Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö uhrautuvan ihmistyypin, joka itse tekee asioista aivan turhan työläitä ja sitten valittaa siitä?
16.01.2023 |
Miten menettelette tällaisten ihmisten kanssa tai mitä näihin valitteluihin olisi hyvä sanoa? Jos siis kyseessä vaikkapa anoppi tai oma äiti. Esimerkkinä saattaa valitella kun on niin hirveän raskasta ja työlästä tehdä jotain tilaisuutta varten sitä ja tätä, vaikka kukaan ei odota mitään aherrusta tai ole mitään pyytänyt... Jos yrittää varovaisesti vihjata, että tuossa työmäärässä oli kyllä puolet liikaa ja aikaa riittäisi nauttimiseenkin kun ei tekisi ja laittaisi aina överisti tai muiden puolesta, helposti loukkaantuu ja ehkä valituksella ennemminkin odottaa kehuja siitä omasta ahkeruudesta, panostuksen määrästä, muiden auttamisesta jne. Pidemmän päälle hirmu raskasta leikkiä mukanakaan, että jep jep kannattaa varmaan olla järjestämättä mitään ollenkaan, kun on niin hirveä työmäärä juuri hänellä. Muut laiskemmat oikasevat ja esim. ostavat välillä valmista, pyytävät apua, tekevät vain riittävän tai sen mitä on pyydetty, käyvät ulkona syömässä ettei tarvitse kokata koko päivää itse jne... Tuntuu että nuo tilanteet ovat sellainen jatkuva leikki johon ainoa oikea ulospääsy on kehua, että vau kyllä sä olet niin reipas ja uupuminen ei missään nimessä ole itsestä ja omista odotuksista kiinni. Mitä sanoisitte itse, voiko tuollaista ihmistä auttaa lempeästi ymmärtämään että tuo on ihan oman pään sisällä ja muut eivät odota jatkuvaa ylisuorittamista häneltä tai ainakaan jaksa valitusta siitä?
Kommentit (9)
Huomiotahan tuolla taas haetaan. Kaikki huomionhakuiset persoonat ovat raskaita. Milloin ihminen oppii, että positiivista huomiota saa, kun on toisille positiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä ne hommat on jonkun tehtävä. Aina ei voi istua huulet törröllään känny kädessä somessa, vaan sekä kotona että töissä jonkun on hoidettava ne kaikki työt.
Ihmiseen pätee samat säännöt kuin eläimiinkin. Ei toivottu käytös jätetään huomioimatta ja vahvistetaan taas haluttua käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä ne hommat on jonkun tehtävä. Aina ei voi istua huulet törröllään känny kädessä somessa, vaan sekä kotona että töissä jonkun on hoidettava ne kaikki työt.
Nyt on kyse sellaisista aivan turhista hommista, joita ei ole kenenkään mikään pakko tehdä. Esim. jos sovitaan että käydään kahvilla jossain, normaalisti voi mennä kahvilaan ja esim. jos seurueessa on erikoisruokavaliota noudattava henkilö, hän voi itsekin ottaa etukäteen selvää missä hän voi syödä. Tässä esimerkissä henkilö ottaa tämän tilaisuutena ylisuorittaa, eikä kahvila tulekaan kuuloon vaan hän leipoo yötä myöten kolmea erilaista pullaa. Sitten valittaa kun on se aika raskasta se kahvittelu, ja hirveän vaikea ottaa muiden ruokavaliota huomioon. Kai se on raskasta, jos siitä tekee tuollaisen shown. Jos tätä uurastusta ei kehu tarpeeksi, niin sitten loukkaantuu koska muut vaikuttavat kiittämättömiltä. Helposti myös kauhistelee niitä, jotka ottavat vapaa-ajan vieton rennommin. Ei tuollaisen seurassa voi itsekään yhtä vapaasti rentoutua, kun on se härdelli ja hirveät odotukset kaikkea kohtaan päällä koko ajan. En puhu pakollisista töistä, kotitöistä jne. välttämättömästä. Ap
Jotkut on niin piintyneitä omiin uskomuksiinsa, että on turha toivo saada niitä muuttumaan. Voi tietysti vinkata konkreettisia asioita, miten voi päästä helpommalla.
Jos henkilö ei ota vinkistä vaarin, antaa olla.
Ajattelin, että tässä tarkoitetaan perfektionismia, että jollekin ei riitä "ihan ok", vaan aina pitää ainakin yrittää tehdä kaikki viimusen päälle. Vähempi ei riitä. Se on luonteessa, ja henkilö itse kärsii/tulee kärsimään seuraukset.
Tämä voi toteutua myös tilanteessa, missä kumppaneista toinen haluaa/edellyttää, että puhtaat vaatteet aina viikataan säntillisesti kaappiin, lakanat silitetään tai mankeloidaan, koti siivotaan tietyllä tavalla jne. Toisen kumppanin mielestä asiat voi tehdä rennomminkin. Mutta se ei toiselle kelpaa, vaan hän on tyytymätön ja marmattaa, kun joutuu yksin nämä hoitamaan. 🤷🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varmaan sanoisin noissa tilanteissa että "hei älä nyt stressaa ja tee tästä niin vaikeaa", ja ehdottaisin helpompaa ja kevyempää tapaa hoitaa asiat. Jos tämän jälkeen vielä jankkaisi omaa tapaansa, niin hymyilisin ja nyökyttelisin, että "selvä selvä, voihan sen noinkin hoitaa, jos haluat" ja antaisin rauhassa jäädä hajoilemaan omaan stressiinsä.
Yleensä jos olen eri mieltä jostain tai en ymmärrä ihan jonkun henkilön toimintaa, ajattelua ym. ja jos kyseessä on vaikka juuri anoppi, niin totean vaan jotain että niinpä, juu, kyllä, niimpä niin, sepä se. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä jaksa ikäänkuin lähteä mukaan koko juttuun ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menepä tarjoamaan tällaiselle ihmiselle apuasi. Saat vastauksen: "Ei tarvitse, kyllä minä hoidan, ei tämä nyt niin iso homma ole."
Ignoreeratkaa hänet. Hän on aikuinen ihminen. Sanotte vain, että ahaa.