Te, joilla on hyvät tulot. Säännöstelettekö rahankäyttöänne vaikka ei tarvitsisi?
Minulla on velaton asunto, velaton sijoitusasunto ja 100.000e osakkeissa ja rahastoissa. Voisin surutta käyttää kaikki tuloni joka kk, mutta en vaan pysty. Säästöön pitää mennä 500-1000e joka kk
Kommentit (35)
Säännöstelen. En usko, että ihminen tulee onnelliseksi tuhlailemalla loputtomiin. Usein syön halpaa kotiruokaa ja vietän aikaa luonnossa. Sitten taas joku kalliimpi hankita tai ravintolareissu on sitä mukavampaa, kun ei hetkeen ole käynyt. Tulot 5000€/kk, omaisuus n. 150 000€. Olen sen verran nuori ettei ole elätettäviäkään
Kyllä, olen harkitseva ostaja vaikka tulot on varsin hyvät.
En osaa ns. hemmotella itseäni syömällä huippuravintoloissa tai käymällä kauneushoidoissa tms. Uusia vaatteita en tarvitse.
Osteopaatilla käyn.
Tietysti. Mulla on ollut budjetti joka kuukaudelle siitä saakka, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni. Joka eurolle (aikanaan markalle) joka on tullut tililleni, olen antanut tehtävän ja pitänyt huolta, että se täyttää tehtävänsä. Tietysti aikanaan kaikki meni kulutukseen, mutta suunnitellusti. Nyt menee enimmäkseen muihin asioihin, mutta edelleen suunnitellusti. Nykyään on myös tuhlailuun (spontaanikulutus pelkkien halujen perusteella) tietty summa varattu, mutta en joka kuukausi siitä käytä mitään, vaan siirrän seuraavalle kuulle. Nykyään budjetoin myös hyväntekeväisyyteen ja se on melkein tärkeintä rahankäyttöäni.
En mieti rahanmenoa. Ostan vain mitä tarvitsen, yleensä laadukasta tavaraa. Mutta kun en pidä shoppailusta, niin perheen menot pysyy suunnilleen tasolla 10 000 €/kk + lomamatkat. Tällä kulutustasolla säästöön jää edelleen enemmän kuin mitä kuluu, ja erotus menee osakkeisiin.
En säännöstele, mutta ei ole tarvetta kuluttaakaan. En pidä shoppailusta, matkustelusta, ulkona syömisestä. Teen simppeliä perusruokaa ja ostoksia teen tarpeen mukaan.
Tietysti, eikös jokainen järkevä säännöstele. Siis ei osta kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Pitäähän sitä ajatella myös luontoa ja jälkipolvia. Myös vaikka ei olisi omia lapsia. Jotain vastuuta kaikilta voi vaatia.
Vierailija kirjoitti:
En säännöstele, mutta en vain kykene tuhlaamaan niin paljon kuin tienaan.
Aika sama. En säännöstele siinä mielessä, että teen ja ostan kaiken haluamani. Olen kuitenkin tarkka rahankäyttäjä, teen esimerkiksi ruokaostoksia tarjousten perusteella ja käyttötavaroissa tai hotelleissa teen hankinnat hinta-laatusuhteen perusteella. Eli en osta parasta, jos hinnassa on mielestäni liikaa ilmaa. Rahaa jää säästöön melkein joka kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti, eikös jokainen järkevä säännöstele. Siis ei osta kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Pitäähän sitä ajatella myös luontoa ja jälkipolvia. Myös vaikka ei olisi omia lapsia. Jotain vastuuta kaikilta voi vaatia.
Entä jos ostaa palveluita, eli työllistää siten muita. Mitä se raha tilillä seisomassa ketään hyödyttää.
Harvalla kohtuullisen hyvin tienaavalla kaikki menee. Se on tuilla elävien juttuja. Tuillakaan ei kannattaisi kaikkea laittaa menemään vaan budjetointi on todella tärkeää, jos aikoo joskus nousta parempaan asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti, eikös jokainen järkevä säännöstele. Siis ei osta kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Pitäähän sitä ajatella myös luontoa ja jälkipolvia. Myös vaikka ei olisi omia lapsia. Jotain vastuuta kaikilta voi vaatia.
Minä ostan kaiken, mitä mieleen juolahtaa. Mieleeni ei vain juolahda ostaa kertakäyttökamaa enkä muutenkaan ole tavaranhimoinen.
Man skulle nog ha råd med allt möjligt, men skaffar inte det. En orsak är det att man blir alla prylars gårdskarl och skötare.
Man kunde köpa ett större hus, en snofsigare villa, en ännu sportigare bil och byta den andra med samt båten. Som resultat skulle man få sköta om ett ännu större hus, en villa som kräver ännu mera underhåll, en bil vars service intervall är hälften av den nuvarande o.s.v.
Då man ser alla moderna träaltaner och annat som är utbyggt i naturen är den första reaktionen wow. Följande reaktion är den att allt skall underhållas, varför man själv helst håller allt så naturligt som möjligt.
Itseasiassa, semmoinen säästeliäs elämäntapa on jo omaksuttu.
Lidlistä ostan ruuat, en mieti kauheesti, mut edullisemman yksikköhinnan tavarat kerään kärriin.
Ihan sama moodi osapuilleen päällä, kuin opiskeluaikoina.
En ole kokenut tarvetta koska tilin saldo kasvaa joka kuukausi eli en vaan kuluta niin paljoa kuin tienaan. Jos alkaisi tilin saldo pienentyä niin sitten varmasti tekisin budjetin. Elämä on asettunut uomiinsa näillä tuloilla ja menoilla ja vaikka en sauraakaan kulutustani erityisen tarkasti niin sanoisin käyttäväni kuukausittain aina suunnilleen saman verran rahaa. Olen luonteeltani tavallaan aika pihi. Maksan mielelläni laadusta eli saatan käyttää johonkin yksittäiseen juttuun paljonkin rahaa mutta ostan sen tuotteen aina tarpeeseen. Minulle on tärkeää, että tilillä on iso puskuri sitä varten, että elämässä tapahtuisi jotain odottamatonta.
Totta kai säännöstelen!
Jo vanha kansa osasi sanoa: "Älä osta mitä haluat, älä osta mitä tarvitset. Osta vain se mitä ilman et pysy elossa!"
Ei senttiäkään turhuuksiin, ei sitä koskaan tiedä milloin se paha päivä tulee.
Säästelen monissa asioissa: syön itsetehtyä kotiruokaa, käytän vaatteet loppuun, en tykkää shoppailla, ei ole suoratoistoja.
Monissa asioissa en säästä yhtään: käytän yksityisiä terveyspalveluja, harrastan aktiivisesti ratsastusta (n. 7-8000 e/vuosi), käyn kampaamossa 3-4 krt/vuodessa (300 e/krt), kotisiivous joka toinen viikko, jne.
Silti saan säästöön ja sijoituksiin n. 800 - 1000 e/kk.
Oli aika, kun ei ollut suuria tuloja, jolloin opin nuukaksi. Nuuka olen edelleenkin, vaikkei tarvetta olisikaan. Se sitten tarkoittaa, että rahaa jää reilusti säästöön ja sijoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai säännöstelen!
Jo vanha kansa osasi sanoa: "Älä osta mitä haluat, älä osta mitä tarvitset. Osta vain se mitä ilman et pysy elossa!"
Ei senttiäkään turhuuksiin, ei sitä koskaan tiedä milloin se paha päivä tulee.
Tuhlailun lisäksi liiallinen nuukuuskin on jonkinlainen elämänhallintaongelma.
En säännöstele, mutta en vain kykene tuhlaamaan niin paljon kuin tienaan.