Lue keskustelun säännöt.
Mikä kaverilleni tuli? Oletko itse käyttäytynyt näin, jos olet, auta!
12.01.2023 |
Kaverini ei tunnu innostuvan enää mistään ehdotuksistani. On todella vaisu kun ollaan nähty, ja viestitkin alkavat olla todella lyhyitä. Hän mainitsi olleensa väsynyt, jonka takia on perunut menoja. Tiedän, että kuitenkin näkee toista ystäväänsä. Eli ei ole hautautunut yksin kotiin. Minun seurani ei vain tunnu kiinnostavan. Kummallakaan meistä ei ole kauheasti kavereita, eikä kukaan pommita ketään viesteillä liikaa tai muuta sellaista. Kaveri on vaan yhtäkkiä menettänyt kiinnostuksensa, minuun tai ehkä yleisemminkin?
Tämä tuntuu tosi pahalta minusta. Minulla on vain muutama ystävä, ja yhden käytös on nyt muuttunut kovasti. Tiedän että tästä pitäisi kysyä häneltä suoraan. Mutta haluaisin ymmärtää mikä edes voisi olla taustalla ennen kuin uskallan kysyä. En välttämättä kysy, jos on selkeää että hän ei enää halua olla kaverini.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä ehdottomasti kannattaisi asiasta jutella. Et voi mitenkään tietää, mistä juuri tässä tapauksessa on kyse siitä, miksi joku muu on toiminut samoin. Esim. joo, itse olen toiminut niin äärimmäisen stressin ja burnoutia lähellä olevan uupumuksen takia, mutta ei se tarkoita että on samasta kyse tässä. Voihan olla, että hän on huomaamattasi loukkaantunut jostain mitä olet sanonut, tehnyt tai mitä joku muu on sinusta juorunnut, ja silloin olisi hyvä nostaa kissa pöydälle ja käsitellä asia, ettei nyt ihan tyhjän takia mene välit poikki, jonkun väärinymmärryksen tai ilkeän juorun.
Miksei hän ota asiaa esille, jos on kuullut jotain ikävää, tai miksi ylipäätään uskoisi jotain valheita?
Tai jos on loukkaantunut, miksei hän kerro siitä. Olen niin hämmästynyt. Enhän minä voi lukea ajatuksia. Tämä käytös sattuu minuun. Jos kertoisi mitä on tapahtunut, voisi vain sanoa siitä, voisin pyytää anteeksi ja tarkastella toimintaani. Nyt olen vain varpaillani ja ihmettelen mikä on. Asiaa on vaikeaa ottaa puheeksi. Jos tässä onkin vaikka masennusta taustalla, pitäisi olla hienovarainen kun kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos tämä onkin ihan vaan sitä ettei häntä kiinnosta, niin on noloa jos rupean häneltä selityksiä tivaamaan. Luulisi että kertoisi jos olisin loukannut, siksi mietin että ehkä tässä ei ole mitään kerrottavaa, harva haluaa täräyttää että en pidä sinusta tms.
Olet jollain tavalla raskas ihminen ja kaveri ei nyt väsyneenä jaksa sinun seuraasi. Puhut ehkä liikaa omista asioistasi ja käytät kaveriasi kuunteluautomaattina? Määräilet tai et muuten anna kaverin toimia parhaaksi näkemällään tavalla ts. tuputat ohjeita siihen miten kaverin pitäisi elää?
Vierailija kirjoitti:
Olet jollain tavalla raskas ihminen ja kaveri ei nyt väsyneenä jaksa sinun seuraasi. Puhut ehkä liikaa omista asioistasi ja käytät kaveriasi kuunteluautomaattina? Määräilet tai et muuten anna kaverin toimia parhaaksi näkemällään tavalla ts. tuputat ohjeita siihen miten kaverin pitäisi elää?
Missään nimessä en ole määräilevä. Muusta en tiedä. Tämä ottaa vähän itsetunnon päälle. Olen ajatellut että olen ihan mukava, empaattinen kaveri. Koen olevani aidosti kiinnostunut muista. Mutta tietenkin höpöttelen omiakin kuulumisia.
No, mitä tässä sitten kannattaisi tehdä jos joku kokee ettei jaksa seuraani? Varmaan antaa olla ja kaveruus kuihtuu?
Minunkin kaveri alkoi keksiä kaikenlaisia syitä, että miksi ei voida nähdä. Ollaan tunnettu toistakymmentä vuotta ja ei ole ollut draamaa, en ole vuodattanut ikäviä asioita kaverille, en ole tyrkyttänyt mielipiteitäni yms.
Toinen kaveri alkoi unohtaa. Oltiin sovittu vierailusta ja meillä oli tapana, että soitetaan ennen tuloa, että täältä tullaan. No kerran sattui niin, että soittaessani kaveri sanoi, että oli unohtanut kokonaan ja oli sopinut muita menoja. Nyt sitten ollaan yritetty sopia uudesta tapaamisesta, niin aina vaan kaveri lupaa tarkistaa kalenterin ja lopulta unohtaa koko asian. Välillä tulee viesti, että unohdin ja katsotaan ensi viikolla uudestaan. Ensi viikollakin taas unohtuu. Tämänkään kaverin kanssa ei ole ollut draamaa, ollut aina hauskaa, mitään ikäviä asioita en ole vuodattanut, en ole tarjonnut mitään elämänohjeita yms. En vaan tajua tätäkään.
Näistä molemmista tapauksista tulee tosi surullinen olo, kun en ymmärrä, että mistä koko juttu johtuu. Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä kaikki, ei mitään teinidraamoja. Tuntuu tosi pahalta, koska kavereita on ollut vain 2 ja nekin haluaa nyt unohtaa minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kaveri alkoi keksiä kaikenlaisia syitä, että miksi ei voida nähdä. Ollaan tunnettu toistakymmentä vuotta ja ei ole ollut draamaa, en ole vuodattanut ikäviä asioita kaverille, en ole tyrkyttänyt mielipiteitäni yms.
Toinen kaveri alkoi unohtaa. Oltiin sovittu vierailusta ja meillä oli tapana, että soitetaan ennen tuloa, että täältä tullaan. No kerran sattui niin, että soittaessani kaveri sanoi, että oli unohtanut kokonaan ja oli sopinut muita menoja. Nyt sitten ollaan yritetty sopia uudesta tapaamisesta, niin aina vaan kaveri lupaa tarkistaa kalenterin ja lopulta unohtaa koko asian. Välillä tulee viesti, että unohdin ja katsotaan ensi viikolla uudestaan. Ensi viikollakin taas unohtuu. Tämänkään kaverin kanssa ei ole ollut draamaa, ollut aina hauskaa, mitään ikäviä asioita en ole vuodattanut, en ole tarjonnut mitään elämänohjeita yms. En vaan tajua tätäkään.
Näistä molemmista tapauksista tulee tosi surullinen olo, kun en ymmärrä, että mistä koko juttu johtuu. Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä kaikki, ei mitään teinidraamoja. Tuntuu tosi pahalta, koska kavereita on ollut vain 2 ja nekin haluaa nyt unohtaa minut.
Siis samaistun tosi paljon! Meillä ei ole ollut mitään draamaa. Yhtäkkiä vain olen jotenkin turha, varaystävä jonka kanssa sovittuja juttuja voi perua vähän tökeröstikin välillä.
Tulee samalla surullinen olo, mutta vähän ärsyttääkin. Mielestäni en ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaista, mutta kuulisin mielellään syyn jos olisikin jotain korjattavaa.
Kysy häneltä suoraan. Sano mitä ajattelet. Kerro toiveesi. Syyllistämättä.
Voi toki olla, ettei hän enää välitä. Silloin on aika mennä eteenpäin ja antaa kaveruussuhteen häivetä. Sellaista se on. Ei kivaa, mutta minkäs teet. Ei kaikki kaveruussuhteet kestä ikuisesti. Uusia kavereita kyllä löytyy, kunhan pysyy omana itsenä ja menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän alkanut seurustella? Osa nyhvää seurustelukumppaninsa kanssa aluksi niin ettei kaikille ystäville jää aikaa. Osalla sit käy myös se ikävin, eli eurustelukumppani kontrolloi ystävien tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jollain tavalla raskas ihminen ja kaveri ei nyt väsyneenä jaksa sinun seuraasi. Puhut ehkä liikaa omista asioistasi ja käytät kaveriasi kuunteluautomaattina? Määräilet tai et muuten anna kaverin toimia parhaaksi näkemällään tavalla ts. tuputat ohjeita siihen miten kaverin pitäisi elää?
Missään nimessä en ole määräilevä. Muusta en tiedä. Tämä ottaa vähän itsetunnon päälle. Olen ajatellut että olen ihan mukava, empaattinen kaveri. Koen olevani aidosti kiinnostunut muista. Mutta tietenkin höpöttelen omiakin kuulumisia.
No, mitä tässä sitten kannattaisi tehdä jos joku kokee ettei jaksa seuraani? Varmaan antaa olla ja kaveruus kuihtuu?
Ihmiset on usein täysin sokeita omalle käytökselleen, joten voi olla, että teet jotain sellaista minkä kaveri kokee rasittavana. Terveenä ja levänneenä sietää tämän puutteen, mutta väsyneenä ei. Minä voisin hyvin olla tämä kaverisi juuri nyt, ja ottanut etäisyyttä edellä mainituista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy häneltä suoraan. Sano mitä ajattelet. Kerro toiveesi. Syyllistämättä.
Voi toki olla, ettei hän enää välitä. Silloin on aika mennä eteenpäin ja antaa kaveruussuhteen häivetä. Sellaista se on. Ei kivaa, mutta minkäs teet. Ei kaikki kaveruussuhteet kestä ikuisesti. Uusia kavereita kyllä löytyy, kunhan pysyy omana itsenä ja menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Miksei ne kestä ikuisesti? Tiedän että vähän hölmö kysymys, mutta ihmettelen tätä mentaliteettia. Me ollaan tunnettu tämän kaverin kanssa ihan lapsesta saakka. Minusta olisi hienoa, jos oltaisiin tekemisissä vielä vanhoinakin. Seurattaisiin toistemme elämää. Mihin se kaikki yhtäkkiä katoaa. Vaihtavatko jotkut ihmiset seuraa huvikseen muutaman vuoden välein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jollain tavalla raskas ihminen ja kaveri ei nyt väsyneenä jaksa sinun seuraasi. Puhut ehkä liikaa omista asioistasi ja käytät kaveriasi kuunteluautomaattina? Määräilet tai et muuten anna kaverin toimia parhaaksi näkemällään tavalla ts. tuputat ohjeita siihen miten kaverin pitäisi elää?
Missään nimessä en ole määräilevä. Muusta en tiedä. Tämä ottaa vähän itsetunnon päälle. Olen ajatellut että olen ihan mukava, empaattinen kaveri. Koen olevani aidosti kiinnostunut muista. Mutta tietenkin höpöttelen omiakin kuulumisia.
No, mitä tässä sitten kannattaisi tehdä jos joku kokee ettei jaksa seuraani? Varmaan antaa olla ja kaveruus kuihtuu?
Ihmiset on usein täysin sokeita omalle käytökselleen, joten voi olla, että teet jotain sellaista minkä kaveri kokee rasittavana. Terveenä ja levänneenä sietää tämän puutteen, mutta väsyneenä ei. Minä voisin hyvin olla tämä kaverisi juuri nyt, ja ottanut etäisyyttä edellä mainituista syistä.
Okei. Miten neuvoisit että tilanne etenisi tästä? Koska nyt olen ajatellut että annan hänen olla. Luultavasti ystävyys on menetetty. Se varmaan on sitten tavoite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burnout out. Jaksaa olla tekemisissä vain energiaa lisäävien kanssa. Jotkut ihmiset valittaa kaikesta. Yhteydenpito on jatkuvaa valitusta. Vastavuoroisuus saattaa puuttua myös. En ole epäempaattinen, vaan itsekin paljon kokeneena, yritin pitää keskustelun virettä huumorin ja positiivisuuden puolella. Kohtuus siihen omien ongelmien kippaamiseen toisten niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän alkanut seurustella? Osa nyhvää seurustelukumppaninsa kanssa aluksi niin ettei kaikille ystäville jää aikaa. Osalla sit käy myös se ikävin, eli eurustelukumppani kontrolloi ystävien tapaamisia.
Ei, mutta itse olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on jotenkin ihmeellisiä nykyään. Vanha työkaveri josta tuli kaveri muutenkin eli pari kertaa kuukaudessa nähtiin jne. Kaveri löysi töistään naisen, sanoi että ottaa nyt suhteen tosissaan ja heippa. Sen jälkeen ei olla tavattu eli monta vuotta sitten. Sen tiedän että ero heille tuli.
Toinen kaveri ei pitänyt vaimostani eikä siitä syystä voi tavata minuakaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jollain tavalla raskas ihminen ja kaveri ei nyt väsyneenä jaksa sinun seuraasi. Puhut ehkä liikaa omista asioistasi ja käytät kaveriasi kuunteluautomaattina? Määräilet tai et muuten anna kaverin toimia parhaaksi näkemällään tavalla ts. tuputat ohjeita siihen miten kaverin pitäisi elää?
Missään nimessä en ole määräilevä. Muusta en tiedä. Tämä ottaa vähän itsetunnon päälle. Olen ajatellut että olen ihan mukava, empaattinen kaveri. Koen olevani aidosti kiinnostunut muista. Mutta tietenkin höpöttelen omiakin kuulumisia.
No, mitä tässä sitten kannattaisi tehdä jos joku kokee ettei jaksa seuraani? Varmaan antaa olla ja kaveruus kuihtuu?
Ihmiset on usein täysin sokeita omalle käytökselleen, joten voi olla, että teet jotain sellaista minkä kaveri kokee rasittavana. Terveenä ja levänneenä sietää tämän puutteen, mutta väsyneenä ei. Minä voisin hyvin olla tämä kaverisi juuri nyt, ja ottanut etäisyyttä edellä mainituista syistä.
Okei. Miten neuvoisit että tilanne etenisi tästä? Koska nyt olen ajatellut että annan hänen olla. Luultavasti ystävyys on menetetty. Se varmaan on sitten tavoite?
Anna hänelle aikaa. Ehkä tuo niskaan hengittäminen ja tivaaminen on se mikä on sinussa rasittavaa? Kaverisi ei nyt jaksa mitään ja sinä vaadit itsellesi huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Burnout out. Jaksaa olla tekemisissä vain energiaa lisäävien kanssa. Jotkut ihmiset valittaa kaikesta. Yhteydenpito on jatkuvaa valitusta. Vastavuoroisuus saattaa puuttua myös. En ole epäempaattinen, vaan itsekin paljon kokeneena, yritin pitää keskustelun virettä huumorin ja positiivisuuden puolella. Kohtuus siihen omien ongelmien kippaamiseen toisten niskaan.
Minä kysyn aina, että mitä kuuluu? En väitä vastaan, vaikka oltaisiinkin asioista toista mieltä - ennemminkin ymmärrän sitä, että meillä voi olla eri mielipiteitä. En ole tosikko, enkä ole negatiivinen. Iloitsen ja kannustan. Löydän aina asioista hyviä puolia ja olen saanut kaverini monesti nauramaan vatsa kippuralla.
En ymmärrä, että mitä teen väärin. Jos on tunnettu vuosia, niin olen edellä mainittujen syiden vuoksi vastenmielinen, niin miksi alunperin olemme olleet edes ystäviä? En ole väkisillä lyöttäytynyt kenenkään seuraan, en tuputa itseäni.
Auttaisikohan joku ammattiauttaja tällaisissa tapauksissa? Siis että voisi ihan vaan jutella ja pyytää rehellistä ulkopuolisen arviota omasta käyttäytymisestä.
En muuten osaa ap:n kysymykseen vastata ja itsehän en enää mitään kaverisuhteita jaksa harrastaa. Juuri siksi, että kaikki on aina niin epävarmaa ja jatkuvaa tasapainoilua, eikä mikään kestä.
Ihminen jaksaa pitää yllä vain rajallista määrää ystävyyssuhteita. Esim kun syntyy uudi, tosi kiinnostava kaverisuhde, vanha voi jäädä taka-alalle. Itellä on näin, että yhden hyvän ystävän kanssa en hirveästi halua enää tavata, koska sillä on kaksi pientä lasta ja ne sotkevat meidän kotona paikkoja. Yksi ystävä on homofobi ja sen takia otin etäisyyttä. Välillä jollain voi olla paljon kaikkea ja eo vaan jaksaa- halua olla kotona tai sit on uusi poika/tyttöystävä ja se saa kaiken huomion. Kysy ihmeessä häneltä. Mä kyllä kysyisin. Sit sä näytät, että välität. Miksi se olisi noloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burnout out. Jaksaa olla tekemisissä vain energiaa lisäävien kanssa. Jotkut ihmiset valittaa kaikesta. Yhteydenpito on jatkuvaa valitusta. Vastavuoroisuus saattaa puuttua myös. En ole epäempaattinen, vaan itsekin paljon kokeneena, yritin pitää keskustelun virettä huumorin ja positiivisuuden puolella. Kohtuus siihen omien ongelmien kippaamiseen toisten niskaan.
Minä kysyn aina, että mitä kuuluu? En väitä vastaan, vaikka oltaisiinkin asioista toista mieltä - ennemminkin ymmärrän sitä, että meillä voi olla eri mielipiteitä. En ole tosikko, enkä ole negatiivinen. Iloitsen ja kannustan. Löydän aina asioista hyviä puolia ja olen saanut kaverini monesti nauramaan vatsa kippuralla.
En ymmärrä, että mitä teen väärin. Jos on tunnettu vuosia, niin olen edellä mainittujen syiden vuoksi vastenmielinen, niin miksi alunperin olemme olleet edes ystäviä? En ole väkisillä lyöttäytynyt kenenkään seuraan, en tuputa itseäni.
Minulla sama. Kysyn aina miten toisella menee. Ja mielestäni olen kannustava.
Viimeksi kun kysyin tältä ystävältä miten menee, hän vaan vastasi mutta ei kysynyt takaisin. Se innoitti tekemään tämän ketjun.
En ole siis vielä tivannut häneltä ollenkaan mikä on.
Minusta kyllä ehdottomasti kannattaisi asiasta jutella. Et voi mitenkään tietää, mistä juuri tässä tapauksessa on kyse siitä, miksi joku muu on toiminut samoin. Esim. joo, itse olen toiminut niin äärimmäisen stressin ja burnoutia lähellä olevan uupumuksen takia, mutta ei se tarkoita että on samasta kyse tässä. Voihan olla, että hän on huomaamattasi loukkaantunut jostain mitä olet sanonut, tehnyt tai mitä joku muu on sinusta juorunnut, ja silloin olisi hyvä nostaa kissa pöydälle ja käsitellä asia, ettei nyt ihan tyhjän takia mene välit poikki, jonkun väärinymmärryksen tai ilkeän juorun.