaa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Nuorin lapseni (lapsia 2) täyttää pian neljä ja mun yöunet on vieläkin ihan surkeita. Ei siis johdu edes lapsista enää. Tai ehkä se, että lapset herää hirveän aikaisin, ja itse nukun sikeintä unta joskus aamuyön/aamun puolella, eli ilman lapsia heräisin varmasti n. 1,5h myöhemmin. Mutta en siis nukahda helposti, en pääse koskaan sikeään uneen (aktiivisuusrannekkeen mukaan sikeää unta saattaa olla jotain 15 minuuttia).
Mulla on toki myös aika stressaava päällikkötyö jne., että se ei varmaan helpota asiaa, mutta kyllä nämä uniongelmat alkoi ihan sairaista vauvavuosista. Varsinkin esikoinen heräili tunnin välein kuukausia. En enää edes muista, miltä ihmisestä normaalisti kuuluisi tuntua esim. aamuisin (esikoinen on siis jo 6v). Tänä aamunakin oli niin etova olo, eikä millään meinannut päästä sängystä, vaikka mukamas olen ollut unessa 7h.
Niin tuttua, kohta tuo helpottaa, kun koulu alkaa niin ainakin meillä jo kolmannelle luokalle mennessä alkoi aamut olemaan sitä että lapsi ei tahdo herätä ajoissa..
Vierailija kirjoitti:
Nuku päiväunia vauvan kanssa yhtäaikaa.
Luoja, että mä vihaan tuota lausetta. Jos ihminen saa nukuttua vain lyhyissä pätkissä, eli ei koskaan pääse syvään uneen, niin ei siihen nyt auta se, että nukkuu vielä yhden lyhyen pätkän lisää! Sen ihmisen täytyy saada useampi tunti YHTÄJAKSOISTA unta, että voisi edes joskus saada edes hetken syvää unta ja kroppansa ei totaalisesti, lopullisesti unohtaisi, miten syvään uneen mennään. Se lapsen isä saisi valvoa öitä sen vauvan kanssa myös!
t. se, joka kertoi uniongelmien jatkuneen jo 6v
Elät juuri kaikkein pahinta aikaa, kyllä se siitä helpottaa, vaikkei nyt siltä tunnukaan.
Itselleni oli pelastus alkaa aina menemään vauvan/taaperon kanssa samaan aikaan nukkumaan. Siis oikeesti vaikka iltaseiskalta. Tällöin sain huononakin yönä jotenkuten tarpeeksi unta ja hyvänä yönä saatoin jopa herätä aamuyöstä ennen lasta nauttimaan omasta ajasta. Mutta riittävä uni oli eri lailla taattu ja priorisoitu kuin jos ottaisi omaa aikaa illasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Nuorin lapseni (lapsia 2) täyttää pian neljä ja mun yöunet on vieläkin ihan surkeita. Ei siis johdu edes lapsista enää. Tai ehkä se, että lapset herää hirveän aikaisin, ja itse nukun sikeintä unta joskus aamuyön/aamun puolella, eli ilman lapsia heräisin varmasti n. 1,5h myöhemmin. Mutta en siis nukahda helposti, en pääse koskaan sikeään uneen (aktiivisuusrannekkeen mukaan sikeää unta saattaa olla jotain 15 minuuttia).
Mulla on toki myös aika stressaava päällikkötyö jne., että se ei varmaan helpota asiaa, mutta kyllä nämä uniongelmat alkoi ihan sairaista vauvavuosista. Varsinkin esikoinen heräili tunnin välein kuukausia. En enää edes muista, miltä ihmisestä normaalisti kuuluisi tuntua esim. aamuisin (esikoinen on siis jo 6v). Tänä aamunakin oli niin etova olo, eikä millään meinannut päästä sängystä, vaikka mukamas olen ollut unessa 7h.
https://www.ttl.fi/tyopiste/tee-illalla-kivoja-asioita-ja-12-muuta-vink…
Yöt muuttuvat helpommiksi, kun vauva nukkuu omassa huoneessa. Silloin ei jokainen ähistys herätä äitiä ja lapsi oppii nukahtamaan uudestaan ilman, että aikuiset heräävät rauhoittelemaan. Jos haluaa pitää lapsen lähellään, on se ihan OK, mutta silloin hyväksyy sen, että ei saa nukkua kunnolla. Ei ne omassa petissä yönsä vauvana viettäneet ole sen mielenterveysongelmaisempia kuin muutkaan, mutta monella heistä on lapsuudessaan ollut paljon jaksavammat vanhemmat, koska nämä ovat nukkuneet yönsä hyvin.
Enkä tarkoita, että vauvaa pitää huudattaa ja hänen annetaan olla jatkuvasti yksin, kunhan rauhoitetaan yönsä sellaisiksi, että hän haluaa nukkua omassa pesässään.
Mä en selvinnyt. Päädyin avo-osastolle lepäämään. Nukun vieläkin lääkkeiden voimin vaikka lapsi ekaluokkalainen. Joten en valitettavasti tiedä.