Lue keskustelun säännöt.
Raitistuminen - turrutetut tunteet vyöryvät päälle. Haluaisi vain kuolla.
07.01.2023 |
Katson ympäristöäni, tiliäni, yksinäisyyttäni ja masennusta silmiin. En voi turruttaa alkoholilla enää koska tässä näen totuuden mitä se on aiheuttanut, tämä tilanne on alkoholin aikaansaamaa.
En pysty juomaan koska asiat vain pahenevat, masennus syvenee ja terveys kaikinpuolin murenee. Jos ikinä haluan elämästäni parempaa, niin ainoa keino on raitistua.
Ei tämä vaikeaa ole fyysisellä tasolla mutta henkisellä kyllä. Hävettää ja masentaa.
Mietin lapsuuttani ja tunnen vihaa, haluan syyllistää toisia elämästäni vaikka tiedän, että valintani olen tehnyt itse. Pohdin miksi kukaan ei auttanut minua jo nuorena kun ongelmia oli. No, meillä oli kotona ongelmia, vanhempien juominen ja mt-ongelmat. Ei ole omena kauas puusta kadonnut.
Oma elämä on kuin sarja epäonnistumisia ja typeryyttä. Aivan turhaa eloa ja halveksun itseäni. Vihaan, vihaan ja vihaan omaa elämääni ja minua itseäni. Yritän suunnata ajatukset muualle tai harjoittaa myötätuntoa mutta aina ne palaavat.
Olen muutenkin liian herkkä maailmaan eikä psyyke kestä kaikkea mitä elämässä vaaditaan. Haluaisin olla jotain muuta kuin mitä olen mutta yrityksistä huolimatta en ole onnistunut muuttamaan elämää pysyvästi.
Aina tipun korkealta ja pilaan taas asiani.
Kommentit (38)
Ap, minulla on sama menossa täällä. Jos mahdollista, yritä nukkua paljon. Me selvitään tästä. Aivokemia on sekaisin, alakulo ja epätoivo ei ole todellista, kaikki vain nyt tuntuu entistäkin pahemmalta. Voit soittaa tukipuhelimeen ja minua auttavat myös Youtubesta löytyvät meditaatiot. Tsemppiä, olet oikealla tiellä. 💙
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen paininut aika samanlaisten asioiden kanssa itsekin. Tälläkin hetkellä olen ehkä elämäni syvimmässä alhossa. On pakko myöntää että kun ikää tulee lisää, niin on vaikeaa olla miettimättä kaiken merkitystä, ja sitä onko tästä koskaan ulospääsyä. Sitä väkisinkin turhautuu kun aina ottaessa askeleen eteenpäin päätyy lopulta kaksi askelta taakse. Viimeinen puoli vuotta on ollut melko synkkää aikaa, mutta nyt on taas pieni toivonkipinä näkyvissä. Aion tarttua siihen ja suuntaan sitä kohti kaikin voimin.
Olen sitä mieltä että on lopulta hyvä asia että tunnet noita asioita, vaikka ne ovatkin niitä negatiivisia tunteita. Kehosi ja mielesi yrittävät kertoa sinulle tilanteestasi, ja siitä että sinä voisit saavuttaa elämässäsi enemmän. Lopulta on täysin hyödytöntä yrittää paeta niitä tunteita, alkoholiin, huumeisiin tai mihin tahansa. Lopulta ne on kohdattava kuitenkin, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ne asiat vain täytyy käsitellä ja painia yksi kerrallaan, ja sitten unohtaa ja siirtyä seuraavaan. Kun ne on käsitelty, niin ei kannata ruoskia itseään niistä enää.
Kaikkein syvimmällä masennuksessa kun on, niin ei enää tunne mitään ja vaipuu pelkkään apatiaan, ja lopulta hyväksyy epäonnistumisensa. Siinä tilanteessa moni lopettaa itsensä. Koska tunnet katkeruutta ja olet pettynyt tilanteeseesi, niin ansaitset enemmän. Sinulla on vielä toivoa. Voit käyttää epäonnistumisen, pettymyksen ja vihan tunteet ja kääntää ne hyödyksesi. Kerää niistä voimaa ja motivaatiota yrittää uudelleen. Ei sillä ole merkitystä kuinka monta kertaa kaatuu, tärkeintä on nousta taas uudelleen ylös, joka kerta, ja joka päivä. Älä luovuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko ap olet ollut raittiina?
Vasta joulusta asti. Olen tehnyt kuitenkin päätöksen että en juo koska muuten elämästä tulee vain helvetillisempää kun se on muutenkin pääsyy jo nyt oleville ongelmille.
En minä sitä halukaan, ei ole minkäänlaisia himoja. Nytkin vaikka olotila on välillä musertava ja itken, niin on tämä parempi olo kuin päihtyneenä tai krapulassa, jollon ahdistus on tosi kova, masentaa voimakkaasti. Tämä on vähän erilaista kun on selvä.
Ap
Olisipa kiva kirjoitella kanssasi enemmänkin. Itsellekin on alkoholista aiheutunut paljon pahaa. Olen ollut raittiina reilun kuukauden, tarkoitus on korjata alkoholi asia kokonaan. Suvussa on paljon alkoholismia.
Kuinka kauan sitten joit ja millaista oli juomisesi?
Tähän tilanteeseen on herännyt jo pitkän aikaa sitten mutta kesti aika kauan, että kärsimys muuttui toiminnaksi. On ollut pakko jättää juominen koska en kestä enää juoda psyykkisten ongelmien vuoksi.
Onneksi sinäkin olet havahtunut ja raitistumaan päin. Millä tavalla haitat näkyivät elämässäsi?
Itsellä oikeastaan koko elämä on sitoutunut alkoholiin, kuin eläisi "pullossa". Ei siksi, että olisin ollut koko ajan päihtyneessä tilassa vaan siksi, että kaikki elämän kohokohdat, surut, lapsuus, draamat, ongelmat yms kietoutuvat jotenkin tuohon, että humalassa elämä on elämisen arvoista. Katselin sitä jo pienestä ja leikin välillä humalaista koska aikuisetkin niin tekivät, niin senhän oli oltava hauskaa.
Kun olin äitini kanssa, hän joi ja oli juovien ystäviensä kanssa tai sitten kumppanit isänkin jälkeen olivat aina runsaasti alkoholia käyttäviä. Kun menin isälle vuoroviikoin viikonloppuisin, hän joi aina ja lähti baariin kun minä ja sisarus jäimme katselemaan tv:tä tai menimme kaupungille leikkimään. Ruoan tuli tekemään ja lähti takaisin lähipubiinsa.
Sitten minun kasvettuani alkoi ensin syömishäiriö-oireilu, sitten tuli tupakka ja lopulta alkoholi. Taisin olla 13-vuotias. Siitä eteenpäin ystäväni ovat olleen runsaasti juovia, olen juonut viikonloput ja lomat. Parisuhteissa miehet alkoholisteja ja renttuja, jopa väkivaltaisia ihan tänne aikuisiälle asti.
Talousongelmat, masennukset, työt yms ovat oikeastaan vain yksi osa alkoholin haittoja. Sitten tuli vielä peliongelma rinnalle ja siitähän vasta nopeasti ongelmat kasaantuivat, vielä kun sitä joi samalla kun pelasi. Nyt olen jo niin ahtaalla ja mutkalla tässä elämässä, että ei tästä voi kun nousta.
Olen juonut alkoholia siis varhaisteinistä lähtien, joka viikonloppu ihan kunnolla, lomat ja joskus arkisinkin. Olen tehnyt myös valtavia määriä töitä kun halusin muuttaa elämääni mutta sitten on niitä uupumisia tullut. Joskus ollut parempia kausia ja olen elänyt ihan maltillisesti ja terveellisesti mutta kyllä siinä aina se alkoholi on kuitenkin ollut hallitsevana osana elämää. Tätä on kestänyt siis 15 vuotta.
Ap
Alkoholista on vaikea luopua yksin.
Suosittelen Minnesota-hoitoa. Se maksaa noin 6500e, eli vähemmän kuin mitä vuodessa kuluu viinaan. Voi maksaa osamaksuna.
Jos ei Minnesotaa, niin mene ainakin AA-kerhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä ja tippa kerrallaan kirjoitti:
Lataa itsellesi I AM SOBER App
Mikäs seurantasovellus tämä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nyt ollut 11kk selvin päin. 20 vuotta tuli käytettyä reilusti. Yleensä olutta, harvemmin viinaa. Kuitenkin vuosia olen ollut kokopäivätöissäkin. Välillä työtön. Nyt sain taas potkut 1.5 vuotta sitten.
Kyllä tämä tauti hiljalleen paranee. Olen juonut tarpeeksi tämän elämän tarpeeseen alkoholia. Pitää vain keksiä muita harrastuksia tilalle. Pää tuntuu vieläkin hieman sekavalta välillä. Nyt sain luottotiedotkin puhtaaksi ja luottokortin. Rahaa on myös säästössä. Tämä tuo elämään iloa ja auttaa jaksamaan ja jatkamaan. Ei ole ollut kymmeneen vuoteen luottokorttia, kun sain ekakerran potkut niin lähti luottotiedot silloinkin. Velat sain maksettua nyt, kun olin viimeksi töissä. Kokopäivätöihin on tarkoitus kyllä palata. Omalle alalle tai jollekkin muulle alalle. Suomessa tai ulkomailla. m37
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt ollut 11kk selvin päin. 20 vuotta tuli käytettyä reilusti. Yleensä olutta, harvemmin viinaa. Kuitenkin vuosia olen ollut kokopäivätöissäkin. Välillä työtön. Nyt sain taas potkut 1.5 vuotta sitten.
Kyllä tämä tauti hiljalleen paranee. Olen juonut tarpeeksi tämän elämän tarpeeseen alkoholia. Pitää vain keksiä muita harrastuksia tilalle. Pää tuntuu vieläkin hieman sekavalta välillä. Nyt sain luottotiedotkin puhtaaksi ja luottokortin. Rahaa on myös säästössä. Tämä tuo elämään iloa ja auttaa jaksamaan ja jatkamaan. Ei ole ollut kymmeneen vuoteen luottokorttia, kun sain ekakerran potkut niin lähti luottotiedot silloinkin. Velat sain maksettua nyt, kun olin viimeksi töissä. Kokopäivätöihin on tarkoitus kyllä palata. Omalle alalle tai jollekkin muulle alalle. Suomessa tai ulkomailla. m37
Hyvältä kuulostaa, elämän osa-alueet ovat alkaneet tasapainottumaan. Onnea! :)
Itse herään joka aamu murehtimaan, etenkin raha-asioista sekä tästä tilanteesta, etten ole työkykyinen. Hetkittäin pystyn hyväksymään tilanteen mutta taas iskee paniikki, että mitä oikein teen. Sitä sitten hokee, että täytyy antaa itselleen aikaa, kyllä ne asiat järjestyvät. Tärkeintä olisi, että pääsisin töihin mutta tällä hetkellä työn ajattelu silti aiheuttaa enemmän paniikkia ja ahdistusta kurkkuun, tiedän etten ole vielä ollenkaan vakaalla maalla vaan joudun hoitamaan itseäni vielä.
Paljon hyvää jatkoosi !
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen paininut aika samanlaisten asioiden kanssa itsekin. Tälläkin hetkellä olen ehkä elämäni syvimmässä alhossa. On pakko myöntää että kun ikää tulee lisää, niin on vaikeaa olla miettimättä kaiken merkitystä, ja sitä onko tästä koskaan ulospääsyä. Sitä väkisinkin turhautuu kun aina ottaessa askeleen eteenpäin päätyy lopulta kaksi askelta taakse. Viimeinen puoli vuotta on ollut melko synkkää aikaa, mutta nyt on taas pieni toivonkipinä näkyvissä. Aion tarttua siihen ja suuntaan sitä kohti kaikin voimin.
Olen sitä mieltä että on lopulta hyvä asia että tunnet noita asioita, vaikka ne ovatkin niitä negatiivisia tunteita. Kehosi ja mielesi yrittävät kertoa sinulle tilanteestasi, ja siitä että sinä voisit saavuttaa elämässäsi enemmän. Lopulta on täysin hyödytöntä yrittää paeta niitä tunteita, alkoholiin, huumeisiin tai mihin tahansa. Lopulta ne on kohdattava kuitenkin, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ne asiat vain täytyy käsitellä ja painia yksi kerrallaan, ja sitten unohtaa ja siirtyä seuraavaan. Kun ne on käsitelty, niin ei kannata ruoskia itseään niistä enää.
Kaikkein syvimmällä masennuksessa kun on, niin ei enää tunne mitään ja vaipuu pelkkään apatiaan, ja lopulta hyväksyy epäonnistumisensa. Siinä tilanteessa moni lopettaa itsensä. Koska tunnet katkeruutta ja olet pettynyt tilanteeseesi, niin ansaitset enemmän. Sinulla on vielä toivoa. Voit käyttää epäonnistumisen, pettymyksen ja vihan tunteet ja kääntää ne hyödyksesi. Kerää niistä voimaa ja motivaatiota yrittää uudelleen. Ei sillä ole merkitystä kuinka monta kertaa kaatuu, tärkeintä on nousta taas uudelleen ylös, joka kerta, ja joka päivä. Älä luovuta.
Olet aivan asian ytimessä, samoja asioita olen pyöritellyt päässä ja etenkin elämän merkityksellisyys on ollut kadoksissa. Välillä edelleen.
Tässä välissä täytyy kertoa tuosta tunteista ja tunteettomuudesta, josta olit hyvin kirjoittanut. Minulla oli vaihe tuossa kun en oikeasti tuntenut mitään, en kyennyt itkemään ja tuntui hyvin värittömältä tämä elämä. Kun ei ollut merkitystä eikä tunteita, ei mitään makua tai kiiinnostusta elämään, aloin sitten hakemaan sitä taas vain etenevissä määrin alkoholista ja rahapeleistä. Pohdin myös tosissani ja lähes jatkuvasti kuolemaa koska mitä väliä millään enää olisi. Otin lainoja, koska millään ei mitään merkitystä enää. Minulla oli aika paha kriisi tai masennuskausi meneillään.
Sitten vain tuon kaiken jälkeen kun kaikki oli ihan sama, niin päätin nöyrtyä ja irtisanoa itseni töistä, että saisin hetken levätä ja miettiä tätä elämää. Ajattelin tehdä vain joitakin sijaisuuksia silloin tällöin, niin, että rahat kuitenkin riittävät. En kyennyt enää siihenkään ja lopulta tuli synkkä aika ja jäin sängyn pohjalle, en vain saanut enää itseäni ylös ja lääkäriltä hain sairaslomaa.
Sitä on nyt jatkunut jonkin aikaa mutta levon keskellä sitä on alkanut uudelleenrakentamaan tätä elämää kuitenkin vaikka edelleen turhauttaa/pelottaa miten minun käy. Silti prosessoin koko ajan jotain ja tunteetkin ovat tulleet elämään, joka on hyvä asia.
Olen muuten pohtinut onko tässä ajassakin ilmassa jotain erityisen painavaa koska todella moni kokee nyt elämänkriisejä, masennusta ja ahdsitusta. Ainakin siltä vaikuttaisi. Monilla tuntuu elämä menevän enemmän ja vähemmän alamäkeen. Toivotaan, että tulisi myös nousuakin ja ilonaikoja.
Sinulle todella paljon voimia matkallesi ja voit tulla tänne ketjuun kirjoittelemaan lisääkin omasta ahdingostasi jos haluat niin kuunnellaan. Kiitos kirjoituksestasi. :)
Ap
Tuossa kommentissani olin typerästi kirjoittanut, että onko tässä ajan ilmassa jotain erityisen painavaa kun moni tuntuu olevan aika rikki. Sitä tavallaan sulkee silmänsä jopa tältä ajalta, onhan tässä vaikka mitä koko ajan meneillään joka pakostikin vaikuttaa ihmismieleen. Silti tuntuu, ettei siitä sillä tavalla puhuta niin paljoa koska onhan nyt pahempiakin aikoja ollut! Jossain takaraivossa silti paljon askarruttaa tulevaisuus jo yhteiskunnankin tasolla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti voimia kaikille teille, ap ja nuut samassa tilanteessa olevat! Voin vain kuvitella millaista tuskaa tuo on. Suunta teillä on oikea ja rohkean valinnan olette tehneet.
Seurailen ketjua koska yritän työssäni auttaa samassa tilanteessa olevia ja yritän poimia myös hyviä ajatuksia siihen. Koska itsellä ei ole kokemusta päihderiippuvuudesta niin en voi täysin ymmärtää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia, ap! Voi tuntua nyt vaikealta, mutta raitistuminen on elämäsi paras päätös. Kaikki muuttuu paremmaksi, selviät tästä kyllä.
Bazooka kirjoitti:
Alkoholista on vaikea luopua yksin.
Suosittelen Minnesota-hoitoa. Se maksaa noin 6500e, eli vähemmän kuin mitä vuodessa kuluu viinaan. Voi maksaa osamaksuna.
Jos ei Minnesotaa, niin mene ainakin AA-kerhoon.
Perustaisipa joku tämmöisen minnesota-hoidon ilman tuota jeesustelua. Uskon asiat ei itseä kiinnosta, enkä pidä uskonnon tuputuksesta. Muuten tuntuu olevan toimiva hoito monelle.
Merkityksettömyyden tunne on se mikä masentaa. Ja sellainen voimaton olo, että ei voi vaikuttaa mihinkään ja on vain elämän riepoteltavana. Uhriasenteesta voi ja kannattaa pyrkiä eroon. Siitä saa voimia, kun ymmärtää, että omat valinnat on ne, millä on merkitystä. Aina voi pyrkiä kehittämään elämäänsä sellaiseen suuntaan, mikä itselle tuntuu mielekkäältä. Aina. Tästä pitää muistuttaa itseään jatkuvasti, jos jalat on lipsumassa kuilun reunalla.
Se, että elämä tuntuisi merkitykselliseltä on aika pitkälle myös omalla vastuulla. Merkitys ei tule elämään ylhäältä annettuna, se pitää itse rakentaa. Mieti, mitkä asiat elämässä on sulle niitä tärkeimpiä ja lähde niistä rakentamaan sitä merkityksen tunnetta. Esim. jos vanhukset on sydäntä lähellä, niin mene vapaaehtoiseksi vanhainkotiin tai liity asiaa ajavaan järjestöön. Mieti mitä voisit tehdä tilanteen parantamiseksi. Sama esim last2n ja eläinten kohdalla.
Jokaiselle joku asia on tärkeä ja lähellä sydäntä. Pikkuhiljaa kun lisää niitä asioita elämään, niin alkaa olokin kohentua. Lisäksi vaikuttaa, että olet masentunut. Hae ihmeessä toipumisen tueksi lääkkeet ja terapiaa, jos sellaiseen pääset. Riippuvuuden taustalla olevat traumat pitäisi jotenkin käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Tunne ne tunteet. Rehellisesti. Älä luokittele hyväksi, huonoksi, toivotuksi tai epätoivotuksi tunteita. Myös ajattelulla voi vaikuttaa tunteisiinsa. Jos ajattelee vaikka niitä menneisyyden paskoja kokemuksia, niin silloin myös tuntuu paskalta. Voit ajatella jotain muuta. Jokainen luo itse oman todellisuutensa tässä hetkessä.
Suosittelen myös tunteiden tuntemista. Mulla meni varmaan yksi vuosi kun kävin varsinkin iltaisin läpi häpeää ja tuskaa ja kaikkea muuta mitä olin alkoholilla sen 20v enemmän tai vähemmän turruttanut. Oli rankkaa aikaa, mutta kun vain elin sen tunteen läpi, niin se helpotti ja katosi. Harvassa oli ne asiat jotka olisivat jääneet useammaksi kerraksi roikkumaan.
Olen ollut nyt n. 6v raittiina. Naapurissa juuri joku huuto oksensi ja ajattelin, että kiitos taivaan, ei enää noita aikoja.
kyllä elämä on mukavampaa pikku huppelissa.