Esikoinen päiväkodissa, kun kuopus kotona

Luin tuota varhaiskasvatusalan kertomuksia ja kyllä korpeaa nuo kommentit siitä, että äidit ovat laiskoja, kun vievät isomman lapsen päiväkotiin, kun nuorempi on kotona.

Olen työskennellyt päiväkodissa kymmenisen vuotta ja saanut välissä yhden lapsen. Tiedän siis täsmälleen, mitä arki molemmissa hommissa voi olla.

Ensinnäkin, jos esikoisia jäisi päiväkodista pois kotiin niin se ei todellakaan tarkoittaisi sitä, että päiväkodissa olisi vähemmän lapsia / ryhmäkoot olisivat pienempiä. Edelleen ryhmät täytettäisiin ja niitä olisi jokaisessa kaupungissa sitten vain vähemmän. Työntekijät olisivat edelleen yhtä työllistettyjä ja koska joukosta puuttuisivat ne lapset, joiden hoitoaika ei ole riippuvainen vanhempien töistä, ryhmän lapsista olisi enemmän pitkää päivää. Nyt sentään osa haetaan ennen iltapäivän pukemisrumbaa ja välivuoro pääsee lähtemään kohtuulliseen aikaan kotiin.

Äidin näkökulmasta: työntekijä ei todellakaan tiedä kaikkea, miten kotona menee. Miehelleni osui uskomattoman huono tuuri, kun lapsemme syntyi, kun hänen kohdalleen osui erittäin työllistävä projekti. Ennen liukuvalla ja normaalilla työajalla töitä tehnyt mies tekikin 12-tuntisia päiviä suurta keskittymistä vaativissa tehtävissä. Käytännössä hoidin lapsen yksin yötä päivää puoli vuotta, eikä meillä ollut tukiverkostoja. Lapsi oli lisäksi itkuinen ja nukkui huonosti. Puoleen vuoteen en saanut nukkua yli kahta tuntia putkeen. Jos siinä olisi ollut toinen lapsi kotona, enkä olisi saanut nukkua lainkaan päiväuniaikoina, olisin varmasti seonnut.

Kunhan nyt sanon: älkää tuomitko, kun ette voi oikeasti tietää.