Jos valmistuu 31-vuotiaana yliopistosta ilman työhistoriaa, kannattaako unohtaa heti työllistyminen?

Mielenterveys hoitoon. Voitko tehdä osa-aikaisesti jotain?

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveys hoitoon. Voitko tehdä osa-aikaisesti jotain?

Mielenterveyttä on hoidettu psykoosipoliklinikalla 6 vuotta ja olen myös määräaikaisellä eläkkeellä. Mutta opiskelen silti sisulla eteenpäin. En vaan tiedä mitä tehdä. Osa-aikatöitä en jaksa opintojen ohella.

Viikonlopputyö? Muutama tunti viikonloppuisin vain? Sekin on parempi kuin ei mitään.

Olen itse alle nelikymppinen ilman ansiotyökokemusta. Käyn AMK:ssa hyvin työllistävää alaa.

CV:hen laitan vapaaehtoiskokemuksen ja kerron siitä ylpeänä. Osa vetää tästä herneen nenään, mutta en suostu määrittelemään työksi vain sitä, mistä saa palkkaa. Suomen mielenterveyspalvelut pyörivät puoliksi ilmaisvoimin. 

Lisäksi olen ylpeä tekemistäni kansallisaloitteista ja yhdellä YouTube-kommentillani on yli 1500 tykkäystä. Lisäarvoa voi nykymaailmassa antaa muutenkin kuin olemalla työsuhteessa. 

En ole heittänyt toivoa; älä heitä sinäkään. 

Joo, yksi päivä viikossa töitä ja neljä opiskeluun.

Kyllä työllistyminen kannattaa. Osastonsihteerin työ on erinomainen kokemus, pääsisit varmasti hoito logistikoksi osa-aikaisena.

Työ myös ylläpitää mielenterveyttä, etenkin kun se on mielekästä ja motivoivaa.

Ei kannata luovuttaa yrittämättä ainakaan! Jää ikuisesti kaivertamaan mieltä, että mitä jos olisinkin yrittänyt ja onnistunut. Kannattaa hakea kaikenlaisia töitä, niin oman alan kuin muitakin töitä. Osa-aika voisi sopia tilanteeseesi parhaiten?

Tsemppiä!

Spontaani repeäminen. Vajaa nelikymppinen kertoo työhaastattelussa meriittinään, että yhdellä kommentilla on 1500 tykkäystä :D

Sanoisin, että perushommia hakemaan ja vakuuttaa asenteella, kun kokemusta ei ole. Ja joku hyvä syy pitäisi olla miksi ei olw ollut töissä, mutta nyt olisi niihin kykenevä.

Kiitos:) uskon kyllä pärjääväni mielekkäässä työssä, lähinnä huolettaa palkkaako kukaan minua ikäni takia

Vierailija kirjoitti:

Kiitos:) uskon kyllä pärjääväni mielekkäässä työssä, lähinnä huolettaa palkkaako kukaan minua ikäni takia

Missä ikä kerrotaan? Ei ainakaan cv:ssä.

Millä logiikalla korkeakoulututkinnon suorittaminen johtaisi syrjäytymiseen?

Minä valmistuin yli 40-vuotiaana ja ensimmäisen ja työurani ainoaksi jäävän vakituisen työpaikan sain yli 60-vuotiaana. Enkä aio jäädä vielä eläkkeelle.

Ikä paljastuu yleensä cv:ssa, vaikka jättäisi suurimman osan opiskelu- ja työhistoriasta kertomatta. Ei 50-vuotias työhaastattelussa mene 30-vuotiaasta, vaikka olisi jättänyt cv:sta pois kaikki alle 40-vuotiaana hankitut koulutukset ja työkokemukset .

On kuulemma tässä maassa niin mahdoton työvoimapula, että pitäisi saada työperäistämaahanmuuttoa. Myös eläkeikäisiä kannustetaan jatkamaan töissä. Sen perusteella luulisi hyvinkin varttuneena valmistuvien pääsevän töihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse alle nelikymppinen ilman ansiotyökokemusta. Käyn AMK:ssa hyvin työllistävää alaa.

CV:hen laitan vapaaehtoiskokemuksen ja kerron siitä ylpeänä. Osa vetää tästä herneen nenään, mutta en suostu määrittelemään työksi vain sitä, mistä saa palkkaa. Suomen mielenterveyspalvelut pyörivät puoliksi ilmaisvoimin. 

Lisäksi olen ylpeä tekemistäni kansallisaloitteista ja yhdellä YouTube-kommentillani on yli 1500 tykkäystä. Lisäarvoa voi nykymaailmassa antaa muutenkin kuin olemalla työsuhteessa. 

En ole heittänyt toivoa; älä heitä sinäkään. 

Epäilemättä osa työnantajista arvostaa suuresti aikaansaannoksiasi. Oletko hakenut jonkun kansanedustajan avustajaksi? Siis sellaisen, joka kannattaisi sinun tekemiäsi aloitteita.

Vapaaehtoistyön minäkin mainitsen viimeisen sivun lopussa, sillä se täyttää mukavasti cv:n aukkoja.