Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät "päästä" kumppaniaan yksikseen ulkomaille?
Vai onko tuo vain urbaanilegenda? Eri asia tietysti, jos molemmat haluavat aina matkustaa yhdessä tai kumpikaan ei halua matkustaa ollenkaan, mutta luulisi aika harvassa olevan niiden parien, joilla matkustusmieltymykset osuvat 100% yhteen.
Kommentit (855)
En ymmärrä, miten kukaan on niin epätoivoinen, että pystyisi tuollaisessa kontrolloivassa parisuhteessa.
Ilmeisen paljon niitä on.
Me puolison kanssa kyllä tykätään samoista kohteista, mutta ehkä tykätään tehdä vähän eri asioita, niinpä mä käyn välillä yksikseni, puoliso on pelkästään tyytyväinen.
Varmasti ja ikävä kyllä heitäkin todennäköisesti on. - Ihan yhtä lailla kuin on heteroita, jotka eivät suvaitse sitä, että kumppanilla on vastakkaista sukupuolta oelvia kavereita ja ystäviä joiden kanssa haluaa olla yhteyksissä eritavoin.
Eivät kaikki parisuhteet ole ns. terveitä (, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin lähemmässä tarkastelussa) muutenkaan
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
En uskalla edes moista kysyä.
Mutta "uskallat" olla kumppanisi kanssa kimpassa? - Eipä käy kateeksi.
Sinkut haluavat siis matkustaa jonkun puolison kanssa, koska eivät halua matkustaa yksin?
Vierailija kirjoitti:
En uskalla edes moista kysyä.
Mäkin olin joskus tuollaisessa suhteessa, ja kysyn vieläkin itseltäni miksi olin. Sairasta, kontrolloivaa ja alisteista.
Nykyisessä suhteessa lomaillaan välillä yksin ja välillä yhdessä. Ulkomailla ja kotimaassa. Minä tykkään joistain maista ja paikoista mistä vaimoke ei, ja päinvastoin. Ei kysellä lupia tai aseteta sääntöjä, vaan molemmat ollaan innoissamme ja iloitaan myös toistemme omista reissuista.
Lähipiirissä aivan liikaa noita pariskuntia, joissa toinen ei saa tehdä mitään.
Systerin mies ravaa ulkomailla 3-5 kertaa vuodessa golffaamassa äijäporukassa ja sisko ei pääse edes Tallinnan risteilylle. Koska hän ei ole menossa tekemään mitään, hän vaan on. Matkustelu kuuluu miehen harrastukseen. Ei se pääse teatteriin, leffaan, raflaan syömään... Tai edes tyttöjen illanistujaisiin meille. Mies tai/ja lapset tulee mukana. Ihan kotimainen mies, jolle rupes lapsikoneeksi. Eikä uskovaisia. Eikä systeri haluu erota lasten takia. Onhan se muuten ihan hyvä mies.
Miehen lapsuuden kaveri löysi erikoisnaisen, joka on ihan älytön miehensä vahtimisessa. He kulkevat vain pariskuntana ja tapaavat pariskuntia.
Eli mä olen istunut monien kahvikuppien ajan tyhjänpanttina, kun rouva kertoo tylsästä elämästään miesten höpötellessään omiaan toisessa tilassa. Vähän kun lähtis porukalla golffaamaan ja naiset istuiskin autossa, kun toiset pelaa tunteja...
Näitä esimerkkejä on. Enemmän kyllä niin päin, kun miehet ovat löytäneet kumppanin, niin vähenee yhteydenpito ellei lopu kokonaan. Sitten muutaman vuoden päästä soitellaan kuulumisia ja kerrotaan erosta.
En enää näin kypsemmässä iässä alkaisi suhteeseen henkilön kanssa, jonka moraali on niin matalalla tasolla, että alkaisin henkilön ulkoiseksi itsekontrolliksi kieltämällä häneltä asioita.
Tottahan on, että varmaan noin kymmenysosan moraali on niin alhainen, että pettävät aina tilaisuuden tullen tai ottavat holtittomia riskejä reissussa.
Onneksi suurin osa ihmisistä on pääosin luotettavia ja kunnollisia.
Voi luoja tätä tietämättömien ja empatiakyvyttömien ihmisten määrää. Missä tynnyrissä te elätte? Sivistäkää itseänne ja lukekaa vaikka vähän psykologiaa ennen kuin tuomitsette.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja tätä tietämättömien ja empatiakyvyttömien ihmisten määrää. Missä tynnyrissä te elätte? Sivistäkää itseänne ja lukekaa vaikka vähän psykologiaa ennen kuin tuomitsette.
Keitä tässä nyt on tuomittu? Pikemminkin säälitään kai, ja kummastellaan.
Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.
Meillä on perheessä rahaa x määrä. Kaikki haluavat matkustaa. Mikä oikeus jollain olisi yksin käyttää siitä x:stä omiin lomiinsa? Kyllä meillä matkustellaan koko perheenä.
Eihän jotkut päästä yksin muualle kuin töihin korkeintaan. Sinnekin viedään ja sieltä haetaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.
Avaatko vähän miksi näin on?
Se mitä olen reissutyössä nähnyt ja kuullut karistaa kyllä turhat haihattelut itseltä. Tietty kavereiden kanssa voi matkoilla käydä, mutta pidempi työkomennus on ero. Yli 90% pettää siellä. Reissutyöläiseen luottaminen on vain harhaista typeryyttä. Paitsi, jos on saanut sen 1% helmen. Harmi vaan, että 90% muistakin reissutyöläisen puolisoista kuvittelee samaa, ja lähes kaikki heistä on väärässä...
En usko ihmiseen kykyyn tunnistaa luotettavasti olevansa poikkeuksellisen hyvä ihmistuntija. Vähän sama ilmiö kuin siinä, kun lähes kaikki luulevat olevansa keskivertoa parempia kuskeja. Ihmisillä on taipumus yliarvioida kykynsä tietyillä elämänalueilla. Kuten kyvyssä tunnistaa poikkeuksellisen rehellinen ja luotettava kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.
Avaatko vähän miksi näin on?
Osaksi koska tykätään olla mahdollisimman paljon yhdessä, ja matkustella yhdessä. Risteilyt ym poissuljettuja ihan jo luottamuksenkin takia.
Työmatkalle menee yksin. Ei me vapaa-ajan matkoja erikseen tehdä. Mikä parisuhde se sellainen olisi?
Lässyn lässyn.