Raitistuminen - turrutetut tunteet vyöryvät päälle. Haluaisi vain kuolla.
Katson ympäristöäni, tiliäni, yksinäisyyttäni ja masennusta silmiin. En voi turruttaa alkoholilla enää koska tässä näen totuuden mitä se on aiheuttanut, tämä tilanne on alkoholin aikaansaamaa.
En pysty juomaan koska asiat vain pahenevat, masennus syvenee ja terveys kaikinpuolin murenee. Jos ikinä haluan elämästäni parempaa, niin ainoa keino on raitistua.
Ei tämä vaikeaa ole fyysisellä tasolla mutta henkisellä kyllä. Hävettää ja masentaa.
Mietin lapsuuttani ja tunnen vihaa, haluan syyllistää toisia elämästäni vaikka tiedän, että valintani olen tehnyt itse. Pohdin miksi kukaan ei auttanut minua jo nuorena kun ongelmia oli. No, meillä oli kotona ongelmia, vanhempien juominen ja mt-ongelmat. Ei ole omena kauas puusta kadonnut.
Oma elämä on kuin sarja epäonnistumisia ja typeryyttä. Aivan turhaa eloa ja halveksun itseäni. Vihaan, vihaan ja vihaan omaa elämääni ja minua itseäni. Yritän suunnata ajatukset muualle tai harjoittaa myötätuntoa mutta aina ne palaavat.
Olen muutenkin liian herkkä maailmaan eikä psyyke kestä kaikkea mitä elämässä vaaditaan. Haluaisin olla jotain muuta kuin mitä olen mutta yrityksistä huolimatta en ole onnistunut muuttamaan elämää pysyvästi.
Aina tipun korkealta ja pilaan taas asiani.
Kommentit (38)
Varmaan kannattaisi keskusteluapua pyytää päihdepoliklinikalta.
Paljon voisi ajatella samoin ap
T. 2
Hae apua. Kyllä sitä löytyy. Vertaistukea myös.
Tsemppiä ap, olet tehnyt jo ison edistymisaskeleen!
Miten niin pahenevät? Juominen auttaa aina.
Tunne ne tunteet. Rehellisesti. Älä luokittele hyväksi, huonoksi, toivotuksi tai epätoivotuksi tunteita. Myös ajattelulla voi vaikuttaa tunteisiinsa. Jos ajattelee vaikka niitä menneisyyden paskoja kokemuksia, niin silloin myös tuntuu paskalta. Voit ajatella jotain muuta. Jokainen luo itse oman todellisuutensa tässä hetkessä.
Kyllä se siitä päivä päivältä korjaantuu. Lisää itsehoito-oppaita ja käsittelet vain sen verran asioita, ettei mene liian raskaaksi. Opettele hemmottelemaan itseäsi jalkakylpysuoloilla, saippuoilla tms., joista tulee hyvä tuoksu ja hyvä puhdas olo. Keksi itse mikä itsellesi sopii. Kunhan se ei ole ruokaa tai juomaa.
Kokeile vaikka luontoharjoituksia ja katsele 10 min. päivässä ikkunasta ulos tai mene luontoon katsomaan. Se on lepoa aivoille.
Kun aivosi työstävät "onpas milenkiintoinen jääkidekuvio tässä oksassa", niin saat hetkeksi lepoa raskailta ajatuksilta.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko ap olet ollut raittiina?
Vasta joulusta asti. Olen tehnyt kuitenkin päätöksen että en juo koska muuten elämästä tulee vain helvetillisempää kun se on muutenkin pääsyy jo nyt oleville ongelmille.
En minä sitä halukaan, ei ole minkäänlaisia himoja. Nytkin vaikka olotila on välillä musertava ja itken, niin on tämä parempi olo kuin päihtyneenä tai krapulassa, jollon ahdistus on tosi kova, masentaa voimakkaasti. Tämä on vähän erilaista kun on selvä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunne ne tunteet. Rehellisesti. Älä luokittele hyväksi, huonoksi, toivotuksi tai epätoivotuksi tunteita. Myös ajattelulla voi vaikuttaa tunteisiinsa. Jos ajattelee vaikka niitä menneisyyden paskoja kokemuksia, niin silloin myös tuntuu paskalta. Voit ajatella jotain muuta. Jokainen luo itse oman todellisuutensa tässä hetkessä.
Joo tämän minä ymmärrän. Kun itken ja meuhkaan, vihaan mielessäni ja olen tosi levoton, niin silti katselen etäältä. Tunnen kyllä voimakkaasti mutta silti pystyn katsomaan etäältä ja joskus itkun seassa saatan jopa naurahtaa kun seuraan vellomista ja taas vollotus jatkuu.
Kun vielä osaisi uskoa, että hätää ei todellisuudessa ole.
Ap
Toivon sulle voimia, paljon voimia. Itse toipumassa vakavaskin vakavammasta masennuksesta, ahdistuksesta ym. Minulla ei alkoongelmaa, mutta tiedän ja ymmärrän sinua. Mikä ei tapa, vahvistaa. Näin se on.
Se ei auta muutaku ollla kova ja taistella. Kyllähän mä tohon itsekin samaistun aika isosti, mutta mua ei oo kukaan koskaan tullut nostamaan mistään, mä oon aina ite noussut. Aloita pienestä ja liiku sitä kautta eteenpäin. Sä alat näkemään kuinka heikkoja muut ovat ja sä tuut evolvaamaan ihmisenä, henkisesti ja fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne ne tunteet. Rehellisesti. Älä luokittele hyväksi, huonoksi, toivotuksi tai epätoivotuksi tunteita. Myös ajattelulla voi vaikuttaa tunteisiinsa. Jos ajattelee vaikka niitä menneisyyden paskoja kokemuksia, niin silloin myös tuntuu paskalta. Voit ajatella jotain muuta. Jokainen luo itse oman todellisuutensa tässä hetkessä.
Joo tämän minä ymmärrän. Kun itken ja meuhkaan, vihaan mielessäni ja olen tosi levoton, niin silti katselen etäältä. Tunnen kyllä voimakkaasti mutta silti pystyn katsomaan etäältä ja joskus itkun seassa saatan jopa naurahtaa kun seuraan vellomista ja taas vollotus jatkuu.
Kun vielä osaisi uskoa, että hätää ei todellisuudessa ole.
Ap
Oi että. Luota vaan, että suunta on oikea
Onnittelut hyvästä päätöksestä, vaikka valoa ei heti olisikaan näkyvissä.
Kannattaa lukea tai kuunnella äänikirjoja juurikin raitistumisesta, sillä totta kai tunteet joita on turrutettu nousevat pintaan ja voisit saada apua siitä kun luet muiden kertomuksia aiheesta. Tai ymmärrystä siitä, miten eri vaiheissa raitistuminen etenee ja miten muutkin ovat selvinneet.
Tunteet kannattaa vain antaa tulla, mutta ei jäädä niihin kiinni. Vain havainnoida niitä. Et ole tunteesi tai elämäsi. Ota etäisyyttä. Jossain vaiheessa voit alkaa tutustua oikeaan sinään, joka ei ole enää olosuhteiden ja riippuvuuden vanki. Riippuvuudet pysäyttävät kehityksen ja nyt olet aloittamassa uutta matkaa elämässäsi.
Itselleni helpotti raa'an tutkimustiedon lukeminen ja asian ajatteleminen tieteellisen analyyttisellä tavalla.
Löysin muunmuassa hyvän artikkelin, jossa kuvailtiin aivokemiassa tapahtuvia muutoksia. Miten alkoholi vapauttaa ryöppynä mielihyvähormoneja, seuraavana aamuna krapulassa moni kokee morkkista ja ahdistusta vaikkei edes olisi mitään mokaillut. Se johtuu siitä, että näiden hormonien taso on romahtanut. Normaalilla ihmisellä ne hiljalleen palautuvat vakaiksi ryyppäämisen jälkeen. Siinä vaiheessa kun aivot ovat jo alkoholista riippuvaisia, on aivokemioiden tasaantuminen hitaampaa. Aivosi odottavat sitä tuttua tapaa boostata mielihyvähormoneja kertarysäyksellä ja voi mennä pari kuukauttakin, ennenkuin ne oppivat tuottamaan niitä tasaisesti ilman kemiallista stimulaatiota.
Ahdistuksesi ja henkinen pahoinvointisi on pelkkää aivojesi välittäjäaineiden epätasapainoa ja niiden kompurointia kohti normaalia toimintaa. Oikeasti et ole pilannut elämääsi, eikä tämän hetkinen kurjuuden tunne ole todellista. Se on aivojesi tapa huutaa sitä totuttua kemiallista boostia.
Oikotietä onneen ei ole, se on vaan taisteltava, katsottava pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko ap olet ollut raittiina?
Vasta joulusta asti. Olen tehnyt kuitenkin päätöksen että en juo koska muuten elämästä tulee vain helvetillisempää kun se on muutenkin pääsyy jo nyt oleville ongelmille.
En minä sitä halukaan, ei ole minkäänlaisia himoja. Nytkin vaikka olotila on välillä musertava ja itken, niin on tämä parempi olo kuin päihtyneenä tai krapulassa, jollon ahdistus on tosi kova, masentaa voimakkaasti. Tämä on vähän erilaista kun on selvä.
Ap
Olisipa kiva kirjoitella kanssasi enemmänkin. Itsellekin on alkoholista aiheutunut paljon pahaa. Olen ollut raittiina reilun kuukauden, tarkoitus on korjata alkoholi asia kokonaan. Suvussa on paljon alkoholismia.
Kuinka kauan sitten joit ja millaista oli juomisesi?
Vierailija kirjoitti:
Nytkin vaikka olotila on välillä musertava ja itken, niin on tämä parempi olo kuin päihtyneenä tai krapulassa, jollon ahdistus on tosi kova, masentaa voimakkaasti. Tämä on vähän erilaista kun on selvä.
Ap
Selvänä masennuskin on kirkkaampaa tavallaan, alkoholi ei turruta sitä vaan se iskee suoraan. Mutta! On hyvä, että itket, että ihan selvänä otat vain vastaan kaiken ahdistavan kuonan, olkoon vaikka kuinka kaoottistakin, mutta itkeminen sulattaa ainakin osan siitä ahdistuksen möykystä pois. Jossain kohtaa tulee seestyneempi olo. Ja askel askeleelta menet eteenpäin. Rohkeutta on jo tuo, että täysin selvällä päällä ja mielellä uskallat ottaa vastaan ahdistuksen. Et enää pakene. Siinä on jo iso toivo paremmasta, sillä usko tai älä, mitä enemmän uskallat ottaa vastaan tunteet sellaisenaan, selvin päin, sitä laimeammaksi käy vähitellen niiden teho. Ei ole klisee, kun sanotaan "vaikeuksien kautta voittoon" tai "mikä ei tapa, se vahvistaa". Olen itse tuon kokenut. Tunnen tällä hetkellä vahvuutta ja mielenrauhaa - toivon sitä sinullekin - mutta se edellyttää työstämistä ja sitkeyttä - älä siis anna periksi!
Onko sulla jotain ilonaiheita? Pitäisitkö vaikka elokuvista, lehdistä, ulkoilusta, joogasta
Joka tapauksessa tärkein askel on tehty. Alkoholi ei auta mitään, se vie syvemmälle masennukseen ja khti ennenaikaista hautaa lopulta.
En nyt vastaile jokaiselle erikseen mutta luen kommentit ja pohdiskelen niitä itsekseni. Kiitos siis tukemisesta ja voimaa toivon muillekin elämässä eksyneille.
Ap
siis pudonnut* ap