Kokemuksia, neuvoja ja vinkkejä vammaisen lapsen vanhemmille
Haluaisin kuulla näin "nimettömänä" muide hyviä vinkkejä ja kokemuksia siihen, mitkä asiat ovat auttaneet teitä jaksamaan ja mitkä asiat ovat teitä konkreettisesti auttaneet kasvattamaan vammaisen lapsen aikuiseksi?
Eli mitä tukea olette saaneet perheenä, mikä on auttanut teitä? Oletteko saaneet tarpeeksi hoitoapua? Onnistuitteko tekemään yhdessä lomamatkoja. Onko edes mahdollista saada avustajaan muutamaksi päiväksi lomamatkalle mukaan, jotta vanhemmatkin voivat hetkeksi levähtää vai lakkaako sillion omaishoito. Ei kai sen vielä muutamasta päivästä pitäisi aiheuttaa ongelmia.
Siirtyikö lapsenne tuettuun asumisyksikköön itsenäistymisvaiheessa vai pärjäsikö omillaan avustajan voimin? Teittekö muita ratkaisuja? Voisiko lapsi muuttaa aikuisena samaan pihapiiriin tai naapuriasuntoon? Miten järjestää aikuiselle tarvittava tuki.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt?
En ymmärrä kysymystäsi? Vammaisen lapsen kasvattaminen aikuiseksi ja vielä taata hänen turvallinen hyvä elämä aikuiseksi kasvettuaan ei ole useinkaan mitenkään helppoa. Mitkä asiat ovat tällöin tukeneet vanhempien jaksamista tuossa tilanteessa pariskuntana. Jotkuthan ovat jopa eronneet ja ottaneet viikko-viikko systeeminen ihan vain siksi, että tällöin toinen saa aina viikon vapaata lapsen hoidosta enkä hae tällaisia neuvoja vaan sellaista, mitkä tukevat sitä perhettä ja tukevat pariskuntaa. Yleensä pariskunta on paras tuki toisilleen, mutta mitä konkreettisia tukea ovat saaneet ulkopuolelta ja onko antaa jotain hyviä vinkkejä, mitä ei ole tullut otettua huomioon.
Mitä vaihtoehtoja on järjestää lapsen asuminen kun on aika siirtyä omaan kotiin tai tuettuun asumiseen.
Riippuu niin paljon vammman laadusta ja noin miljoonasta muusta asiasta. Vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olevilta on hyvä saada. On kaikenlaisia leirejä, tapahtumia jne., joissa voi kohdata toisia samantyyppistä elämää eläviä, ja nämä ovat monesti mukavia juttuja myös siksi, että tulee tutustuneeksi uusiin ihmisiin. Sitä ikään kuin huomaa, ettei oma tilanne ole mitenkään sen oudompi kuin monen muunkaan.
Miksi kysyt?